Näyttely kutsuu

Lauantai 26.1.2013 klo 14.17 - Sanna

Melkein kaksi kuukautta kestänyt näyttelytauko on kohta ohi. Viikon päästä on Raahen ryhmänäyttely josta aloitamme tämän vuoden näyttelyrupeaman. Beaglet ja Viivi jäävät tällä kertaa kotiin, koska ilmoitin Raaheen pelkästään Tuikun ja Roihun. Onneksi, kun beaglejen ja pystykorvien kehät menivät toivomuksista huolimatta aikataulussa täysin päällekkäin. En nyt pääsekään avustamaan kaverin beaglen esittämisessä ja beaglet jäävät harmillisesti kokonaan minulta näkemättä.

Ensi lauantaina onkin samalla sitten "Tulisen"-pentueen 4/6 pentuetapaaminen, kun Raaheen on tulossa sisaruskatraasta sekä Taika, että yllättäen myös Luca omistajineen Kajaanista asti. Todella hienoa päästä näkemään näitä junioreita! :)

Viime viikolla jaksoin lenkkeilyttää kameraakin. Tässä lauman nuoret huligaanit: Wilson, Putkonen ja Roihu täydessä vauhdissa.

Tuikku ja Roihu eivät kumpainenkaan ole hyvässä karvassa. Roihun karvanlähtö on selvästi jo alkanut, kunhan vielä viikkoon ei alkaisi tiputtelemaan turkkiaan suurina tuppoina pois. Mitään erityisiä odotuksia näyttelymenestyksen suhteen ei ole, jos sieltä eh:t saadaan, niin tyytyväisiä ollaan. Laiskuuttani en ole jaksanut kaksikon kanssa harjoitella kehäkäytöstä yhtään. Toivottavasti Roihu esiintyy yhtä hyvin kuin Seinäjoella. Pieni kertauskurssi ensi viikon aikana on kyllä paikallaan. Suomenpystykorvia Raaheen on ilmoitettu 30 kpl. Toivotaan, että sää suosii. Kameran otan mukaan ja yritän saada kaikki pystykorvat kuvattua.

Koiranristiäisten aika

Maanantai 21.1.2013 klo 20.46 - Sanna

Viiden viikon rajapyykki saavutetaan huomenna ja päätin, että on aika viettää pentujen nimijuhlaa. Virallisten rekisterinimien keksiminen on mielipuuhaani - tasan siihen asti, kun en enää meinaa keksiä pennulle nimeä sitten millään.  En aloita beaglepentueiden nimeämistä aakkosjärjestyksessä, koska aakkosten alkupään kirjaimilla (B,C,D,F,G) nimien keksiminen olisi mielestäni tosi tylsää, sillä haluan kasvateilleni suomenkieliset nimet. A- ja B-kirjain tuli käytettyä jo harjispentueille, eikä minua siksikään huvita aloittaa A:sta. Minun on helpompi seurata muiden kasvatteja ja liittää koira mielessäni oikeaan pentueeseen, jos saman pentueen pentujen nimet alkavat samalla alkukirjaimella. Olen päättänyt siksi nimetä beaglepentueeni nyt ja tulevaisuudessa sillä systeemillä. Pystykorvien kanssa aion jatkossakin sen sijaan leikkiä täysin teemanimillä, alkukirjaimista sen kummemmin välittämättä.

Päätin kuitenkin pian Lyytin pentujen synnyttyä nimetä ne jouluaiheella (tai ainakin vähän sinne päin :D); pentujen nimet siis tällä kertaa saman alkukirjaimen lisäksi myös teemalla.

Saanen esitellä ensimmäiset beaglekasvattimme:

Kertalaakin Pukin Pikku Apuri (Kakkonen), Kertalaakin Puhu Pukille (Ykkönen) ja Kertalaakin Pussaan Pukkia (Lilli).

Sain mielestäni loistoidean, että pennuista pitää saada otettua kiva yhteispotretti. No kiva se oli mielessäni. Käytännöntoteutus sitten vähän ontui, kun koirakakarat eivät pysyneet paikoillaan edes yhtä silmänräpäystä.

Pennut kasvavat

Lauantai 19.1.2013 klo 17.08 - Sanna

Aika on pentujen kanssa kulunut kuin siivillä, uskomatonta että pennut ovat jo yli neljä viikkoa vanhoja. Viimeisen reilun viikon aikana pentujen kehityksessä on tapahtunut valtava harppaus eteenpäin. Enää ne eivät ole vain pieniä alati nukkuvia otuksia, joihin maito menee toisesta päästä sisään ja tulee toisesta päästä ulos. Nyt pennut leikkivät kovasti keskenään, juoksentelevat ympäri olohuonetta ja osaavat vaatia pois pääsyä pentuaitauksesta. Vastapuhjenneita hampaita testataan innokkaasti hoitajan käsiin. Syömäharjoituksia kiinteällä ruualla, lautaselta tarjottuna, tehdään monta kertaa päivässä. Monta yötä ollaan jo nukuttu reilu kuusi tuntia putkeen. Tuttipullosta emme kuitenkaan ole voineet vielä luopua. Varsinkin aamun ensimmäinen ateria on oltava maitoa, pennut eivät silloin suostu muuta syömään! Annoskoot ovat kasvaneet yhtä matkaa pentujen myötä; aluksi 40ml maitoa per syöttökerta riitti koko kolmikon ruokkimiseen, mutta esimerkiksi tänä aamuna pennuista jokainen huitaisi koko tuttipullollisen eli 120 ml menemään hyvällä ruokahalulla.

Ykkönen, ikää 4,5 vkoa, vauhdissa.

Pennut ovat tulleet siihen ikään, että pentujen ihailijat ovat meille nyt tervetulleita. Uudet ihmiset ja positiiviset kokemukset ovat pentujen kehitykselle erittäin hyväksi. Muutama vieras meillä on nyt käynytkin tällä viikolla. Lyyti on näköjään päättänyt viedä vieraita kohtaan tuntemansa välinpitämättömyyden aivan uudelle tasolle. Lillin tuleva emäntä kävi pentuja katsomassa keskiviikkona, eikä Lyyti viitsinyt nousta edes pediltään vierasta tervehtimään. On todella noloa yrittää kuvailla, miten reipas ja iloinen koira oikeasti onkaan kyseessä, kun Lyyti samalla suunnilleen huokailee pedillään ja pyörittelee vieraille silmiään. Useimmiten se sentään käy meille tulijat ovella pikaisesti katsastamassa ja lähtee sitten nukkumaan lopen kyllästyneen näköisenä. No, kyllä meillä rapsutuksien kerjääjiä ja syliin itsensä tuppaajia riittää kuitenkin joka vierailijan tarpeiksi, niin beagleissa kuin muissakin.

Lilli 4,5 vkoa.

Pennut kasvavat lähes silmissä. Valitettavasti epäonni ei vielä ole tainnutkaan kokonaan jättää meitä rauhaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lillille ja Ykköselle kehittyy yläpurennat. Mikäli purennat ovat virheelliset, kariutuvat näyttely- ja mahdolliset jalostushaaveeni näiden pentujen osalta. Tietysti pennut ovat nopean kasvun- ja kehityksenvaiheessa ja purenta saattaa muuttua vielä kovastikin, joten sormet ristissä toivon oletuksieni osuvan harhaan.

Aikuiset koiramme pääsevät yksi kerrallaan tutustumaan pentuihin ja tutustuttamaan pentuja koiriin. Lyyti on menettänyt kiinnostuksensa pentuihinsa kokonaan, harmi, että jouduimme pitämään sen niistä erossa sen oman terveyden takia niin pitkään.

Kakkonen tekee tuttavuutta Tellervon kanssa.

Minua jo aivan hirvittää ajatus siitä, että pennut ovat luonamme enää vajaan neljä viikkoa. "Emänä" olen kiintynyt niihin erittäin syvästi ja niistä luopuminen on takuulla raskasta. Onneksi pennut menevät aivan ihanan tuntuisiin koteihin, joissa niitä odotetaan jo kuumeisesti :)

Olen lisäillyt pennuista kuvia runsaasti niiden omaan kuva-albumiin, joka löytyy TÄSTÄ.

Synttärionnittelut

Torstai 10.1.2013 klo 11.15 - Sanna

Jupinaa yhdensortin "kasvattajista"

Tiistai 8.1.2013 klo 17.10 - Sanna

Huvikseni selailin Suomen Kennelliiton sivuilla paluun tehneen pentuvälityksen ilmoituksia. Siellä on ilmoituksista kätevästi linkit suoraan pentueen vanhempien tietoihin jalostustietojärjestelmään ja esillä on myös pentujen hinta. Ihan kätevä tapa vertailla tarjolla olevia yhdistelmiä rodussa kuin rodussa. Esimerkiksi harrastamaamme 5-ryhmän rotua oli nyt pentuvälitykseen ilmoitettuna yksi pentueellinen. Korkeahko pennunhinta, 1200 €, sai minut heti olettamaan, että kyseessä on erityisen tasokas yhdistelmä. Tosin sellaiset helmet yleensä löytävät ottajansa sen kummemmin ilmoittelematta ja tiesin ettei ko. pentuetta rotujärjestön pentuelistalta löytynyt, koska olin juuri listaa käynyt katsomassa. Minun olisi ehkä kannattanut olla katsomatta kyseisen pentueen tietoja jalostustietojärjestelmästä sen kummemmin, koska sappeni kiehuu niin, etten malta olla kirjoittamatta asiasta.

Koirien kasvattajat ovat kaikki erilaisia, sadan kasvattajan joukkoon mahtuu varmasti yhtä monta erilaista persoonaa. Kukin kasvattaja valitsee omat tavoitteensa kasvatustyölleen ja hyvillä kasvattajilla nämä tavoitteet ja niihin pyrkiminen tapahtuu eettisesti kestävien periaatteiden ja jalostusvalintojen sekä koirien hyvinvoinnin huomioisen kautta. On hienoa, että jatkuvasti kampanjoidaan pentutehtaita vastaan ja valistetaan ihmisiä olemaan ostamatta paperittomia pentuja. Monet ovat jo toivottavasti tietoisempia tästä asiasta, kunhan vielä useammat tekisivät ostopäätöksensä muun kuin halvan hinnan tai säälin perusteella, niin ns. pimeä koirientuottaminen saataisiin loppumaan lähes kokonaan. 

Ehkä ohjatessa ihmisiä kasvattajan ja pennun valintaan olisi nykyistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, että myös rekisteröityjen koirien kasvattajien joukkoon mahtuu valitettavasti niitä, joille pentueen teettämiseen ainoa motiivi on raha. Jalostuksen kanssa tälläisellä kasvattamisella ei ainakaan ole mitään tekemistä, heille pentueen tekemiseen riittää, että käytettävissä on samanrotuinen narttu ja uros. Sillä miten hyvin nämä kaksi koiraa sopivat keskenään yhdistettäviksi, ei ole mitään merkitystä; usein riittää että näennäisesti yhdistelmä on ihan passeli, että myynti-ilmoituksessa voi kehua pientä sukusiitosta ja menestyneitä isovanhempia. Moni kokematon pennunostaja menee helposti halpaan, kun kasvattaja vielä kertoilee vuosikymmenien kokemuksestaan ja kehuu koiriaan maasta taivaisiin. Räikeimmillä tapauksilla jalostustietojärjestelmä kertoo karua totuuttaan heti, kun kennelin kasvatustyöhön viitsii siellä vain hieman perehtyä. Näissä tapauksissa esimerkiksi korkeat sukusiitosasteet, epämääräiset terveystulokset, suuret koirakohtaiset pentuemäärät ja useamman sukupolven "näkymättömyys" eli näyttely-, koe- tai terveystulosten puuttuminen, saavat toivottavasti jo kokemattomammankin pennunetsijän hälytyskellot soimaan.

Alan vakaasti olla sitä mieltä, että Kennelliiton pitäisi asettaa kaiken rotuisille nartuille joku yleinen alaikäraja, jota nuorempien koirien jälkeläisiä ei rekisteröitäisi. Pevisa-roduissa, joissa tarkastusten on oltava voimassa jo astutushetkellä, tälläinen matala ikäraja tietysti on jo sitä kautta olemassa. Joukossa on kuitenkin aina niitä, jotka ottavat koiristaan sääntöjen puitteissa irti kaiken minkä saavat; kun mitään alaikärajaa ei ole, tälläiset mätämunat astuttavat narttunsa ensimmäisestä juoksusta, jolloin narttu on penikoidessaan pentu vielä itsekin. Tarkastelemani esimerkki kasvattaja tuotti viime keväänä neljä pentuetta, näiden pentueiden emät olivat pentujen syntymähetkellä 1 v 1 kk, 1 v 2 kk, 1 v 3 kk sekä 1 v 5 kk vanhoja. Täytyy vielä lisätä, että kaikki neljä emää ovat täyssisaruksia keskenään. Omasta tarhasta niille on onneksi löytynyt sopiva sulho, kun kaikilla neljällä pentueella on yllättäen sama isä. Pentuemäärä nartuilla on onneksi jo Kennelliiton toimesta rajattu viiteen. Nopeasti pennuntekopuuhista siirtyy eläkkeelle sekin pystykorva narttu, joka 2 v 4 kk vanhana on synnyttänyt kolmannen pentueensa. Kovin leppoisia eläkepäiviä en tosin uskalla sille koiralle toivoa.

Esimerkkitapaustani vielä ruotiakseni; mitään järkevää syytä en näe vuotiaan koiran astuttamisessa, eikä neljä peräkkäistä vahinkoakaan oikein ole uskottava selitys samalle vuodelle, varsinkaan kun kasvatushistoria osoittaa samankaltaisen toiminnan jatkuneen koko ajan. Toteutetuissa pentueissa ei ehkä varsinaisesti ole mitään vikaa, jos ei nyt mitään tolkkuakaan. Ihan kivoja ja terveitä koiria niistä on voinut syntyä hyvällä tuurilla. En käsitä miksei samaa asiaa ole voinut toteuttaa järkevästi, niin että koirat saisivat kasvaa rauhassa aikuisiksi ja tehdä ne ensimmäiset pentunsa vasta parin vuoden iässä? Vaikka koiran antaisi pentueiden välillä palautua kunnolla, pystykorva on niin pitkäikäinen ja hyvin kuntonsa säilyttävä rotu, että sillä ehtii tehdä ne sallitut viisi pentuetta vähän pidemmälläkin aikavälillä, jos siihen kerran kokee pakottavaa tarvetta jokaisella omistamallaan nartulla. Mahdollisesti silloin löytyisi muitakin urosvaihtoehtoja sen oman lisäksi, mutta kun rahan ahneus selvästi määrää kasvatuksen tahdin, mennään ojasta allikkoon ja vauhdilla.

Niin pitkään, kun löytyy hyväuskoisia tai välinpitämättömiä ostajia, löytyy esimerkin kaltaisia kasvattajia. Mielenkiintoista olisi kuulla nekin myyntipuheet, joilla esimerkin pennut vaihtavat omistajaa  - vieläpä huippuhintaan. Tämä saa pohtimaan, että ehkä Kennelliiton pentuvälitykseen päästäkseen pentueen tulisi täyttää jotkin muutkin kriteerit kuin rekisteröintikelpoisuus tai vaihtoehtoisesti rekisteröinninehtoja olisi ehkä osittain tiukennettava.

Luppakorvat 2 viikkoa

Keskiviikko 2.1.2013 klo 17.30 - Sanna

Tätä kirjoittaessani Lyytin pennut ovat 15 vuorokautta vanhoja. Harvoin olen ollut kaksiviikkoisten pentujeni syömisistä, nukkumisista ja vatsan toiminnoista yhtä hyvin kartalla kuin näiden pentujen kanssa. Kun elämä kuitenkin nyt tällä hetkellä pyörii täysin näiden kolmen pienen luppakorvaisen ympärillä, ei siihen juuri muuta mahdukkaan. Pentujen hoito rytmittää jokaista päivääni. Ruokintarytmi on muutamalla kerralla harventunut; pennut syövät vuorokaudessa enää aamiaisen, lounaan, päivällisen, illallisen, iltapalan ja yhden tai kaksi yösyöttöä.

Pennut 13 vrk.

Pikkuisen takapakkia onnelliseen pentuarkeen tuli viime viikolla. Ilman emän seuraa kasvavilla pennuilla on todella kova imemisen tarve ja epäonneksemme Ykkösen imuhalut kohdistuivat Kakkosen silmän seutuville. Torstai aamuna herätessäni, pentujen ollessa yhdeksän vuorokauden ikäisiä, löysin Ykkösen imemässä innokkaasti Kakkosen silmän kohtaa. Säikähdin aivan todella, niin hurjan näköiseltä silmä näytti. Pentujen silmät eivät tuolloin olleet vielä auenneet ja Kakkosen silmän kohta oli aivan turvoksissa ja silmän sisänurkasta, luomen alta, vuoti runsaahkosti jotakin vaaleaa nestettä. Siinä eläinlääkärin puhelinajan alkamista odotellessa väänsin suunnilleen itkua ja kaikki kauhuskenaariot pennun silmän menettämisestä olivat tietysti mielessä. Epäonneakin tuli manailtua runsain sanakääntein. Pääsimme heti aamulla käymään vastaanotolla. Kakkonen sai antibioottikuurin silmätulehduksen takia. Eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että silmäluomi tulisi saada raolleen, että silmä paranisi kunnolla. Muuten vaarana oli silmän vaurioituminen ja mahdollinen näön menetys. He eivät sitä kuitenkaan vastaanotollaan halunneet tehdä, vaan suosittelivat kääntymään jonkun klinikan puoleen.

Tyytyväiset pullerot; Lilli, Kakkonen ja Ykkönen, 13 vrk.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Joulun välipäivinä monet eläinlääkäriasemat olivat kiinni ja parista paikasta minulle sanottiin heti, että kokemattomuuttaan eivät halua ottaa pentua vastaan. Suurimman pettymyksen aiheutti silmätarkastus eläinlääkäri, jonka vastaanotolle olisin halunnuat pennun viedä. Olihan kyseessä juuri silmien hoitoon erikoistunut ihminen. Puhelimessa hän oli sitä mieltä, että luomi on ehdottomasti saatava raolleen, jotta silmää päästään hoitamaan. Tylysti hän ilmoitti, että ajat ovat täynnä, kun kauniisti pyysin voisiko hän ottaa meidät pennun kanssa jossakin välissä vastaan. Kerroin ettei kukaan tunnu meitä huolivan, mutta vastassa oli silti jyrkkä ei. Tiedustelin aikaa seuraavalle aamulle, johon hän tokaisi sen olevan silloin myöhäistä.

Olen luullut, että eläinlääkäreillä on yleisesti tapana ottaa kiireelliset tapaukset vastaan muiden aikojen väliin, jos ajat muuten ovat täynnä. Monesti olemme omaa vuoroamme joutuneet vastaanotoilla (ei kylläkään ko.) odottamaan, kun muiden ajat ovat sellaisesta syystä hieman myöhässä. Ikinä ylimääräinen odottelu ei ole harmittanut, koska sitä ajattelee, että joskus voi itse olla tilanteessa, jossa tarvitsee lemmikkinsä kanssa pikaisesti eläinlääkärin apua. Homma ei näköjään toimi kyseisellä klinikalla näin. Koska nyt ei ollut ensimmäinen, eikä edes toinenkaan kerta saman vuoden aikana, jolloin ko. eläinlääkäri ei halunnut ottaa minua ja apua tarvitsevaa koiraani vastaan, tein päätöksen, että killinkiäkään en kyseiselle klinikalle enää tule viemään. Jatkossa käymme sitten viralliset silmätarkastuksetkin tekemässä vaikka Oulussa asti.

Illalla olisimme saaneet ajan Kokkolasta toiselta eläinlääkäriltä. Hän olisi kuitenkin halunnut rauhoittaa pennun toimenpidettä varten, mitä ihmettelin kovasti. Siinä vaiheessa vaakakupissa oli mielestäni kaksi isoa riskiä; näön tai hengen menettäminen. Punnitsin Kakkosen torstaina päivällä ja se painoi tuolloin 330 grammaa. Se oli niin pieni, että olin varma ettei se tulisi rauhoituksesta selviämään. Koska silmän turvotus laski iltaa kohden lähes täysin, päätin neuvoista huolimatta seurata tilannetta ennallaan. Perjantaina sain puhelimessa kasvattaja ystävältä ohjeet silmäluomen raottamiseen. Kunhan vain uskalsin luomea varovasti yrittää venyttää auki, se raottuikin silmänurkasta hyvin helposti ja kivuttomasti, koska pentu ei sitä edes huomannut. Mitään tulehduseritettä tai muutakaan ei luomen alta vuotanut, vaan sieltä pilkotti kirkas, terve silmä. Olo oli enemmän kuin huojentunut. Vahingosta selvittiin säikähdyksellä ja turhan antibiootin syöttämisen sain lopettaa heti. Pari vuorokautta myöhemmin Kakkosen sekä sisarusten silmät aukesivat ja osaan nyt arvostaa kauniita, kiiltäviä silmiä ihan eri tavalla kuin ennen.

Pikku Kakkonen ja kaksi kaunista silmää.

Sittemmin kaikki on viime päivinä sujunut hyvin. Pennut ovat kasvaneet hienosti. Uros pentu Ykkönen on niin innokas syömään, että se on jo kolminkertaistanut syntymäpainonsa. Kakkonen ja Lilli seuraavat hyvin veljeään perässä. Mielenkiintoista huomata, miten hyvin pienten pentujen hajuaisti toimii. Kun menen pentulaatikon viereen, umpiunessa olevat pennut heräävät sekunneissa ja alkavat kovasti tohottaen etsimään ruokaa, haistaessaan minut ne tietävät ruoka-ajan olevan lähellä :) Malttamattomana odottelen, että pennut kehittyvät vielä hieman lisää ja rupeavat tapailemaan leikin alkeita. Tällä hetkellä niiden elämä on vielä lähes täysin nukkumista ja syömistä.

Tein tälle pentueelle oman kuva-albumin, minne tulen lisäilemään kuvia kolmikosta jatkuvasti. Kuva-albumiin linkki löytyy TÄSTÄ ja lisäksi kuva-albumit sivulta.