Jupinaa yhdensortin "kasvattajista"

Huvikseni selailin Suomen Kennelliiton sivuilla paluun tehneen pentuvälityksen ilmoituksia. Siellä on ilmoituksista kätevästi linkit suoraan pentueen vanhempien tietoihin jalostustietojärjestelmään ja esillä on myös pentujen hinta. Ihan kätevä tapa vertailla tarjolla olevia yhdistelmiä rodussa kuin rodussa. Esimerkiksi harrastamaamme 5-ryhmän rotua oli nyt pentuvälitykseen ilmoitettuna yksi pentueellinen. Korkeahko pennunhinta, 1200 €, sai minut heti olettamaan, että kyseessä on erityisen tasokas yhdistelmä. Tosin sellaiset helmet yleensä löytävät ottajansa sen kummemmin ilmoittelematta ja tiesin ettei ko. pentuetta rotujärjestön pentuelistalta löytynyt, koska olin juuri listaa käynyt katsomassa. Minun olisi ehkä kannattanut olla katsomatta kyseisen pentueen tietoja jalostustietojärjestelmästä sen kummemmin, koska sappeni kiehuu niin, etten malta olla kirjoittamatta asiasta.

Koirien kasvattajat ovat kaikki erilaisia, sadan kasvattajan joukkoon mahtuu varmasti yhtä monta erilaista persoonaa. Kukin kasvattaja valitsee omat tavoitteensa kasvatustyölleen ja hyvillä kasvattajilla nämä tavoitteet ja niihin pyrkiminen tapahtuu eettisesti kestävien periaatteiden ja jalostusvalintojen sekä koirien hyvinvoinnin huomioisen kautta. On hienoa, että jatkuvasti kampanjoidaan pentutehtaita vastaan ja valistetaan ihmisiä olemaan ostamatta paperittomia pentuja. Monet ovat jo toivottavasti tietoisempia tästä asiasta, kunhan vielä useammat tekisivät ostopäätöksensä muun kuin halvan hinnan tai säälin perusteella, niin ns. pimeä koirientuottaminen saataisiin loppumaan lähes kokonaan. 

Ehkä ohjatessa ihmisiä kasvattajan ja pennun valintaan olisi nykyistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, että myös rekisteröityjen koirien kasvattajien joukkoon mahtuu valitettavasti niitä, joille pentueen teettämiseen ainoa motiivi on raha. Jalostuksen kanssa tälläisellä kasvattamisella ei ainakaan ole mitään tekemistä, heille pentueen tekemiseen riittää, että käytettävissä on samanrotuinen narttu ja uros. Sillä miten hyvin nämä kaksi koiraa sopivat keskenään yhdistettäviksi, ei ole mitään merkitystä; usein riittää että näennäisesti yhdistelmä on ihan passeli, että myynti-ilmoituksessa voi kehua pientä sukusiitosta ja menestyneitä isovanhempia. Moni kokematon pennunostaja menee helposti halpaan, kun kasvattaja vielä kertoilee vuosikymmenien kokemuksestaan ja kehuu koiriaan maasta taivaisiin. Räikeimmillä tapauksilla jalostustietojärjestelmä kertoo karua totuuttaan heti, kun kennelin kasvatustyöhön viitsii siellä vain hieman perehtyä. Näissä tapauksissa esimerkiksi korkeat sukusiitosasteet, epämääräiset terveystulokset, suuret koirakohtaiset pentuemäärät ja useamman sukupolven "näkymättömyys" eli näyttely-, koe- tai terveystulosten puuttuminen, saavat toivottavasti jo kokemattomammankin pennunetsijän hälytyskellot soimaan.

Alan vakaasti olla sitä mieltä, että Kennelliiton pitäisi asettaa kaiken rotuisille nartuille joku yleinen alaikäraja, jota nuorempien koirien jälkeläisiä ei rekisteröitäisi. Pevisa-roduissa, joissa tarkastusten on oltava voimassa jo astutushetkellä, tälläinen matala ikäraja tietysti on jo sitä kautta olemassa. Joukossa on kuitenkin aina niitä, jotka ottavat koiristaan sääntöjen puitteissa irti kaiken minkä saavat; kun mitään alaikärajaa ei ole, tälläiset mätämunat astuttavat narttunsa ensimmäisestä juoksusta, jolloin narttu on penikoidessaan pentu vielä itsekin. Tarkastelemani esimerkki kasvattaja tuotti viime keväänä neljä pentuetta, näiden pentueiden emät olivat pentujen syntymähetkellä 1 v 1 kk, 1 v 2 kk, 1 v 3 kk sekä 1 v 5 kk vanhoja. Täytyy vielä lisätä, että kaikki neljä emää ovat täyssisaruksia keskenään. Omasta tarhasta niille on onneksi löytynyt sopiva sulho, kun kaikilla neljällä pentueella on yllättäen sama isä. Pentuemäärä nartuilla on onneksi jo Kennelliiton toimesta rajattu viiteen. Nopeasti pennuntekopuuhista siirtyy eläkkeelle sekin pystykorva narttu, joka 2 v 4 kk vanhana on synnyttänyt kolmannen pentueensa. Kovin leppoisia eläkepäiviä en tosin uskalla sille koiralle toivoa.

Esimerkkitapaustani vielä ruotiakseni; mitään järkevää syytä en näe vuotiaan koiran astuttamisessa, eikä neljä peräkkäistä vahinkoakaan oikein ole uskottava selitys samalle vuodelle, varsinkaan kun kasvatushistoria osoittaa samankaltaisen toiminnan jatkuneen koko ajan. Toteutetuissa pentueissa ei ehkä varsinaisesti ole mitään vikaa, jos ei nyt mitään tolkkuakaan. Ihan kivoja ja terveitä koiria niistä on voinut syntyä hyvällä tuurilla. En käsitä miksei samaa asiaa ole voinut toteuttaa järkevästi, niin että koirat saisivat kasvaa rauhassa aikuisiksi ja tehdä ne ensimmäiset pentunsa vasta parin vuoden iässä? Vaikka koiran antaisi pentueiden välillä palautua kunnolla, pystykorva on niin pitkäikäinen ja hyvin kuntonsa säilyttävä rotu, että sillä ehtii tehdä ne sallitut viisi pentuetta vähän pidemmälläkin aikavälillä, jos siihen kerran kokee pakottavaa tarvetta jokaisella omistamallaan nartulla. Mahdollisesti silloin löytyisi muitakin urosvaihtoehtoja sen oman lisäksi, mutta kun rahan ahneus selvästi määrää kasvatuksen tahdin, mennään ojasta allikkoon ja vauhdilla.

Niin pitkään, kun löytyy hyväuskoisia tai välinpitämättömiä ostajia, löytyy esimerkin kaltaisia kasvattajia. Mielenkiintoista olisi kuulla nekin myyntipuheet, joilla esimerkin pennut vaihtavat omistajaa  - vieläpä huippuhintaan. Tämä saa pohtimaan, että ehkä Kennelliiton pentuvälitykseen päästäkseen pentueen tulisi täyttää jotkin muutkin kriteerit kuin rekisteröintikelpoisuus tai vaihtoehtoisesti rekisteröinninehtoja olisi ehkä osittain tiukennettava.