Ihanan kallista...

Maanantai 24.8.2015 - Sanna

...rakentaminen nimittäin!

Kotimme on vanha hirsitalo, Hannun synnyinkoti ja Hannu jo kuudennessa polvessa sen isäntä. Se on Lestijärvellä kaadetuista ja Lestinjokea pitkin Ylikannukseen uitetuista hirsistä tähän aikanaan rakennettu. Talo kokee nyt isointa muutosta koko historiansa aikana, saimme nimittäin kesän päälle polkaistua kauan haaveilemamme talon laajennusprojektin vihdoin työn alle. Samaan syssyyn vaihdetaan uusimista kaipaava ulkovuori, jonka purkamisen yhteydessä löytyi yhteen hirteen kaiverrettu vuosiluku 1818, joten talo vanhuksemme viettää muutaman vuoden päästä jo 200-vuotispäiväänsä. Talohan olisi nykyisellään meille ihmisille ollut aivan riittävä, mutta tämä koiraharrastus... kai sitä hullumpiakin juttuja voisi tehdä kuin laajentaa taloa yksinomaan koirien takia?

11402611_522305197917638_2730806621171210697_o.jpg

Tässä puretaan; parveke sai lähdöt ja kuistikin on jo muisto vain.

Oma haasteensa oli suunnitella laajennuksesta sellainen, ettei se ulkoa päin kovasti riitelisi tyylilllisesti vanhan osan kanssa. Alunperin ideoitu ajatus yksikerroksisesta lisäosasta jouduttiin hautaamaan, sillä se olisi ollut tökerön näköinen miten tahansa toteutettuna. Lopulta päädyimme siihen, että taloa jatketaan toisesta päädystä täyskorkeana. Uuden osan alakerta tulee koirien käyttöön ja ekstrana syntyvään yläkertaan päätettiin tehdä meille uusi makuuhuone ja iso vaatehuone, jolle totisesti myös on käyttöä säilytystilojen puuttuessa nykyisellään lähes täysin. Rakennusurakka hoidetaan itse, meidän molempien vanhempien avustuksella, muutamia ammattilaisille jätettäviä hommia lukuunottamatta. Perustusten valaminen ja betonilattian valu kuului jälkimmäisiin. Lattia valettiin viikko sitten, joten aivan alkutekijöissään vielä ollaan. Mitään aikataulua ei ole, mutta toivottavasti laajennuksen tupaatulijaisia saadaan viettää vielä tämän vuoden puolella.

Koirien oma tila; kenneltila tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua, tulee ehdottomasti tarpeeseen näin ison lauman kanssa eläville. Ja siinä siis motivaattori rakennusintoon. Koirien tilan pinta-ala tulee olemaan 50 :tä, johon mahdutetaan kaksi huonetta koirille ja varastohuone koirien ruokia ja tarvikkeita varten. Mitään häkkiosastoa meille ei tehdä, mutta piirustuksissa kahden sisähäkin (à 4 ) mahdollisuus on otettu huomioon ikkunoiden sijoittelun osalta. Tosin ennen sisähäkkien hankkimista taidetaan kokeilla elämistä uusissa tiloissa ilman niitä ja hankitaan sitten, jos käyttöä tuntuisi olevan. Ne helpottaisivat esim. raakojen luiden syöttämistä ajanvietteenä kun koiria saisi paremmin eroteltua. Ahne - ahneempi - ahnein - beagle; ei nimittäin aina ole helppo yhtälö, ainakaan meidän laumassa, kun suurista herkuista on kyse. Koirien oman tilan ideana on toimia turvallisena koirien oleilupaikkana esimerkiksi silloin kun olemme töissä sekä öisin. Odotan jo sitä, että voin tulla kotiin joutumatta iloisesti yllätetyksi sen suhteen, mitä kaapin kulmaa milloinkin on järsitty tai mitä muita koiruuksia on keksitty. (Salaa haaveilen jo uusista tuvan tapeteista.) Koirien puolen materiaalit valitaan mahdollisimman kestäviksi, pestäviksi ja tavarat sellaisiksi, joiden perään ei tarvitse kyynelehtiä vaikka joku päättäisi hampaitaan johonkin vähän testata. Uskon, että beagletkin ovat tyytyväisiä lopputulokseen, varsinkin tulevan lattialämmityksen luulen olevan meidän nautiskelijoidemme mieleen. Muuten elämä ei sen kummemmin muutu, vaan jatkossakin koirat saavat oleilla siellä missä mekin kun olemme itse kotona.

Tämä rakennusprojekti tuntuu kirvoittavan mielipiteitä siitä "kuinka tuottoisaa tuollainen kenneltoiminta oikein mahtaa ollakaan" ja tämä varsinkin sellaisten ihmisten parissa, joille koiraharrastukseen pahasti hurahtaneiden elämäntapa ei ole tuttua. Korjatakseni tämmöiset väärät olettamukset voin kertoa, että rahavirta kyllä käy tasaiseen tahtiin, - mutta sen suunta on pois päin meidän taskuistamme. Toisinaan jopa leikimme ajatusleikkiä siitä mitä kaikkea voisimme tehdä säästyvillä rahoilla, jos meillä ei olisi ainuttakaan koiraa. Ainakin maailman ympäri matkan tai pari vuosittain... Mutta harrastaminen maksaa ja onneksi elämä on valintoja; en voisi kuvitella omaani ilman koiria! 

11357114_522726894542135_5285593919602385572_o.jpg

Maan poistoa perustuksia varten.

11885671_552010451613779_1060906013142553992_o.jpg

Kivijalka valmiina ja lattian valu menossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kenneltilat, koirien oma tila