Väki vähenee

Maanantai 31.3.2014 klo 18.01 - Sanna

Tuvassa on kummasti meno rauhoittunut, kun Tipi ja Poju löysivät omat ihmisensä ja muuttivat ihan omiin koteihinsa viime perjantaina. Haikeaa pennuista luopuminen on aina, mutta erittäin haikeaa se on nyt kun pennut ovat pikkuisen vanhempia ja varsinkin kun olin jo yhdessä vaiheessa ehtinyt mieltää Tipin jäävän tänne kotiin. Tipin nimeksi tuli uudessa kodissa Taiga. Molemmat pennut saivat ihanat kodit, joissa edellinenkin koira on ollut beagle. Piparin pennuistahan myös Jumi on tälläisessä kodissa. Beagle siis jättää pysyvät tassunjäljet sydämeen <3

Kaikki koiramme eivät pennuista ole suorastaan haltioissaan. Tässä pennut yrittivät haukkumalla saada Tellervo-tädin kanssaan leikkimään. Ilmeestä voitte arvata, onnistuiko?

Frans on tietysti ollut muutoksesta hieman kummissaan. Vaikka leikkikavereita tässä muuten piisaakin, omat sisarukset olivat ne, joiden kanssa se nukkui vierekkäin niin päikkärit kuin yöunetkin. Toisaalta ihan kiva, että itselle jää nyt enemmän aikaa puuhailla pennun kanssa kaikenlaista, kun huomiota ei tarvitse jakaa eri pentujen kesken. Toivottavasti myös Frans löytäisi oman kodin.

Sijoitustyttö Putti kävi lauantaina päivähoidossa. Pentujen nopean kasvun huomaa tässä vaiheessa hyvin, muutamaan viikkoon en ollut Puttia nähnyt ja sehän oli kasvanut sinä aikana tosi paljon! Pömppiksen ja Fransin kanssa riehuessa Putilla taisi hoitopäivä sujahtaa ihan kivoissa merkeissä. Ja onhan se vaan suloinen ja ihana luonteinen tyttö.

Putti 16 vkoa

Torstaina kävimme Tellervon, Wilsonin ja Putkosen kanssa Nivalassa virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa, jonne olin varannut koirille ajat kimppatarkastuspäivään. Reissu ei ollut turha, vaan antoi minulle runsaasti ajattelemisen aihetta. Valitettavasti sieltä ei pelkästään terveen papereita tullut. Tälläistä olin osannut vähän pelätäkin, sillä olen katsonut jalostustietojärjestelmästä, että vähäiseen tutkimusmäärään nähden kovin monilla silmätarkatetuista beagleista silmälausuntoihin on tullut merkintöjä. Ensimmäisenä tutkittiin Tellervo. Diagnoosi: Tellervolta puuttuu oikean silmän alaluomesta kyynelkanavan aukko eli puncta. Mikäli aukon puuttuminen aiheuttaa oireita, se ilmenee silmävuotona, sillä kyyneleet eivät pääse vaeltamaan vapaasti kanavaa pitkin nenäonteloon. Tellervon silmät eivät vuoda, joten tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Seuraavana pöydälle nostettiin Wilson, jonka molempien silmien kyynelkanavien aukot eläinlääkäri totesi normaalia pienemmiksi. Ei mitenkään mieltä ylentävää kuultavaa Tellervon lausunnon jälkeen. Wilsonillakaan silmät eivät ole oireilleet millään tavalla, joten puun takaa tuli tämäkin diagnoosi. Ilmeisesti jalostustietojärjestelmään Wilsonin kohdalle aukkojen koosta ei tule mitään mainintaa, sillä siitä tuli maininta vain lausunnon lisätietoja kohtaan. Tarkastava eläinlääkäri ei osannut sanoa, millä määrityksellä Tellervon punctan puutos KoiraNetissä tulee näkymään.  Putkosta pöydälle tutkittavaksi nostaessani totesin jo kauhuissani, että saadaankohan tässä yhtäkään tervettä diagnoosia... No saatiin onneksi yksi; Putkosen silmistä ei mitään viitteitä perinnöllisistä silmäsairauksista ainakaan nyt löytynyt. Polvet sentään kaikilla priimaa. 

Jatkoa ja jalostuskäyttöä ajatellen ei ehkä puhuta kamalan isoista vioista, mutta ilman muuta haluan ottaa nämä todetut silmän rakenteelliset virheet huomioon. Harmittaa, etten tutkituttanut koirieni silmiä jo aikaisemmin, sillä näin ajatellen Tellervon ja Wilsonin yhdistäminen ei ollut järkevää. Jatkossa aion ottaa silmätarkastukset jalostustyön avuksi.

Työkiireitä ja muisti kuin mummolla

Keskiviikko 19.3.2014 klo 14.54 - Sanna

Meidän koirilla on petejä, ihan tosi, en huijaa... mutta kun joku vetää alustan lattialle, ne joukolla käyvät siihen nukkumaan. Melvin ei mahtunut - ja kylläpä se tympäisee, kuten ilmeestä voi päätellä ;)

Siis apua, mihin kaikki aika oikein karkaakaan, kun en ole kuukauteen kertakaikkiaan ehtinyt tehdä yhtään blogi päivitystäkään! Tässä kuluneen kuukauden aikana meillä ei ole ollut vapaa-ajan vietto ongelmia. Lampaiden karitsoinnit ovat alkaneet todenteolla ja parhaimmillaan uusia karitsoja syntynyt melkein kuin liukuhihnalta. Tähän mennessä päivänvalon on nähnyt semmoiset 140 tuoretta pikku Bäätä ja harppaus lemmikkilampaista lampuriksi on ollut melkoinen. Päivää rytmittää tällä hetkellä lisämaitoa tarvitsevien karitsoiden juotto, kun neljä kertaa vuorokaudessa lampolaan marssitaan tuttipulloarsenaalin kanssa muiden töiden lisäksi. Ensinnäkin koiranäyttelysuunnitelmat menevät hieman uusiksi, koska olemme nyt käytännössä todenneet ettei kotoa voi poistua paria tuntia pidemmäksi ajaksi karitsointikaudella. Toisin sanoen minun on käytävä silloin näyttelyissä yksin, mikä on tietysti tylsää, sillä näyttelyt ovat meidän yhteinen harrastuksemme ja Hannu kulkee niissä yhtä mielellään kuin minäkin, vaikka ei itse kehään menekään kuin tarvittaessa. Tänä keväänä meillä karitsoi kaksi eri uuhiryhmää ja syksyllä vielä kolmas. Oma lukunsa on tietysti myös emolehmät, jotka vaativat hieman valvontaa nekin jahka niiden poikimiset alkavat huhtikuussa yhtä aikaa seuraavan uuhiryhmän karitsointien kanssa.

Pennut ovat kasvaneet melkein kohisten. Putti lähti omaan kotiinsa pari viikkoa sitten ja tänne jäivät Tipi, Poju ja Frans. Tipinhän oli tarkoitus jäädä kotiin ihan pysyvästi, mutta siihen suunnitelmaan tuli muutos, sillä parin viimeisen viikon aikana Tipin purenta on muuttunut leikkaavasta purennasta tasapurennan kautta alapurennaksi. Näyttelyhaaveet ja sen semmoiset Tipin kanssa on unohdettu ja Tipikin etsii nyt parasta mahdollista kotia, jossa kiinnostaisi muu puuhailu koiran kanssa. Tipi on kerrassaan mahtava persoona ja vauhtia tytöstä riittäisi kyllä vaikka mihin. Poju kaipailee omaa kotia samoilla kriteereillä, Frans voisi joskus vaikka kehässäkin pyörähtää ja ikioma koti haaveissa siis silläkin. Jo oman kotinsa löytäneillä veljillä kuuluu menevän hyvin jokaisella omilla tahollaan :)

Pentujen kanssa olen yrittänyt puuhailla kaikkea mahdollista. Autoilu on aivan niiden lempipuuhaa. Niillä on häkissä matkaeväinä aina naudankorvia, joita ne rupeavat tyytyväisinä nakertamaan heti kun nostan ne autoon. Viime viikolla pennut pääsivät Kokkolaan mukaan Mustiin ja Mirriin ostoksille, jossa ne aiheuttivat ihastuneita huokauksia. Hihnassa kävelyä ollaan opeteltu pentu kerrallaan, jonkun viisaan ja vanhemman toimiessa lenkillä tutorina. Frans oli toissa viikonloppuna mukana beaglekerhon näyttelyharjoituksissa ja ensi sunnuntaina taidan ottaa sinne koko revohkan.

Tipi 12 vkoa

Frans 12 vkoa

Poju 12 vkoa

Vuoden ensimmäiseen näyttelyyn olin menossa Murun kanssa sunnuntaina Ähtäriin, Beaglejärjestön vuotuiseen päänäyttelyyn. Lauantai aamuna istuin teekupin äärellä ja siinä ihan yht'äkkiä mieleen pujahti kamala aavistus siitä, olisikos Muru pitänyt tämän vuoden puolella jo rokottaakin?! Ei muuta kuin passia pläräämään ja kas kummaa, rokotukset olivat menneet vanhoiksi helmikuun lopussa... En edes yritä kuvailla sitä v*tutuksen määrää, mutta minua harmitti tosi paljon, siis TOSI paljon. Päivä päänäyttelyssä oli suunnitelmissa ollut jo niin pitkään, että päätin sitten mennä sinne ilman koiraa, vaikka matkaakin oli kohtalaisesti. Ehkä tämä oli sellainen virhe, josta kerrasta oppisi tarkistamaan ne rokotusten voimassaolot aika ajoin. Sai siis olla ensimmäinen ja viimeinen kerta! No menihän se näyttelypäivä mukavasti kamera kädessä, vaikka olisi siellä kehässä ollut kiva käväistä omankin koiran kanssa.... Vaasaan olen koiria ilmoittanut, jospa siitä siis tulisi meille vuoden eka näyttely. Onneksi Murukin ehtii hyvin saada rokotuksensa ajan tasalle ennen sitä!