Syksyn kuulumisiaKeskiviikko 26.9.2018 klo 10.59 - Sanna Harvinaisen helteinen ja kaunis kesä on nyt takana. Syytetään vaikka kesää tällä kertaa omasta laiskuudesta blogin kirjoittelun ja kotisivujen päivittämisen suhteen. Elämä kuitenkin rullaa eteenpäin, vaikka siitä ei netissä kertoisikaan. Kasvatit ovat käyneet kesän ajan aktiivisesti näyttelyissä ja itsekin olen osallistunut aina, kun se on välimatkojen ja töiden osalta ollut mahdollista. Kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä, joten en rupea niitä erittelemään nyt sen enempää. Beaglejen toinen erikoisnäyttely oli heinäkuussa Kokkolassa ja se jäi ehdottomasti erityisenä tapahtumana mieleen tämän kesän näyttelyistä. Näyttelypaikka merenrannassa, helteinen ilta ja mukava ilmapiiri loivat erikoisnäyttelylle taas ihan oman tunnelmansa. Kasvateista osallistuivat Murun poika Pekko (Kertalaakin Boom Shakalaka) joka oli Rop-pentu ja siskonsa Nenä (K. Beep Beep Boop) ollen Vsp-pentu, Nappis sijoittui PN-2 vara-sertillä ja Nemolle yllättäen avoimesta luokasta EH. Kaikkiaan beagleja oli erkkarissa kuutisenkymmentä. Tässä muutama sekalainen kuva kesän näyttelyistä. Nyt syksyllä kaikki näyttelyt ovat kovin kaukana meiltä katsottuna ja seuraavat kehäesiintymiset omille koirille onkin luvassa vasta Seinäjoen KV-näyttelyssä lokakuun lopulla. Nappis (Kertalaakin Härre Gyyd) PN-2 Vara-Sert Beaglein erikoisnäyttelyssä Kokkolassa Mimi (Kertalaakin Me Me Me)PN-2 Vara-Sert Mikkelin KV:ssa Petunia (Wildcard Lady Barnett's) ROP & RYP-2 Sievin ryhmänäyttelyssä Pikkis (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu)PN-3 Oulun KV:ssa BooBoo (Kertalaakin Bibbidi Bobbidi Boo) ROP-Pentu & RYP-1 Siikajoen pentunäyttelyssä (kuva:Petra Tiittanen) Syksy on saapunut. Metsästyskauden alkaminen ei muuten meidän elämään vaikuta, mutta sillä iso merkitys siinä mielessä, että koirien irtipito on taas sallittua. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että lenkkeillään myös vapaana mahdollisuuksien mukaan. Beagleistamme onneksi vain muutamat ovat sellaisia, joita en voi päästää hihnasta ollenkaan ilman tutkapantaa; kaikki muut pääsevät nauttimaan vapaudesta vuorollaan. Olen todella tarkka siitä missä koirani irti päästän, koska kaikesta huolimatta on aina se riski että beagle porhaltaa näkemänsä tai haistamansa riistan perään. Namit ovat tästä syystä aina taskussa lenkillä mukana ja palkkaan aikuisiakin koiriani jokaisesta luoksetulosta. Sen verran nämä vuodet beaglelauman kanssa ovat myös minua opettaneet, että lenkillä vapaana on yleensä vain kaksi tai kolme beaglea kerrallaan. Isommassa joukossa luoksekutsut tahtovat kaikua kuuroille korville ja vapaus maistua liian hyvälle. Waakun kevätpentueesta viimeisinkin pentu muutti joku aika sitten omaan kotiinsa. Kotona ovat Murun seitsemänkuiset tyttäret, Bambi ja Booboo (Kertalaakin Badabing Badaboom & K. Bibbidi Bobbidi Boo) sekä puolivuotias Toto (Bory Wood Ultima Thule) pitämässä pentuenergiaa puhkuvaa meininkiä yllä. Kotiin oli tarkoitus jättää B-pentueesta vain Booboo, mutta kun pennusta riippumattoman, surkeiden sattumusten sarjan takia Bambi palautui pari päivää uuteen kotiin lähtönsä jälkeen takaisin, se vain jäi myös. Tosin jos sopiva koti sattuisi kohdalle, kaikki on mahdollista. Tälläiset isommat pennut ovat kyllä tosi mukavia. Ne ovat jo sosiaalistettuja, kaikenlaiseen käsittelyyn tottuneita, fiksuja ja osaavia koiranalkuja, ja suurimman osan aikaa myös lähes sisäsiistejä. Totolle etsin yhteistyökykyistä, mielellään vähän näyttelyistäkin kiinnostunutta sijoituskotia. Jos siis tämmöinen vähän vanhempi pentu kiinnostaa, ota rohkeasti minuun yhteyttä. Toto 6kk |
||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pikkis, Nappis, Booboo, Petunia, Mimi |
||||||||
"Päänäyttely" viikonloppuPerjantai 10.3.2017 klo 0.33 - Sanna Viime viikonloppu hujahti beaglemaisissa merkeissä Kouvolassa beaglein "päänäyttelyssä". Päänäyttely heittomerkeissä siksi, että kyseessä oli tavallinen ryhmänäyttely, koska rotujärjestö ei ollut muistanut anoa erikoisnäyttelyä lainkaan tälle vuodelle... Minulla alkoi edeltävänä sunnuntaina flunssa, joka osoittautui niin ärhäkäksi että vielä keskiviikkona ja torstaina olin kovan kuumeen kourissa ja olo sen mukainen. Päätin kuitenkin että perjantaina lähdetään reissuun vaikka pää kainalossa, olimmehan odottaneet tätä viikonloppua kovasti, koska harvakseltaan on näitä tilaisuuksia tavata paljon muita beagleihmisiä ympäri Suomen yhdellä kertaa ja lisäksi meillä oli ollut maatilan töistä vapaata viimeksi syyskuussa. Sitten flunssa kaatoi petiin torstai-iltana myös meidän kennelmummin eli äitini ja niin yhteiset viikonloppusuunnitelmat kariutuivat siihen, että Hannun täytyikin jäädä kotiin koiria hoitamaan. Olin ilmoittanut näyttelyyn Päpän, Pikku-Waakun, Nappiksen ja Lelun. Koska lähdin matkaan yksin ja vielä huonokuntoisena, päätin karsia mukaan lähtevien koirien määrän kahteen, sillä kaikki neljä edustavat meidän "nuorisojoukkoa", joista kukaan ei ole ollut koskaan vielä hotellissa. Mukaan lähtivät Nappis ja Lelu. Samalla reissulla omaan uuteen kotiinsa lähti Jörö (Kertalaakin Vanilja Toffee), joka muutti isovelipuolensa Kapun (K. Kapteeni Käskee) kaveriksi Turkuun. Niin köröttelin pakettiautolla Kouvolaan koirakolmikkon kanssa perjantai-iltana. Pikkuveli Jörö ja isoveli Kapu kohtaavat ensikertaa Lelu ja Nappis Seuraava yö meni hotellissa kahden peiton alla palellessa ja keuhkoja ulos rykiessä kun kuume taas nousi, joten näyttelyaamuna lauantaina oli jokseenkin kurja olo surkeasti nukutun yön jälkeen. Lenkitin koirat ja aamupalan jälkeen ajoin näyttelypaikalle. Näyttelypäivää tuli seuraamaan turistina kasvattimme Jännä (K. Jännän Äärellä) omistajansa Juhan kanssa. Olipa kiva nähdä taas Jännä, kun edellisestä tapaamisesta rupeaa olemaan vuosi. Kaikki oheiset näyttelykuvat ovat Juhan ottamia, kiitos vielä niistä! Jännä Näyttelyyn oli ilmoitettu 77 beaglea. Kasvateistamme Nappiksen lisäksi oli ilmoitettu sen velipoika Nemo (K. Hip Hip Hurraa), joka oli meillä syksyllä parin viikon näyttelyturneella. Sain ilokseni esittää Nemon. Nemo esiintyi junioriluokassa, jossa oli viisi urosta. Nemo voitti luokkansa erinomaisella ja SA:lla. Kun lopulta kaikki urokset oli arvosteltu, vuorossa oli parhaan uroksen valinta, kaikkiaan kymmenen urosta sai SA:n. Nemon kanssa päivä meni yli odotusten, sillä se sijoittui hienosti PU-3 ja sai muistoksi tästä näyttelystä vara-sertin. Onnea vielä Sonja Ja Esa! Nepander Nuorten luokassa narttuja oli neljä. Nappis sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokassa toiseksi SA:lla. Nappiksen arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, hienosti esiintyvä, hyvin rakentunut narttu. Erinomainen luusto ja käpälät. Sopiva kaula. Ikään sopiva, vielä hivenen kapea pää. Kauniit silmät, reilut huulet. Liikkuu takaa & sivusta hyvin. Etuliikkeen tulee vielä asettua. Hieno esiintyjä." Avoimessa luokassa narttuja olikin sitten iso liuta, paikalla 14 kappaletta. Lelu on luokassaan virallisen nimensä takia lähes aina ensimmäisenä, mikä on hieman harmillista, sillä se kantaa itsensä huomattavasti paremmin, jos joku toinen juoksee sen edellä veturina. Lelulle laatuarvostelussa erinomainen ja sen jälkeen saimmekin siirtyä odottamaan muiden arvostelua kehän ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Minulla alkoi nuhakuumeen takia vointi olla tässä kohtaa iltapäivää melkoisen kehno ja mielessäni mietin, miten jaksan päivän loppuun asti. Istuskelinkin lähes koko luokan koirien arvostelun ajan tuolillani toppatakkiin kääriytyneenä. Lelu sijoittui avoimessa luokassa lopulta neljänneksi ja sai SA:n sekin. Lelun arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, ryhdikäs. Hyvä lihaskunto ja mallikas luusto. Kootut käpälät. Tarpeeksi korkeutta eturaajoissa. Jäntevä runko. Erinomainen häntä. Keskiruskeat silmät, hyvä pää. Lihaksikas takaosa. Esiintyy erinomaisesti. Laadukkaat, etenevät, terveet liikkeet. Upeasti treenattu esiintyminen." Ronda esitti Lelun PN-kilpailuluokassa, kiitos siitä! Siellä lähdettiin pyörähtämään sillä mielellä, että meidän tytöille sieltä ei sijoituksia tule ja kehästä päästyäni ehdin jo laittaa molemmille koirille tavalliset pannat ja hihnat ja vetäistä itselleni toppatakin päälle, kun yht'äkkiä minua huudettiin vara-sertin jakoon Nappiksen kanssa. En osannut ollenkaan ajatella, että serti ja vara-serti ei PN-luokassa neljälle sijoittuneelle kelvannutkaan. Pikku sähellyksen jälkeen Nappiksen kanssa uudestaan kehään, josta sähellyksen kanssa meidät lähetettiin samoin tein pois ja tultiin heti kiskomaan hihasta taas takaisin. Vara-sertin kanssa Nappiskin tästä näyttelystä kotiin lopulta lähti :D Nappis Lelu Lelu pönöttää Rodun arvostelun päätyttyä palasin hotellille pariksi tunniksi lepäämään ja särkylääkeiden kanssa voimiani keräämään. Illalla jaksoin käydä syömässä ja seurustella muutaman tunnin muiden saman henkisten beagleihmisten kanssa. Ihanaa oli myös nähdä muutama viikko sitten sijoituskotiin muuttanut Kisun tyttö Zara (K. Cause I'm Purrfect), joka oli Rondan ja Marian matkassa. Harmitti kovasti, että sairastumisten piti osua meidän perheessä juuri tälle viikonlopulle, mutta niille ei mahda mitään. Ehkä taas jossain kohtaa mielessä kävi nopeasti ajatus siitä, kuinka hullu harrastus tämä onkaan, kun puolikuntoisena ajelee toiselle puolelle Suomea päiväksi palelemaan vanhaan kasvihuoneeseen; mutta vaikka suurempaa menestystä ei tullut, tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan reissaamisen arvoinen. Seuraavia näyttelyitä odotellessa ;) Iltalenkillä Kuusankoskella |
||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, Lelu, Nappis |
||||||||
Pentujen kuulumisiaTorstai 31.3.2016 klo 14.35 - Sanna Pentujen kanssa puuhasteluun kuluu valtavasti aikaa, mutta kuitenkin neljän pennun kanssa eläminen on osoittautunut suorastaan yllättävän helpoksi. Waakun pennut Vares, Pikku-Waakku ja Nappis ovat nyt nelikuisia ja Murun Ruu kuukauden vanhempi. Nuoremman joukkion kanssa ei valitettavasti olla päästy minnekään pentukouluun kun sellaista ei nyt ole ollut tarjolla. Ruu on tosi kiva ja sosiaalinen tyttö, pentukoulullakin oli tähän positiivisesti merkitystä. Eräänlainen tulikaste Ruulle oli parin viikon takainen erikoisnäyttely, jossa se pääsi kehäänkin ensimmäistä kertaa. Eipä Ruu ollut moksiskaan sen kummemmin näyttelypaikan ihmis- ja koirapaljoudesta kuin kuulutuksistakaan, vaan se esiintyi ja käyttäytyi siellä reippaasti. Kotona asuville hupseille olen yrittänyt keksiä erilaisia kokemuksia ja antaa niille omaa kahdenkeskistä aikaa minun kanssani, jotta niistä jokaisesta kasvaisi itsenäinen koirayksilö. Kaikki kolme tykkäävät erityisesti autoilusta. Vaikka Pikku-Waakulla meinaa kolmikosta ainoana joskus tulla autossa vähän huono olo, sekin pihalla ryntää heti autolle ja yrittää itse jo hypätä peräkonttiin sisälle. Autolla kun mennään aina jonnekin hauskaan paikkaan! Ensimmäistä kertaa meillä on kotona näin monta, tämän ikäistä pentua ja on kiehtovaa seurata miten pennut ovat löytäneet paikkansa laumassa. Kaikki pennut ovat yksilöitä luonteeltaan ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Nappis on kolmikon seurapiirineiti, supersosiaalisena se rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä ylikaiken ja jakelee pusuja niin innolla, että vieras saa varoa ettei koko pentu hyppää suuhun. Pikku-Waakku on aavistuksen tosikkomainen joissain tilanteissa ja ehdottomasti pahin piraija, joka tässä huushollissa on koskaan asunut. Se on repäissyt rikki jo useammat housut, yhden toppatakin ja pari paitaa, se nimittäin harrastaa salamaiskuja takaapäin. "Naps ja rips!"- hyppy ja ote, terävillä hampailla ohikulkevan pahaa aavistamattoman ihmisen paidan helmaan, reiteen tai housun persaukseen. Onneksi tämä tapa on nyt parin viimeisen viikon aikana ollut nähtävästi hieman harvenemassa (*koputtaa puuta*). Se on myös armoitettu nenäliinavaras ja olen varma, että tätä taitoa varten sille on kehittynyt pitkä ja kapoinen kuono-osa. Pikku-Waakku osaa hyvin huomaamattomasti käydä hupparin tai housujen taskusta nappaamassa nenäliinat ja pistellä saaliin poskeensa ennenkuin ehdit edes kissaa sanoa. Vares on taas oikea mammanpoika, mutta sanan hyvässä merkityksessä. Se seurailee minua koko ajan tai istuu jalkojeni päällä. Vareksenpoika on niin kaikkeen osallistuvaa sorttia, että ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin jättämään koiran hännän pakastimen oven väliin ja ihan kunnolla. Säikähdin sen murtuneen kun Vares riiputti häntäänsä juuri samalla tavalla, kuin eläessään kahdesti häntänsä murtanut, jo edesmennyt mustaterrieri Beretta. Onneksi Vareksen häntä nousi iloisesti pystyyn jo tunnin päästä, eikä vaikuta olevan kipeä mistään. Seuraavana iltana onnistuin jättämään samaisen pennun etutassun melko rajusti ulko-oven väliin ja jälleen sama säikähdys, onneksi samalla lopputulemalla. Nyt muistan mitä tahansa ovea sulkiessani tarkistaa aina ylimääräisen kerran ettei Vares ole välissä. Kolmikkoa voi myös kuvailla beaglemaisiksi; ahne Nappis, ahneempi Pikku-Waakku, ahnein Vares. Nappis 19 vkoa Pikku-Waakku 19 koa Kevät tekee tuloaan ja näyttelykärpäsiä pörrää jo ilmassa. Sunnuntaina 20.3. osallistuimme isolla joukolla Beaglejärjestön päänäyttelyyn ja vieläpä kivalla menestyksellä. Siitä päivitinkin silloin Facebook-sivullemme. Kevään näyttelymenot alkavat olla hiljakseen selvillä ja muutamaan näyttelyyn olen jo koiria ilmoittanutkin. Työ haittaa harrastuksia erityisesti näin kevään korvalla, koska karitsointien alkua rytinällä odotetaan ihan näinä päivinä. Siksi tulen kevään näyttelyissä kulkemaan yksin, kun toisen meistä on jäätävä maatilan eläinten takia kotiin. Kevät on myös suosittua pennun hankkimisen aikaa ja pentukyselyitä tulee jonkin verran näin kevään korvalla minullekin. Tälle vuodelle suunnitteilla on ainakin kaksi pentuetta; Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood) on tarkoitus astuttaa komealla päänäyttelyn jälleen voittaneella Athoksella (Hessin Morris) ja toista pentuetta suunnittelen Murulle (Sweet Courage Miss Moneypenny), jonka sulhaseksi olen päättänyt meidän oman Koistisen (Absolutely Spotless Rock). Pentueiden ajankohdat riippuvat tietysti narttujen juoksuista, mutta aikaisintaan pennut tulevat olemaan luovutusiässä vasta loppusyksystä. Mikäli siis etsit nimenomaan kevät- tai kesäpentua, kannattaa ajankohtaan paremmin sopivista pentueista kysellä muilta kasvattajilta. Jos olet mahdollisesti kiinnostunut hankkimaan pennun tulevaisuudessa meiltä tai muuten vain haluat rupatella kanssani rodusta ja koiristani, minua saa mielellään tulla jututtamaan ja tapaamaan koiranäyttelyissä. Kevään aikana minut löytää beaglekehän laidalta ainakin seuraavista näyttelyistä: 17.4. Vaasan KV, 23.4. Lapuan Rn ja 30.4. Tampereen KV ja 5.5 Ylivieskan Rn. Tule rohkeasti koputtamaan olalle! :) |
||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruu, Vares, Nappis, Pikku-Waakku |
||||||||