Työkiireitä ja muisti kuin mummolla

Meidän koirilla on petejä, ihan tosi, en huijaa... mutta kun joku vetää alustan lattialle, ne joukolla käyvät siihen nukkumaan. Melvin ei mahtunut - ja kylläpä se tympäisee, kuten ilmeestä voi päätellä ;)

Siis apua, mihin kaikki aika oikein karkaakaan, kun en ole kuukauteen kertakaikkiaan ehtinyt tehdä yhtään blogi päivitystäkään! Tässä kuluneen kuukauden aikana meillä ei ole ollut vapaa-ajan vietto ongelmia. Lampaiden karitsoinnit ovat alkaneet todenteolla ja parhaimmillaan uusia karitsoja syntynyt melkein kuin liukuhihnalta. Tähän mennessä päivänvalon on nähnyt semmoiset 140 tuoretta pikku Bäätä ja harppaus lemmikkilampaista lampuriksi on ollut melkoinen. Päivää rytmittää tällä hetkellä lisämaitoa tarvitsevien karitsoiden juotto, kun neljä kertaa vuorokaudessa lampolaan marssitaan tuttipulloarsenaalin kanssa muiden töiden lisäksi. Ensinnäkin koiranäyttelysuunnitelmat menevät hieman uusiksi, koska olemme nyt käytännössä todenneet ettei kotoa voi poistua paria tuntia pidemmäksi ajaksi karitsointikaudella. Toisin sanoen minun on käytävä silloin näyttelyissä yksin, mikä on tietysti tylsää, sillä näyttelyt ovat meidän yhteinen harrastuksemme ja Hannu kulkee niissä yhtä mielellään kuin minäkin, vaikka ei itse kehään menekään kuin tarvittaessa. Tänä keväänä meillä karitsoi kaksi eri uuhiryhmää ja syksyllä vielä kolmas. Oma lukunsa on tietysti myös emolehmät, jotka vaativat hieman valvontaa nekin jahka niiden poikimiset alkavat huhtikuussa yhtä aikaa seuraavan uuhiryhmän karitsointien kanssa.

Pennut ovat kasvaneet melkein kohisten. Putti lähti omaan kotiinsa pari viikkoa sitten ja tänne jäivät Tipi, Poju ja Frans. Tipinhän oli tarkoitus jäädä kotiin ihan pysyvästi, mutta siihen suunnitelmaan tuli muutos, sillä parin viimeisen viikon aikana Tipin purenta on muuttunut leikkaavasta purennasta tasapurennan kautta alapurennaksi. Näyttelyhaaveet ja sen semmoiset Tipin kanssa on unohdettu ja Tipikin etsii nyt parasta mahdollista kotia, jossa kiinnostaisi muu puuhailu koiran kanssa. Tipi on kerrassaan mahtava persoona ja vauhtia tytöstä riittäisi kyllä vaikka mihin. Poju kaipailee omaa kotia samoilla kriteereillä, Frans voisi joskus vaikka kehässäkin pyörähtää ja ikioma koti haaveissa siis silläkin. Jo oman kotinsa löytäneillä veljillä kuuluu menevän hyvin jokaisella omilla tahollaan :)

Pentujen kanssa olen yrittänyt puuhailla kaikkea mahdollista. Autoilu on aivan niiden lempipuuhaa. Niillä on häkissä matkaeväinä aina naudankorvia, joita ne rupeavat tyytyväisinä nakertamaan heti kun nostan ne autoon. Viime viikolla pennut pääsivät Kokkolaan mukaan Mustiin ja Mirriin ostoksille, jossa ne aiheuttivat ihastuneita huokauksia. Hihnassa kävelyä ollaan opeteltu pentu kerrallaan, jonkun viisaan ja vanhemman toimiessa lenkillä tutorina. Frans oli toissa viikonloppuna mukana beaglekerhon näyttelyharjoituksissa ja ensi sunnuntaina taidan ottaa sinne koko revohkan.

Tipi 12 vkoa

Frans 12 vkoa

Poju 12 vkoa

Vuoden ensimmäiseen näyttelyyn olin menossa Murun kanssa sunnuntaina Ähtäriin, Beaglejärjestön vuotuiseen päänäyttelyyn. Lauantai aamuna istuin teekupin äärellä ja siinä ihan yht'äkkiä mieleen pujahti kamala aavistus siitä, olisikos Muru pitänyt tämän vuoden puolella jo rokottaakin?! Ei muuta kuin passia pläräämään ja kas kummaa, rokotukset olivat menneet vanhoiksi helmikuun lopussa... En edes yritä kuvailla sitä v*tutuksen määrää, mutta minua harmitti tosi paljon, siis TOSI paljon. Päivä päänäyttelyssä oli suunnitelmissa ollut jo niin pitkään, että päätin sitten mennä sinne ilman koiraa, vaikka matkaakin oli kohtalaisesti. Ehkä tämä oli sellainen virhe, josta kerrasta oppisi tarkistamaan ne rokotusten voimassaolot aika ajoin. Sai siis olla ensimmäinen ja viimeinen kerta! No menihän se näyttelypäivä mukavasti kamera kädessä, vaikka olisi siellä kehässä ollut kiva käväistä omankin koiran kanssa.... Vaasaan olen koiria ilmoittanut, jospa siitä siis tulisi meille vuoden eka näyttely. Onneksi Murukin ehtii hyvin saada rokotuksensa ajan tasalle ennen sitä!