T-tyypit nimettyinä

Perjantai 31.1.2014 klo 14.10 - Sanna

Kylläpä aika rientää! Pennut ovat melkein jo kuusi viikkoisia ja viisi viikkoiskuvatkaan eivät ole vielä ehtineet tänne sivuille asti. Siihen asiaan tulee korjaus nyt! Pentueen kuva-albumi laahaa ihan kamalasti jälkijunassa, nykyään laittelen kuvat oikeastaan aina ensin facebookiin ja siten Picasa-albumin päivitys tahtoo unohtua. Pentujen nimiasiat löin lukkoon eilen, joten T-tyypit esiteltäköön nyt virallisilla nimillään ihan julkisesti. Sirutus- ja tarkastusaika olisi tarkoitus ottaa suunnilleen viikon päähän niin rekisteripaperit ehtivät tulla kennelliitosta ennen pentujen luovutusikää.

Piparin voinnista iloisia uutisia, päivä päivältä rouva voi paremmin ja alkaa olla jo todella hyvässä kunnossa :) Tikkien poistoaika on ensi tiistaina. Mutta sitten niihin lapsosiin eli 

Kertalaakin Totta Mooses "Masi"

Kertalaakin Tekevälle Sattuu "Jumi"

Kertalaakin Tuumasta Toimeen "Tilkku"

Kertalaakin Täältä Tullaan "Poju"

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Pikku P."

Kertalaakin Tee Se Itse "Frans"

Kertalaakin Tule Hyvä Kakku "Tipi"

Surkeiden sattumusten sarja

Tiistai 28.1.2014 klo 18.06 - Sanna

En sitten kertakaikkiaan ehdi tehdä ainuttakaan blogipäivitystä, jossa voisin iloita siitä, että meillä on Piparin ja pentujen kanssa kaikki hyvin. Ne "kaikki hyvin"-päivät kun ovat olleet kovin harvassa. Varsinainen pommi antoi odottaa siihen asti, että pennut olivat jo 4,5 viikkoa vanhoja. Kun viime keskiviikko aamuna heräsin puoli kahdeksalta, oli Pipari oksennellut ja kakannut ympäriinsä ja huomasin koirasta heti, että sillä täytyy olla kuumetta, niin sairas ja vetämätön se oli. Kaksi takanisää olivat selvästi turvoksissa eli maitorauhastulehdus oli iskenyt. Aamuyöllä olin ollut neljän aikoihin hereillä Piparin kanssa sen aikaa, että se imetti pentunsa ja kävi ulkona. Silloin sen voinnista ei huomannut vielä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten tulehdus iski äkkiä.

Pääsimme heti tunnin päästä heräämisestäni eläinlääkäriin, jolloin Piparin kuume oli noussut jo 40,4 C. Piparia vähän nesteytettiin, se sai antibiootin, pahoinvoinninestolääkkeen ja kipulääkkeen nahan alle ja lääkekuurit mukaan. Kotona yritin lämpimällä vedellä suihkuttelemalla, pyyhkeillä hautomalla ja lypsämällä tyhjentää tulehtuneita nisiä. Iltapäivää kohden Piparin vointi kohentui aamusta huomattavasti kun kuume laski, mutta nisät menivät mielestäni koko ajan pahemman näköisiksi. Soitin eläinlääkärille neuvoja kysyäkseni ja samoilla konsteilla ohjeistettuna jatkoin nisien tyhjentämistä. Paria tuntia myöhemmin tulehtuneiden nisien kohdalle alkoi muodostua mustelmaa muistuttava läiskä. Väri syveni aivan silmissä, se tapahtui niin nopeasti etten osaa sitä vauhtia oikeastaan edes kuvailla.  Säikähdin ja arvasin, että tulehtunut kohta on alkanut mennä kuolioon. Jälleen siis soitto eläinlääkärille, josta ohje antaa heti lisää antibioottia ja jäädä seuraamaan tilannetta. Pennut vieroitettiin siltä istumalta. Onneksi ne söivät jo erittäin sujuvasti kiinteää ruokaa, joten sen suhteen ei sentään tullut ongelmaa. Itkeskelin epätoivoissani koko illan, niin Piparin surkeaa kohtaloa, kuin sitä miten epäreilulta koko tilanne tuntui, kun epäonni ei ottanut loppuakseen. Pelkäsin Piparin saavan verenmyrkytyksen ja oli hermoja raastavaa epätietoisena seurata kuinka nisien alue tummui tummumistaan. Yöllä ei uni juuri tullut.

Torstai aamuna päätin soittaa Ouluun eläinklinikalle ja kysyä sieltä toisen eläinlääkärin mielipidettä. Kuten olin odottanut, sieltä todettiin, että tulehtuneesta kohdasta pitää kuollut kudos poistaa leikkauksella. Saimme leikkausajan alkuillalle. Äitini tuli pennuista huolehtimaan ja me lähdimme Piparin kanssa Ouluun. Eläinlääkäri kertoi ennen leikkausta riskeistä ja siitä kuinka Pipari tulisi olemaan sen jälkeen erittäin kipeä. Hän sanoi yrittävänsä poistaa kuolion kohdan siten, ettei nisiä tarvitsisi poistaa, mutta totesi ettei se välttämättä ole mahdollista, sillä kuolio oli jo melko laajalla alueella. Pipari sitten nukutettiin ja me lähdimme sydän huolta täynnä odottelemaan operaation valmistumista.

Siitä seurasikin mielenkiintoinen odotus. Leikkausajaksi sanottiin puolitoista tuntia. Tämän ajan jälkeen huomasimme, että Piparin leikannut lääkäri alkoi ottamaan vastaan seuraavia asiakkaita ja tietenkin hieman ihmetellen odotimme, koska hän kutsuisi meidät vastaanotolle ja luovuttaisi koiran. Olihan hän sanonut minulle ennen leikkausta, että puhutaan sitten leikkauksen jälkeen vielä lisää, jos minulla on vaikka jotain kysyttävää. Kun olimme odottaneet reilun tunnin Piparin leikkauksen päättymisestä, menin tiskille hoitajalta tiedustelemaan, kuinka leikkaus oli sujunut  ja koska saisimme Piparin. Lääkäri ei kuulemma ollut täyttänyt vielä kaikkia papereita, joten jouduimme odottamaan vielä lisää, jolloin koiran leikkauksen päättymisestä oli kulunut jo puolitoista tuntia! Tätä ihmeellistä odotussysteemiä klinikka näytti harrastavan kaikkien asiakkaidensa kanssa. Hoitaja kertoi, että leikkaus oli mennyt hyvin, mutta ei pystynyt tarkasti kertomaan miten tulehduskohta oli leikattu vaan ainoastaan kysyessäni epäili, että kaksi nisääkin on poistettu. Saimme sitten vihdoin häneltä hoito-ohjeet ja maksettua leikkauksen, jonka jälkeen hän toi Piparin meille ja pääsimme kotimatkalle. Haavan päällä oli paineside, jonka sai poistaa kahden vuorokauden kuluttua. Eläinlääkäriä en siis saanut tavata leikkauksen jälkeen ollenkaan ja kysymykseni jäivät esittämättä ja vastaukset saamatta. Pitempää asiakassuhdetta meidän kanssa on turha odottaa tälläisellä toiminnalla.

Piparia ei herätetty. Se nukkui pitkälle yöhön, jolloin se hoiperteli kerran juomaan ja ripuloimaan. Vesi ei pysynyt hetkeä pidempään sisällä, vaan Pipari oksensi kaiken ulos. Aamulla Pipari oli edelleen todella sekava ja erittäin huonossa kunnossa. Ripulituotos oli lammikollinen verta. Noustessaan tokkuraisena ylös Pipari meni aina juomaan, jonka jälkeen se oksensi ja ripuloi verta. Paikoillaan maatessaan se oli niin sairaanloisen oloinen, että seurasin hengitystä koko ajan, sillä tässä vaiheessa oikeasti menetin toivoni koiran selviämisestä. Soitin Ouluun ja kysyin ohjeita eläinlääkäriä varten, sillä oli selvä että käyttäisin Piparin lääkärissä lähempänä. Iltapäiväksi sain ajan Toholammille, jota odotellessa juotin sille pieniä määriä vettä pipetillä ja syötin Nutri-Plussaa, jota se nuoli tipan kerrallaan sormen päästä. Eläinlääkärissä Pipari nesteytettiin runsaasti, se sai pahoinvoinnin estolääkkeen pistoksena ja Rimadyl-pistoksen. Puolen yön aikoihin sen vointi vihdoin parani hieman. Keitin sille kanaa ja se suorastaan hotkaisi antamani palat.

Perjantaina, jolloin luulin ettei tästä selvitä.

Lauantai iltana ennen painesiteeen poistoa. Pipari oli jo huomattavasti parempi vointinen, mutta heikko.

Seuraavana aamuna ruoka ei kelvanutkaan. Keitin ripulin hoitoa varten Piparille riisiä keitetyn kanan kaveriksi. Normaalisti pohjattoman ahne koira ei ruokaan koskenutkaan,  liekkö sen takia, että sekoitin joukkoon Canicur-tabletin. Pelkkä kanakaan ei kelvannut. Kaapista löytyi Norman synttärikakuksi ostettu Cesar-purkki, joka onneksi Piparille maistui. Tämän jälkeen se suostui syömään vain purkkiruokaa. Jos sekoitin mukaan riisiä, Pipari levitteli riisin ympäri lattiaa ja noukki joukosta märkäruuan nokareet. Maha onneksi vähitellen näytti tasoittuvan itsestään. Pipari oli todella heikko koko viikonlopun ajan, mutta kuitenkin selvästi toipuminen oli käynnissä. Lauantai iltana poistimme painesiteen haavan päältä. Alta paljastuva haava oli suoranainen järkytys, se oli todella siisti, mutta huomattavasti isompi kuin olin osannut odottaa! Nisiä olikin lähtenyt kahden sijaan kolme. Tikkien määrää en tiedä, mutta niitä on monta monta kymmentä.  

Ei mikään ihan pikku vekki.

Tämä jäi nyt sitten Piparin ensimmäiseksi ja ainoaksi pentueeksi, mutta onni onnettomuudessa, että Pipari vaikuttaa nyt toipuvan hyvin. Tämän pentueen kasvattaminen on ollut varsinaista painajaista. Enää en uskalla uskotella itselleni, että mikään ei voisi mennä enää vikaan. Tämä meidän kokema on ihan konkreettinen esimerkki siitä, mitä kaikkea yllättävää ja ikävää voi koiran pennutuksessa tulla eteen. Meille kaikki vaikeudet ovat kasautuneet niin, etten enää osaa sanoa montako kertaa olemme käyneet tänä aikana eri eläinlääkäreiden luona apua saamassa, monestiko ja monenko eri eläinlääkärin kanssa olen puhunut puhelimessa ja paljonko eläinlääkärikuluihin on mennyt rahaa, sillä Piparilla ei ole vakuutusta. Yli viiteen viikkoon en ole nukkunut ainuttakaan kokonaista yötä yhteen soittoon, joten väsymykseni on jo lähes käsin kosketeltavaa. Huolen ja murheen määrä on ollut henkisesti todella raskasta kestää. Jos olisin arvannut minkälainen rumba tästä seuraa, niin nämä pennut olisivat jääneet tekemättä. Mutta tuossa ne nyt ovat kaikki seitsemän; villeinä ja vallattomina, mainioina viisi viikkoisina ja aivan erityisen rakkaina kaiken kokemamme jälkeen.

Paistaa se päivä kakkakasaankin

Maanantai 13.1.2014 klo 12.48 - Sanna

Vaikka viimeviikolla tulikin taas takapakkia... Nimittäin keskiviikkona, illalla yhdeksän aikoihin minusta Pipari vaikutti vähän vaisulta. Mittasimme siltä lämmön ja mittari näytti 40,25 °C. Kello olikin sitten sen verran, että eläinlääkäreille oli turha soitella. Ajattelin, että ensiavuksi voisin aloittaa antibiootin ja kipulääkkeen, kun molempia sattui onneksi kotoa löytymään ja soittaa aamulla eläinlääkärille. Silloin Pipari meni pentulaatikkoon imettämään pentujaan ja alkoi täristä samalla voimakkaasti. Vaikka tärinän lisäksi mitään muuta kalkkikramppiin viittaavaa ei ollut, en uskaltanut jäädä yön yli odottamaan vaan halusin päästä koiran kanssa lääkäriin. Onneksi tavoitin oman eläinlääkärin, joka otti meidät vastaan siis kymmenen aikaan illalla. Piparin veriarvot viittaasivat tulehdukseen, kuten epäilinkin. Pipari sai nahan alle antibiootin ja kipulääkkeen sekä varuiksi hitaasti liukenevaa kalkkia. Nisät ja niiden seutu ovat erittäin siistin näköiset, joten kyseessä on nyt sitten ehkä kohtutulehdus, vaikka vuoto ei ole haisevaa. Toivottavasti antibioottikuuri parantaa tulehduksen, oli nyt sitten kyseessä mikä hyvänsä. Kunhan nyt Pipari saataisiin kuntoon ja koko poppoo pysyisi terveenä sen jälkeen, niin voisimme ruveta nauttimaan tästä ajasta pentujen kanssa ilman suuria murheita.

Pallo-Masi

Frans ja Tipi

Kolmiväriset pojat

Lauantaina pentujen ikämittariin kilahti kolme viikkoa. Pennut ovat kehittyneet aivan huimaa tahtia viime päivinä. Kun ne ovat hereillä, olemme nostaneet ne pois pentulaatikosta olohuoneen lattialle tallustelemaan. Kovin lyhyitä nämä hereilläolohetket ovat vielä, kun suurin osa pentujen ajasta menee edelleen nukkuessa. Meillä käytössä oleva pentulaatikko on niin iso, että vasta tänään pennut muuttivat laatikosta pentuaitaukseen, joka sekin on meillä olohuoneessa. Viime viikolla pennut saivat ensimmäisen matokuurinssa. Muutamana päivänä harjoiteltiin kiinteänruuan syömistä pelkällä jauhelihalla ja nyt pennut popsivat (ja sotkevat) hienosti ja loistavalla ruokahalulla jauheliha-kermaviili-nappula-seosta. Ripuliongelmat onneksi vihdoin viimein loppuivat viimeiseltäkin siinä vaiheessa, kun kiinteänruuan syöttäminen alkoi.

Tämän pentueen alkutaival on kokonaisuutena ollut minulle henkisesti (ja jatkuvan univelan ja väsymyksen takia vähän fyysisestikin) äärettömän raskas, mutta jospa nämä pennut ovat siksi aivan erityisen rakkaita. Voisin vuorokaudet läpeensä kyllästymättä täällä vain istua ihastelemassa pentuja ja seurustelemassa niiden kanssa. Nyt pennut rupeavat vähitellen olemaan sen ikäisiä, että muitakin ihailijoita voidaan alkaa toivottaa tervetulleiksi :)

Kaikki <3

Poju ja Masi nukkuu Jumin päällä.

Pentuaitaus

Kaksiviikkoiset <3

Lauantai 4.1.2014 klo 21.34 - Sanna

Piparin pennut ovat nyt kaksi viikkoa vanhoja. Liioittelematta voin sanoa, että nämä kaksi viikkoa ovat olleet vuoden 2013 raskaimmat. Pennut ovat nyt yli viikon kärsineet ripulista, jonka syy oletettavasti on liiassa maidossa. Uudenvuodenpäivänä pikku tyttö eli Tipi aloitti ripuloinnin, se olikin ollut pentueesta ainoa, joka selvisi ilman ripulia siihen saakka. Luulen sen johtuvan siitä, että lähes siihen asti Tipi sai vastikemaitoa lisänä useamman kerran vuorokaudessa. Vastike tahtoo aina kovettaa pennun mahaa, joten Tipillä se toimi siis oikeastaan vatsan toimintaa tukevasti, kun kaikilla muilla oli vatsat sekaisin Piparin maidosta. Kun Tipin ripulointi sitten alkoi, se tapahtui sitten kerta rykäyksellä ja tosi voimakkaasti. Sille jäi ponnistelu ikään kuin päälle ja löysää limaiseksi muuttuvaa kakkaa tuli koko ajan. Kotoa löytyi Tehobactia, Nutri Plussaa ja Nutri Salia. Canicur oli jo loppu ja netistä sain todeta, että Kokkolan päivystävä apteekki oli tietysti mennyt jo kiinni.

Pari tuntia Tipin tilaa seurailtuani olin erittäin huolissani, sillä muilla pennuilla ripuli ei ollut oireillut läheskään yhtä voimakkaasti. Limaisessa ulosteessa rupesi olemaan mukana kirkasta vertakin ja oli ihan selvä, että suoli oli jatkuvasta kakkaamisesta ärtynyt. Soitin siis päivystävälle eläinlääkärille kysyäkseni olisiko pennuille mahdollista aloittaa jotakin lääkitystä. En rupea enää erittelemään missä päin päivystys tällä kertaa oli. Taas tuli todettua, että kyllä se vaan on niin, että koirankasvattajan on itse paras olla perillä monista erilaisista ongelmista, jos kasvattaa haluaa ja jatkuvasti päivystävää pieneläinpraktiikkaa ei ole lähettyvillä. Lisäksi toisten ja kokeneempien kasvattajien tietotaito on korvaamattoman arvokasta, joten yhteistyö ja sosiaalistenverkostojen laatiminen muiden kasvattajien kanssa on tosi tärkeää. Epätoivon hetkellä on lohduttavaa kuulla, että jollain on kokemusta samoista ongelmista ja kuulla kuinka pentuja on silloin hoidettu. Olisimme tarvittaessa päässeet pentuja eläinlääkäriin nesteyttämään, mutta totesin ettei siihen ole tarvetta sillä pennut eivät olleet kuivuneita. Lisäksi meiltä löytyi lääkekaapista nesteytyspullo ja nesteyttäminen olisi onnistunut siis kotonakin. Mitään lääkitystä eläinlääkäri ei ollut valmis määräämään sillä perusteella, ettei ripuliin sellaista ole ja puhui lastentaudeista... 

Onneksi Tipin vointi ei huonontunut aamuun mennessä ja senkin paino jatkoi nousuaan pahasta ripulista huolimatta. Aamulla soitin toiselle eläinlääkärille, joka heti oli kanssani samaa mieltä siitä, että näin pitkinnyt ripuli vaatii lääkityksen. Hän varmisti vielä hoito-ohjeet Yliopistollisesta Eläinsairaalasta, josta sanottiin samaa ja niin sain pennuille apteekkiin antibioottireseptin. Kannuksen apteekista löytyi onneksi hyllytavarana Canicur Pro-tahnaa lääkekuurin tueksi. Nyt lääkitystä on kolmas päivä menossa ja ripuli on onneksi selvästi jo hieman helpottamassa. 

Pentujen silmät ovat auenneet kahden viime päivän aikana. Niiden kehityksessä on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin, nyt kun ne rupeavat havannoimaan ympäristöään. Motorinenkehitys on aivan eri tasolla kuin Tellervon pennuilla tässä iässä oli. Kun pentuja on monta, ne joutuvat alusta asti kilpailemaan nisistä ja ryömimään toistensa yli. Piparin pennuista osa kävelee nyt jo tosi hienosti, kun Tellervon pennut saivat tassut alleen vasta noin viikkoa myöhemmin. Pentujen korvat ovat myös auenneet. Ääntä kuulleessaan pentujen pienet korvat nykivät niiden reagoidessa ääniin. Nyt niiden kanssa aloitetaan seurustelu toden teolla. Jokaista pentua käsitellään monta kertaa päivässä, niitä silitellään ja pussaillaan ja minä tietysti lässytän ja kimitän niille minkä ehdin. Ne ovat aivan tolkuttoman suloisia <3

Pentujen virallisia nimiä työstän mielessäni parhaillaan. Sen verran voin paljastaa, että tästä tulee T-pentue.

Tänään otimme pennuista 2-viikkois valokuvat:

Tilkku

Vaalea poika

Pikku P.

Frans

Jumi

Pallo-Masi

Tipi