Oma koti kullan kallis

Torstai 3.11.2016 klo 21.38 - Sanna

Asumme lähes 200-vuotiaassa hirsirunkoisessa talovanhuksessa. Koiralauman kanssa eläessä koti rupesi viime vuosina tuntumaan ahtaalta, sillä vaikka meillä kodissa neliöitä on ihan runsaasti kolmen ihmisen ja useiden koirien asuttavaksi, huoneita on lukumäärällisesti kovin vähän. Kun laumassa on aina nuoria, puuhakkaita koiria, koirien tekemät pienet ja vähän isommatkin tuhotyöt saivat meidät haaveilemaan koirien omasta tilasta, jossa koirat voisivat viettää aikansa esim. silloin kun olemme itse töissä. Kesällä 2015 rakennuspiirustukset ja -luvat olivat vihdoin kunnossa (ja pankkikin myötämielinen), joten saimme monen vuoden suunnittelun jälkeen polkaistua haaveilemamme talon laajennusprojektin käyntiin. 

Alkuperäinen ajatus oli laajentaa taloa vain koirientilan verran ja tehdä samalla vanhan kylmän kuistin tilalle uusi lämmin kuisti - kuitenkin rakennussuunnittelijan ehdotuksesta, päädyimme jatkamaan taloa lopulta samankorkuisena kuin se on, eli saamme laajennuksessa yhtä paljon uutta tilaa sekä ylä- että alakertaan. Alakertaan tuli siis koirien omat tilat ja yläkerran uudesta tilasta tulee tulemaan meille uusi makuuhuone ja vaatehuone, kunhan ne joskus aikanaan valmistuvat. Itse tekemisessä on yksi huono puoli; rakentaminen etenee sitä mukaa mitä aika ja rahatilanne antavat myöten, mutta valmistuihan Iisakin kirkkokin joskus, eikä keskeneräisyys pahemmin haittaa meitä itseämme.

Kovasti odotettu alakerta valmistui käyttöökuntoon tämän vuoden heinäkuussa, sopivasti juuri ennen Tellervon laskettua-aikaa ja se otettiinkin heti käyttöön. Päätimme tehdä väliaikaisen makuuhuoneen Tellervon synnytyksen lähestyessä pienempään koirien uuteen huoneeseen, josta on myös oma ulko-ovi. Tellervoa oli tosi kätevä käyttää siitä usein ulkona. Se olikin niin kiva ratkaisu, että huone on edelleen makkarimme ja pysyykin sellaisena varmaan siihen asti, että yläkertakin on valmis. Koirille tuli laajennukseen uutta tilaa kaikkiaan 50 neliötä, josta ruoka- ja tarvikevarastohuone vie osan ja loppu on jaettu isompaan ja pienempään huoneeseen. Isompaan huoneeseen tilasimme Jämptiltä häkkielementit kahteen sisähäkkiin. Ajatuksena oli, että häkit helpottavat mm. luiden syömistä ja ruokkimista ja ne ovatkin osoittautuneet jo todella käytännöllisiksi.

En edelleenkään osaa ajatella laajennusta varsinaisena "kenneltilana", sillä se on meille kodin jatke; koirat asuttavat koko taloa kanssamme ihan samalla lailla kuin aikaisemminkin, nyt meillä on lisänä pari huonetta enemmän, jotka on suunniteltu juuri koiria varten. Suunnittelussa koirat on otettu huomioon lähinnä siinä, että lattiaksi valittiin maalattu betonilattia lattialämmityksellä, se kestää kosteutta ja kulutusta ja on lämpöä rakastaville beagleille todella mieluinen. Seinien alaosat laitettiin puupaneelia, mikä ei ole pureskelun kestävä vaihtoehto, mutta se on maalattuna helposti puhdistettava ja kaunis. Olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, miksi olen sisustanut koirien huoneita (ja varastoa), mutta vaikka koirat eivät ehkä välitä valitsemistani tapeteista ja tauluista, me ihmiset viihdymme siellä huomattavasti paremmin! Kerrankin minulla on paikka jonne saan keräillä rotukrääsää ja koirien palkintoja mielin määrin. Ruusukkeet ja palkintopokaalit eivät erityisemmin hivele esteettistäsilmääni, mutta koirien huoneisiin niistä kauneimmat ja merkityksellisimmät on ihan kiva nyt laittaa esille. 

Rakennuskustannukset saatiin pysymään kurissa tekemällä kaikki mahdollinen taas itse ja oman perheen avulla. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa molempien isille, jotka ovat laajennuksen rakentamiseen antaneet mittaamattoman arvokkaan työpanoksensa. Ainakin näin muutaman kuukauden käytön jälkeen olen todella tyytyväinen siihen millaiseksi laajennus suunniteltiin ja miten toteutimme koirien oman tilan. Tässä pari kuvaa, lisää on varmasti luvassa myöhemmin. 

Isompaa huonetta

Treenaamista varten toteutin haaveen isosta peilistä, jonka edessä voi harjoitella koiran asettelua trimmipöydällä tai lattialla. Koirien mielestä on ihanaa kun ne pääsevät itse sohvalta kiipeämään pöydälle, joka on melkein kaikkien lempipaikka.

Tässä laajempikuva isommasta koirien huoneesta Jämpti-elementtihäkkeineen. Ikean PS Vågö-tuolit ovat kätevä vaihtoehto pedeille ja koirat tykkäävät!

Ihanan kallista...

Maanantai 24.8.2015 - Sanna

...rakentaminen nimittäin!

Kotimme on vanha hirsitalo, Hannun synnyinkoti ja Hannu jo kuudennessa polvessa sen isäntä. Se on Lestijärvellä kaadetuista ja Lestinjokea pitkin Ylikannukseen uitetuista hirsistä tähän aikanaan rakennettu. Talo kokee nyt isointa muutosta koko historiansa aikana, saimme nimittäin kesän päälle polkaistua kauan haaveilemamme talon laajennusprojektin vihdoin työn alle. Samaan syssyyn vaihdetaan uusimista kaipaava ulkovuori, jonka purkamisen yhteydessä löytyi yhteen hirteen kaiverrettu vuosiluku 1818, joten talo vanhuksemme viettää muutaman vuoden päästä jo 200-vuotispäiväänsä. Talohan olisi nykyisellään meille ihmisille ollut aivan riittävä, mutta tämä koiraharrastus... kai sitä hullumpiakin juttuja voisi tehdä kuin laajentaa taloa yksinomaan koirien takia?

Tässä puretaan; parveke sai lähdöt ja kuistikin on jo muisto vain.

Oma haasteensa oli suunnitella laajennuksesta sellainen, ettei se ulkoa päin kovasti riitelisi tyylilllisesti vanhan osan kanssa. Alunperin ideoitu ajatus yksikerroksisesta lisäosasta jouduttiin hautaamaan, sillä se olisi ollut tökerön näköinen miten tahansa toteutettuna. Lopulta päädyimme siihen, että taloa jatketaan toisesta päädystä täyskorkeana. Uuden osan alakerta tulee koirien käyttöön ja ekstrana syntyvään yläkertaan päätettiin tehdä meille uusi makuuhuone ja iso vaatehuone, jolle totisesti myös on käyttöä säilytystilojen puuttuessa nykyisellään lähes täysin. Rakennusurakka hoidetaan itse, meidän molempien vanhempien avustuksella, muutamia ammattilaisille jätettäviä hommia lukuunottamatta. Perustusten valaminen ja betonilattian valu kuului jälkimmäisiin. Lattia valettiin viikko sitten, joten aivan alkutekijöissään vielä ollaan. Mitään aikataulua ei ole, mutta toivottavasti laajennuksen tupaatulijaisia saadaan viettää vielä tämän vuoden puolella.

Koirien oma tila; kenneltila tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua, tulee ehdottomasti tarpeeseen näin ison lauman kanssa eläville. Ja siinä siis motivaattori rakennusintoon. Koirien tilan pinta-ala tulee olemaan 50 m²:tä, johon mahdutetaan kaksi huonetta koirille ja varastohuone koirien ruokia ja tarvikkeita varten. Mitään häkkiosastoa meille ei tehdä, mutta piirustuksissa kahden sisähäkin (à 4 m²) mahdollisuus on otettu huomioon ikkunoiden sijoittelun osalta. Tosin ennen sisähäkkien hankkimista taidetaan kokeilla elämistä uusissa tiloissa ilman niitä ja hankitaan sitten, jos käyttöä tuntuisi olevan. Ne helpottaisivat esim. raakojen luiden syöttämistä ajanvietteenä kun koiria saisi paremmin eroteltua. Ahne - ahneempi - ahnein - beagle; ei nimittäin aina ole helppo yhtälö, ainakaan meidän laumassa, kun suurista herkuista on kyse. Koirien oman tilan ideana on toimia turvallisena koirien oleilupaikkana esimerkiksi silloin kun olemme töissä sekä öisin. Odotan jo sitä, että voin tulla kotiin joutumatta iloisesti yllätetyksi sen suhteen, mitä kaapin kulmaa milloinkin on järsitty tai mitä muita koiruuksia on keksitty. (Salaa haaveilen jo uusista tuvan tapeteista.) Koirien puolen materiaalit valitaan mahdollisimman kestäviksi, pestäviksi ja tavarat sellaisiksi, joiden perään ei tarvitse kyynelehtiä vaikka joku päättäisi hampaitaan johonkin vähän testata. Uskon, että beagletkin ovat tyytyväisiä lopputulokseen, varsinkin tulevan lattialämmityksen luulen olevan meidän nautiskelijoidemme mieleen. Muuten elämä ei sen kummemmin muutu, vaan jatkossakin koirat saavat oleilla siellä missä mekin kun olemme itse kotona.

Tämä rakennusprojekti tuntuu kirvoittavan mielipiteitä siitä "kuinka tuottoisaa tuollainen kenneltoiminta oikein mahtaa ollakaan" ja tämä varsinkin sellaisten ihmisten parissa, joille koiraharrastukseen pahasti hurahtaneiden elämäntapa ei ole tuttua. Korjatakseni tämmöiset väärät olettamukset voin kertoa, että rahavirta kyllä käy tasaiseen tahtiin, - mutta sen suunta on pois päin meidän taskuistamme. Toisinaan jopa leikimme ajatusleikkiä siitä mitä kaikkea voisimme tehdä säästyvillä rahoilla, jos meillä ei olisi ainuttakaan koiraa. Ainakin maailman ympäri matkan tai pari vuosittain... Mutta harrastaminen maksaa ja onneksi elämä on valintoja; en voisi kuvitella omaani ilman koiria! 

Maan poistoa perustuksia varten.

Kivijalka valmiina ja lattian valu menossa.