Pennut 3 vkoa

Tiistai 31.1.2012 klo 19.02 - Sanna

Pennin lapsoset ovat tänään tasan kolme viikkoa vanhoja. Viimeisen viikon aikana pennuissa on tapahtunut valtaisa kehitys. Niiden silmät ja korvat ovat auenneet ja maailmankuva sitä myöten muuttunut täysin. Ensimmäinen matokuuri on syöty, kynsiä leikattu jo pariin kertaan ja tänään vuorossa oli ensimmäisen kerran jauhelihan maistelu. Pentujen kanssa seurustellaan nyt paljon, ne ilahtuvat kovasti kun pentulaatikkoon menee istumaan ja kömpivät heti syliin hakemaan huomiota.

.

.

 Ne eivät täysin vielä hahmota mistä suunnasta ääni kuuluu niille jutellessa ja niiden päät pyörivät kuin pienillä pöllöillä, ennenkuin ne hoksaavat missä puhuja on. Ne vastaavatkin välillä pienillä haukahduksilla.

Hereillä ollessaan pennut ovat sen verran vikkeliä liikkeissään, että niiden kuvaaminen on jo nyt haastavaa.

.

.

.

.

Chesterfield 10.12.2011 - 28.1.2012

Lauantai 28.1.2012 klo 19.17 - Sanna

Kylällämme järjestettiin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen taas antiikkihuutokauppa ja mekin suuntasimme sinne toiveissa hyvät huudettavat. Eipä sieltä ihme kyllä tällä kertaa meille oikeastaan mitään löytynyt, joten kotiinkin lähdimme jo ennen huutokaupan loppumista. 

Koirat, vahvasti vaistoavina eläiminä, taisivat aavistaa missä olimme ja auttavaisina olentoina olivat sillä välin tehneet tilaa mahdollisille uusille löydöille. Sanotaan, että "vahinko ei tule yksin" ja se pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Kaikki enteet olivat kyllä ilmassa, mutta en nähtävästi osannut tulkita niitä niin hyvin, että olisin henkisesti osannut valmistautua revittyyn sohvaan kun kotiuduimme huutokaupasta.

Kun eilen tulin aamunavetasta, Lyyti järsi tyytyväisenä tuvassa lattialistaa. No, se on varmasti tuttu näky monessa koirataloudessa. Tämän tapauksen teki erikoiseksi se, että koirat olivat irroittaneet listan seinästä ja Lyyti rouskutti sitä keskellä tuvan lattiaa. Jotta siinä ei olisi ennettä tarpeeksi, tänä aamuna istuin tapani mukaan teekupin kanssa tietokoneen ääreen vain todetakseni, että laajakaista ei toimi. Joku oli joutessaan lyhentänyt vähän turhia johtoja, jotka tietysti on yritetty piilottaa koirien ulottumattomiin.

Olen tässä yrittänyt lohdutella itseäni sillä, että ehkä olin tietämättäni jo pikkiriikkisen kyllästynyt tuohon Chesterfieldiin. (Ainakin koetan vakuutella itselleni niin, ettei itkettäisi.) Onneksi se ei ollut kallis. Laskin että päivähintaa sille kertyi nyt rapiat puolitoista euroa. Olin kuitenkin turhan toiveikas kun oletin, että tällä sohvalla oltaisiin menty edes kesään asti.

Taatusti koirilla on ollut hauskaa sohvan syväluotaamisessa; kiltiltä äiskän pikkuenkeliltä eli Bulmalta oli ponnarikin vauhdissa tipahtanut otsatukasta.

Kiitos Chesterfield näistä 49 päivästä.

Pennin pyörylät

Maanantai 23.1.2012 klo 18.22 - Sanna

Pennin pienet pennun pyörylät senkun kasvavat ja saavuttavat huomenna jo kahden viikon iän. Aika on mennyt kuin siivillä ja olemme päässeet helpolla, koska Penni on hoitanut jälkikasvunsa moitteettomasti. Poppoon pienin narttu avasi silmänsä jo eilen, muut seuraavat lähipäivinä perässä. Tässä tämän päivän kuvasatoa.

Sonnista asiaa

Sunnuntai 15.1.2012 - Sanna

Vaihteeksi täytyy kirjoitella vähän maatilan asioista. Tilallemme tehtiin torstai aamuna yllättäen eläinsuojelutarkastus. Olimme kotona aamuaskareissa vielä yövaatteet päällä, kun kaksi valvontaeläinlääkäriä ajoi autoilla pihaan. Eipäs siinä muuta kuin navettavaatteet niskaan ja esittelykierrokselle. Juuri tällä tavalla ennaltailmoittamatta nämä tarkastukset kuuluu mielestäni hoitaa.

Meille oli määrätty eläinsuojelutarkastus sen takia, että loppusyksyllä teuraaksi menneestä sonniryhmästä kuusitoista sonnia oli kovin lantaisia ja teurastamo otti niistä ns. lantaisuusvähennyksen. Ihan tarpeellista siis tarkastaa eläinten olot, jos herää epäilys onko kaikki kunnossa kun eläimet olivat likaisia.

Eläinlääkäreitten kanssa sitten käytiin kaikki eläimet ja pito-olosuhteet läpi. Mitään moitittavaa tilallamme ei ollut. Päinvastoin oli tosi kiva kuulla, miten eläinlääkäri kuvasi sanasta sanaan sonniemme elintiloja "hulppeiksi" ja hiehot elelevät "kuin hotellissa". Eläinlääkärit pohtivat kovasti miten täyttää tarkastuslomaketta, jonka kohdat oli tarkoitettu tavalliseen tuotantorakennukseen ja siihen että useimmiten tuotantoeläimiä pidetään niissä minimi pinta-alavaatimusten puitteissa.

Syksyn sonniporukan likaisuus selvittettiin. Se johtui lähinnä märistä ilmoista, jolloin kuivitus ei tahtonut auttaa. Huomasimme silloin myös että vaikka meillä sonneilla oli käytössä pinta-alaa tuplasti yli suositusten, se ei kuivikkeella isoille sonneille riitä. Ketta ei silloin tahdo pysyä kuivana kun säät ovat kurjat. Kokeilemalla näitä asioita oppii ja siksi meillä on sonnien asiat nykyään entistä paremmin.  

Vaikka navettamme on vanha, olemme todella panostaneet siihen että eläimillä on hyvä olla ja tilaa liikkua. Sonnimme elävät nyt navetassa 56 eläimen ryhmänä. Tällä porukalla on käytössään sisätilaa 250 m2 ja ulkotarhaa 0,3 hehtaaria. Eläimet saavat kulkea vapaasti ulos ja sisälle miten haluavat. Hyvillä ilmoilla rehu tarjotaan ulos ja ainoastaan vilja jaetaan kahdesti päivässä sisälle. Täytyy todeta, että eipä vielä sellaisia ilmoja ole ollut etteikö sonnit ulkoilisi kun niillä siihen on vapaa mahdollisuus.

Muunlaista tuotantotapaa meidän on enää mahdotonta ajatella kun olemme tätä kokeilleet. Seuraava askel on todennäköisesti siirtää eläimetkin luomutuotantoon, kun jo nykyiselläänkin lähes täyttäisimme luonnonmukaisentuotannon vaatimukset. Tänä vuonna se ei kuitenkaan ole vielä mahdollista, koska luomueläintuotannossa oman rehun riittävyys on ensiarvoisen tärkeää. Nytkin olemme koko ajan ostoviljan varassa, luomuna sen saatavuus ei ole ollenkaan varmaa.

Kotimainen naudanlihantuotanto on tällä hetkellä kustannuskriisissä. Lihan hinta ei pysy nousevien kustannuksien tahdissa ja mekin joudumme koko ajan vakavasti harkitsemaan kauanko kotieläintuotanto on mielekästä. Mekin pystyisimme huomattavasti edullisemmin kustannuksin tuottamaan lihaa, jos sonnimme kasvaisivat ritiläketoissa. Minua suututtaa se tosiasia, että saamme lihastamme saman hinnan kuin tuottaja, jonka eläimet kasvavat seisoen betoniritilällä, jossa pinta-alasuosituksena (ei vaatimuksena!)  on eläintä kohden 2,5 neliömetriä, ilman mahdollisuutta pehmeään makuupaikkaan, ilman mahdollisuutta ulkoiluun tai muutenkaan lajinomaiseen käyttäytymiseen. En voi ymmärtää miten pelkällä ritilälläkasvatus on nykyaikana edes laissa sallittua.

Kuitenkin suurin osa kotimaisesta lihasta kasvaa edelleen sellaisissa olosuhteissa, joissa tyypillisesti on esimerkiksi neljä sonnia 10 neliön ketassa, jossa ne juuri ja juuri mahtuvat yhtäaikaa makuulle. Tällä hetkellä kuluttajan ainut tapa varmistua ostamansa lihan tuotantotavasta on suosia luomutuotettua lihaa tai ostaa liha suoraan tuottajalta, jonka tilan eläinten pito-olosuhteisiin on päässyt tutustumaan. 

Paljon pitäisi tapahtua, että asiat muuttuisivat. Me "viherrämme" ja jatkamme tuotantoa tällä valitsemallamme tiellä, voisi sanoa että tuottajien valtavirtaa vastaan. Joka päivä saamme paljon iloa seuratessamme, kuinka sonnit nauttivat ulkona palloilemisestaan. Uusien rehupaalien vienti tarhaan on niille päivän kohokohta. Rehupaalit saavat kyytiä, kun sonnit puskevat niitä ja riemun hepuleissaan laukkaavat ja hyppivät ympäri tarhaa. Ensi kesänä meinaamme ensimmäistä kertaa laiduntaa sonnitkin. Ihan yhtälailla ne osaavat nytkin kunnioittaa tarhaa ympäröivää sähköpaimenta kuin lehmätkin. Kuvat sonnipojistamme olen ottanut eilen. 

Yllätysten aika

Keskiviikko 11.1.2012 - Sanna

Jotta uusi vuosi 2012 ei pääsisi alkamaan tavallisen tylsästi järjestivät Penni ja Liekki meille aikamoisen järkytyksen.

Liekki ja Penni menivät syyskuussa äidilleni hoitoon, kun laumamme muut nartut tekivät juoksunsa peräjälkeen. Pennin seuraavan juoksun piti alkaa vasta joulukuussa ja ihmettelin kun äitini jo marraskuun alussa epäili, että Pennin juoksu on varmaan alkamassa, kun Liekki on siitä niin kiinnostunut. No pian sitten totesimme juoksujen alkaneen ja Penni tuli kotiin, Sissi meni Liekin kaveriksi mummolaan.

Kun Penni oli ollut viikon kotona, se käyttäytyi kuin nartut tärppien aikaan, se liehakoi muutaman päivän muita ja tyrkkynä käänteli häntäänsä. Asiat olivat siis mielestäni kuten pitääkin.

Kunnes sitten yht'äkkiä jouluviikolla huomasin Pennin vatsan pyöristyneen ja kaikki kauhuskenaariot mahdollisista vahinkopennuista alkoivat heti pyöriä mielessä.

Sain Pennille varattua eläinlääkärin heti seuraavalle aamulle, tarkoituksena ultralla todeta tiineys ja ottaa ensimmäinen kahdesta Alizin keskeytyspiikistä, jos pentuja ultrassa näkyisi. Aamua odotellessa ystävien puhelintuki oli kullan arvoista valtaisan v*tutuksen ja itsesyytösten kanssa painiessa. Tässä vaiheessa olin jo satavarma, että pentuja siellä ultrassa näkyisi.

Ultraan mennessä Penni oli ollut kotona jo neljäkymmentäkaksi vuorokautta ja mahdollinen astuminen oli siis tapahtunut ties milloin ennen sitä, koska hain Pennin kotiin heti kun totesimme juoksujen alkaneen. Tiineyden keskeytyksessä käytettävän Alizinin voi antaa 45. tiineysvuorokauteen asti joten varmaa oli, että niillä rajoilla tässä liikuttiin.

Unettoman yön jälkeen kaikkia riskejä punnittuani tein päätöksen, että Pennin pennut saavat syntyä, jos niitä on tullakseen. Ultrassa se epäilys sitten varmistui todeksi. Pentuja näkyi heti ihan etsimättä (tietenkin monta) ja ne näyttivät isoilta. Eläinlääkärikään ei keskeytystä enää suosittanut. Eipä siinä muu auttanut kuin typertyneenä matkata kotiin tuhdisti kantavan nartun kanssa ja ruveta valmistautumaan yllätyspentuihin.

Muiden vahinkopentueisiin olen suhtaunut nuivasti, joten niinpäs vaan kolahti omalle kohdalle vaikka en ikinä olisi uskonut. Pennin polvileikkauskin siirtyi nyt kertaheitolla siihen, että pennut ovat vieroitettu. Entistä enemmän toivon, että eläinlääkäri pystyy arvioimaan onko vika traumaperäinen.

 Täytyy myöntää, että itsellä pasmat oli aikalailla sekaisin, kun pentulaatikkoa ja muita tykötarpeita kaivelin esille. Henkinen valmistautuminen koiran penikointiin piti hoitaa pikavauhtia ja aika nopeasti ymmärsin, että minun on aivan turha "itkeä kun maito on jo maassa". Piti vaan hyväksyä, että on tapahtunut mitä on tapahtunut, eikä asia muuksi muutu vaikka olisin kuollut morkkikseen ja v*tutukseen. No eipä sen enempää tätä selityksen makua.

Jännityksellä odottamamme yllätyspennut syntyivät eilen. Pennin synnytys sujui hienosti, vaikka kestikin pitkään. Avautumisvaihe kesti kaikkiaan puolitoista vuorokautta ja itse työntövaihe, eli aika ensimmäisen pennun syntymästä viimeiseen, lähes kaksitoista tuntia. Penni käyttäytyi kokoajan rauhallisesti ja pennut olivat, yhtä kuolleena syntynyttä lukuunottamatta, elinvoimaisia, pontevia ja tasakokoisia.

Pentulaatikossa meillä nyt tyytyväisenä tuhisee neljä tyttöä ja kaksi poikaa. (Eipä vaan suunnittelemalla olla näin isoa pentuetta saatu aikaiseksi.) Penni on jo nyt ensimmäisen vuorokauden aikana osoittautunut loistoemoksi. Pennut ovat tietenkin suloisia ja ihania, ja ne varmasti tulevat olemaan rakkaudella hoidettuja, vaikka eivät toivottuja tällä kertaa olleetkaan. 

 Meillä meni tätä myöten kaikki alkuvuoden suunnitelmat uusiksi. Viivin olen ilmoittanut Turkuun, mutta se näyttely jää nyt välistä, ettei kotiin tuoda mitään pennuille vaarallisia pöpöjä.  Pentupäivityksiä on siis blogiin ahkerasti tiedossa. Tässä ensimmäiset kuvat tuoreista yllätyslapsosista.