Seitsemän viikkoa

Tiistai 28.2.2012 klo 22.31 - Sanna

Ja niin on tasan seitsemän viikkoa Pennin pentujen syntymästä kulunut. Tänään omiin koteihinsa pennuista lähti kaksi tyttöä, Tämmöinen Tuli Kinnulaan ja Tulesta Temmattu Oulaisiin. Kotiin jäävän narttu pennun valintaa suoritin todellakin viime minuutteihin asti. Supervaikea valinta "vaaleimman" Tulesta Temmatun ja "oranssin" Tuhannen Tulimmaista välillä kohdistui nyt sitten lopulta viimeksi mainittuun. Jokaiseen pentuun kiintyy tosi kovasti, mutta vaalea tyttönen oli koko perheen suosikki ja siitä luopuminen tuntui erityisen raskaalta, vaikka pentu saikin ihanan kodin. Terveisiä sinne ;-)

Tuhannen Tulimmaista lisäksi kotiin meille jää (ainakin toistaiseksi) valkoisen rintapilkun omaava urospentu Tulen Vallassa. Nämä sisarukset tunnetaan tästä lähtien kutsumanimillä Tuikku ja Roihu.

Hannun kanssa kulutimme aamupäivällä hyvän tovin pentujen kuvaamiseen trimmauspöydällä. Kovin häävejä ei kuvaustulokset ole, mutta jäipähän itselle muistoja kuva-arkistoon. Kuten tästä näkee, Roihun mielestä jonninjoutavaa touhua... 

Viime perjantaina kuvasimme pennuista söpöstelykuvia ja niiden muodossa jokainen pentu nyt esiteltäköön:

Kertalaakin Tuhannen Tulimmaista "Tuikku"

Kertalaakin Tämmöinen Tuli "Ansa"

Kertalaakin Tuli On Irti "Asta"

Kertalaakin Tulesta Temmattu "Taika"

Kertalaakin Tuli Ja Leimaus "Luca"

Kertalaakin Tulen Vallassa "Roihu"

Sissi aloitti juoksunsa ja tuli kotiin mummolasta. Pentujen mummona Sissi ei ensitapaamisella niihin aivan varauksetta ihastunut, vaikka onkin niistä kovin kiinnostunut. Tuoreella isoäidillä on nenänalus harmaantunut entisestään, vaikka vappuna vietetään vasta 6-v. synttäreitä. Huomenna kotiin palaa myös muualla kolme kuukautta viettänyt Zelda.

 

Näyttelyvuoden hulppea avaus

Sunnuntai 26.2.2012 klo 13.19 - Sanna

Näyttelyvuotemme aloitimme eilen Tornion ryhmänäyttelyssä Viivin, Lyytin ja Tellervon kera. Päivä vedettiin oikein pitkänkaavan mukaan, kotoa lähdettiin ajamaan aamulla seitsemältä ja reissusta kotiuduttiin väsyneinä, mutta onnellisina vasta ilta yhdeksän jälkeen.

Beaglet olivat kehässä ensin. Tellervon kehäesiintyminen meni hieman penkin alle, se kun ei nostanut häntäänsä kehässä. Näyttelypaikalla oli tässä vaiheessa niin tiivis tunnelma, etten kertakaikkiaan mahtunut liikuttamaan Tellervoa ennen kehään menoa metriäkään ja Tellervoa jänskätti, kun oma esiintymisvuoro koitti.  Tellervo sai ensiesiintymisestään junnuluokassa eh:n ja Lyyti avoimenluokasta eri:n, muttei SA:ta. Menestystä ei siis tytöille tullut, mutta mitään nokan koputtamista ei minulla arvosteluista ole; tuomari Leni Finne löysi koirista juuri ne virheet, jotka niissä ovatkin. Tarkan, tiukan ja linjansapitävän tuomarin arvostelun arvostan huomattavasti korkeammalle, kuin sellaisen jokaiselle vaaleanpunaista nauhaa työntävän, joka ei itsekään tunnu tietävän mitä koirasta hakee. 

Viivistä ja Viivin veljestä Jalosta tuomari piti kovasti. Viivi tällä kertaa ROP ja Jalo VSP. Päivästä muodostui aivan uskomaton, kun tuomari Leni Finne valitsi Viivin RYHMÄVOITTAJAKSI! Best in show kisassa olimme kolmansia, tuomarina Harry Tast. Kyllä oli koiralla ylpeä emäntä kun pääsimme kotimatkaa tekemään. Raskas reissu, vaan kyllä siis kannatti. Piti oikein napsaista tänään Viivistä kuva pokaaleineen ja ruusukkeineen :-)

 Tämä oli minulle ensimmäinen näyttely uusilla näyttelysäännöillä, eikä kokemus ollut niiden osalta positiivinen. Muiden beaglejen tulokset jäivät lähes kokonaan näkemättä, kun muovinauhat ovat nyt poissa pelistä. Paljon jää kehäsihteerin harteille, että kuinka hyvin sitä värilämiskää yleisölle näytetään. Lisää pakkaa sekottaa eh:n saaneet koirat kilpailuluokassa, luokkasijoittujat näkemällä ei siis tiedä koiran saamaa laatuarvosanaa. Viime vuoden säännöt olivat mielestäni ainakin siltä osin paremmat. Tulostauluja kaipailen minäkin monien muiden tapaan!

Tämä päivä menee lepäillessä. Olo on eilisen jäljiltä edelleen tosi tosi väsynyt, joten nappaamme koirat kainaloon ja löhöilemme sohvalla. Samalla saa tehdä kevään näyttelysuunnitelmia; huomenna on Vaasan KV:n viimeinen halvempi ilmoittautumispäivä, enkä ole vielä varmaksi päättänyt sinne lähtijöitä. Jos jaksan, lisään koirien eiliset arvostelut uutiset-sivulle. Olen ajatellut muuttaa sen tulossivuksi, koska niitähän sieltä vain löytyy, kun kaikki muu tulee kirjoiteltua tänne blogin puolelle.

 

Pienet tulisielut

Torstai 23.2.2012 klo 21.28 - Sanna

Pentu kuutosten kuusiviikkoispäivä tuli ja meni, nyt tässä päivittelen jo lähinnä kuusi ja puoliviikkois kuulumisia. Eläinlääkäriä kävimme katraan kanssa moikkaamassa keskiviikkoaamuna. Siitä pennuilla on todistukset uusiin koteihin viemisinä ja mikrosirut niskassa. Reippaat pennut eivät olleet moksiskaan ensimmäisestä autoreissustaan.

Hienot timangikaulapannat pennut saivat käyttöönsä pari päivää sitten. Tovi niitä hieman kauhisteltiin, mutta nopeasti pennut tottuivat uusiin asusteisiinsa.

Se että pennuille on ikää viime viikosta tullut lisää, näkyy erityisesti lätäköiden ja läjien kasvaneessa koossa. Moppi kädessä on tullut heiluttua ahkerasti. Pennut ovat nyt riehakkaita, villejä, äänekkäitä ja huomattavan terävähampaisia. Ne myös mielellään käyttävät näitä avujaan niin käsiin, jalkoihin kuin mihin suinkin keksivätkään iskeä neulanterävät hampaansa.

Nyt kun pennut on sirutettu, tuli aika lähettää pentueilmoitus kennelliittoon jotta pennut saavat rekisteritodistukset. Viime kirjoituksessani tuskailin nimien keksimisen vaikeutta, mutta sain kuin sainkin nimet pennuille päätettyä. Tämän pentueen nimiteemana on tuli. Tuli kuvastaa mielestäni loistavasti tulenpunaisen kansallisaarteemme luonnetta ja ulkonäköä. 

Kertalaakin tuoreimmat tulisielut lähtevät maailmalle seuraavin nimin:

Tulesta Temmattu (narttu), Tuhannen Tulimmaista (narttu), Tuli On Irti (narttu), Tämmöinen Tuli (narttu), Tulen Vallassa (uros) ja Tuli Ja Leimaus (uros).

Uusia kuvia pennuista on nyt niukasti. Olohuoneessa "hyvän valon aika" on vuorokaudessa tosi lyhyt, jos en silloin ehdi pentuja kuvaamaan tulokset tahtovat olla julkaisukelvottomia; tummia ja epätarkkoja.  Ennen luovutusta ainakin koetetaan saada kaikista edustuspotretti ihan nimen kera.

 

 

 

 

Viisi viikkois kuulumisia

Keskiviikko 15.2.2012 klo 12.54 - Sanna

Vuorossa oli pentulauman viisi viikkois-juhlien aika! Kekkereillä sankareille tarjoiltiin annokset matolääkettä, joka ei hännänheilutuksia kirvoittanut. Palanpainikkeeksi tarjotut jauhelihanokareet auttoivat onneksi unohtamaan ällöttävän lääketöhnän pakkosyötön. Reippaat pikku pystykorvat saivat uudeksi leikkipaikakseen putken, jonne ne kaikki marssivat pelottomasti. Lelujen lisäksi pennut testaavat hampaillaan kaikkea, ihmisten varpaat ja sormet ovat mieli purtavaa. Tässäpä kuvakavalkaadi lapsosista. Pentujen viralliset nimet ovat minulla vielä mietintämyssyssä ja nimiteemakin on vielä hieman auki. Kuuden nimen keksiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi ;-)

Putki on pentujen mielestä myös hyvä lepopaikka.

Tumma narttu pentu

 Pennut saivat saaliikseen oravan. Tässä kurre kellistettynä.

Pienin tyttö

Uros, jolla pieni valkoinen rintamerkki

Haltiapalkki ei enää pentuja pidättele. Tässä samaisen pojan tyylinäyte palkin ylityksestä. Vaalea sisko seuraa tarkkana vierestä.

Tässä vaalea tyttö testaa puruvoimaa veljeensä. Velipoika taitaa söpöstelyn taidon :-)

Ukko "oranssin" narttu pennun kanssa. Lyyti tyytyi tarkkailemaan pentujen touhuja sohvalta vällyjen välistä. Sen mielestä pennut eivät ole tippaakaan ihania ja se pysyttelee tarkasti pois niiden ulottuvilta.

Taas on viikko vierähtänyt

Torstai 9.2.2012 klo 19.17 - Sanna

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti aika vilahtaa. Nyt pennut ovat jo neljä viikkoa vanhoja. Penni on siirtänyt pentujen hoitovastuun käytännössä kokonaan meille. Se käy imettämässä pennut enää pari kertaa vuorokaudessa, eikä juurikaan viihdy niiden kanssa sen enempää. Paitsi kun on aika putsata pentujen ruokakippo, ei Penniä tarvitse hommaan houkutella.

Pennut ovat nyt viikon ajan syöneet kiinteää ruokaa ja se onneksi maistuu niille jokaiselle erinomaisesti. Hieman huvittavasti, pentujen ruokakuppina on nyt toiminut joskus kirppikseltä ostamani Sagaformin Suomi-tarjoilukulho. Se on juuri passelin kokoinen ja muotoinen, että kaikki pennut sopivat hyvin sen ääreen syömään, mutta eivät mahdu ruuan sekaan tepastelemaan. (Tosin kun nopeimmat ovat syöneet voi hitain nautiskelija hieman lepäillä aterian lomassa.) 

Tässä alimpana Ukon lempilapsi mietteissään.

Olohuoneen lattia tuntui aluksi pentujen tassujen alla liukkaalta ja siksi hieman pelottavalta, mutta nyt ne jo juoksentelevat siinä reippaasti. Ne tutkivat kaikki nurkat ja yrittävät maistella sähköjohtoja. Tässä vaiheessa pentujen luonteissakin alkaa näkyä hienoisia eroja ja pentujen touhuja on mielenkiintoista seurailla.

Olohuoneemme lattian jakaa kahtia ns. haltiapalkki, jota uteliaimmat pennut olisivat ylittämässä, ovat ne sitten kummalla puolella tahansa, koko vaan ei vielä riitä.

Ukon suosikiksi on kohonnut väriltään vaalein, luonteeltaan huomattavan topakka ärripurri narttu pentu. Se on selkeästi porukan pomottavin ja äänekkäin. Ukko vannottaa monta kertaa päivässä, että tämä pentu meille jää, eikös! Melkein on jo kyyneliäkin oman lempparin puolesta vuodatettu ja luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... Valitsen kuitenkin kotiin jäävän pennun vasta luovutusiän kynnyksellä. Helppoa se ei ole, kun nyt on kerrankin valinnanvaraa ja kaikki pennut ovat tietysti ihania :)

.