Vilinää vilskettä

Tiistai 29.12.2015 klo 19.33 - Sanna

Blogin kirjoittelu on kerrassaan jäänyt kun kaikki liikenevä aika ja vähän enemmänkin on mennyt Murun ja Waakun pentujen hoitoon ja niiden kanssa puuhailuun. Kun sitten Waakku sattui vielä sairastumaan, ei energiaa kirjoittamiseen vaan ole löytynyt. Mutta jospa nyt päivittäisin hieman kuulumisia pentueidenkin osalta. 

Murun pennut täyttivät tänään jo 10 viikkoa. Pennuilla oli viikko sitten eläinlääkärin tarkastus ja sirutus. Samana iltana omaan kotiinsa Kaarinaan asti lähti urospentu "Kapu" virallisemmin Kertalaakin Kapteeni Käskee. Aatonaattona jouluksi uuteen kotiin muutti Pyhäjoelle "Mimosa" eli Kertalaakin Kappas Vain. Ainakin nyt toistaiseksi meillä kotona majailee Kertalaakin Kukkuluuruu alias "Ruu". Seurailen jonkin aikaa miten Ruu kasvaa ja kehittyy ennenkuin teen päätöstä sen suhteen etsiikö se mahdollisesti kotia muualta.

Murun pennut 6 viikkoisina; Kertalaakin Kapteeni Käskee, K. Kappas Vain ja K. Kukkuluuruu

Murun pentujen kanssa kaikki sujui muuten ongelmitta ja Muru oli aivan mahtava emä, mutta valitettavasti Kapulle ja Mimosalle kehittyi erittäin voimakkaat yläpurennat. Virheelliset purennat rupesivat näkymään jo pentujen ollessa kahden viikon ikäisiä ja arvasin jo tuolloin valitettavasti lopputuleman, sillä Lyytin pentueessa Lillillä ja Uunolla oli samanlaiset vajaamittaiset alaleuat. Tämä kovasti odottamani Murun pentue ei siis oikein onnistunut ja se harmittaa minua aivan suunnattomasti. Taas tuli opittua ainakin se että perinnöllisyyden lait ovat kiemuraisia ja arvaamattomia. Murun sukulinjoista lähimpänä tuollainen paha yläpurenta löytyy Murun emänemän yhdeltä jälkeläiseltä, joka on syntynyt vuonna 2009. Kyseisellä emänemällä on ollut kolme pentuetta ja tuossa viimeisessä pentueessaan yhdellä pennulla samanlainen purentavika kuin Murun pennuilla. Onneksi Murun pennut ovat aivan valloittavia persoonia luonteeltaan, joten toivottavasti niistä kasvaa muuten terveitä ja pitkäikäisiä beagleja. Kapu on joukkion rämäpää ja komentelija, Mimosa hienohelma ja Ruu jotakin siltä väliltä. Hieman on ikävä muualle muuttaneita pentuja, vaikka kolmikon meno parin viime viikon aikana oli melkoista rallia. 

Kapu komentaa :D

Muru ja Mimosa nenät vastakkain

Waakun pennut ovat kohta 6 viikkoisia. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kivasti, ainakin tällä hetkellä kaikilla on purennat kunnossa, pojista osalla molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet, osalla vasta toinen. Pentujen ollessa viikon ikäisiä aiheutin itse niille ripulin hätäilemällä ensimmäisen matokuurin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella huolissani suolinkaisongelmasta, jota pidin varsin todennäisenä, kun Waakkua ei kantoaikana eikä juuri ennen tiineyttä matolääkitty ollenkaan. Eihän meille mitään pentuja pitänyt olla tulossa... Aloitin siis matokuurin viikon ikäisille pennuille ajatuksella hoitaa ensimmäinen loishäätö ennenkuin suolinkaiset ehtivät pennuissa kehittyä niin isoiksi, että ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Olen kerran aikaisemmin antanut matolääkekuurin aivan pikkupennuille ja silloin täysin ongelmitta, joten en hölmönä osannut ajatella sairastuttavani pennut lääkkeellä.

Juuri niin kuitenkin kävi ja pennuista kaikkiaan viisi rupesi peräjälkeen parissa päivässä ripuloimaan. Ensimmäisenä sairastuneiden kahden pennun kanssa kävin päivystyksessä, jossa pennut nesteytettiin ja ne saivat nahan alle myös glukoosia. Sain kotiin infuusionesteen ja glukoosin muiden pentujen sairastumisen varalta ja niille olikin käyttöä. Jokainen ripuloiva pentu vaati onneksi vain yhden annoksen nestettä ja glukoosia nahan alle piristyäkseen. Muutama vuorokausi meni tuolloin huolesta sekaisin ja lähes putkeen valvoen, mutta onneksi kaikki pennut tokenivat ja pääsivät takaisin kasvuun kiinni. Tämänkin penturipulin ensimmäisen oire oli se, että painot eivät sairastuneilla pennuilla nousseet samaan tahtiin kuin aikaisemmin ja kaksi sairastunutta pentua olivat vain hieman normaalia vaisumpia. Koska tiesin heti mistä täytyi olla kyse, osasin viedä pennut heti eläinlääkäriin. Pienten pentujen punnitseminen on siis äärettömän tärkeää, se on helpoin konsti seurata pentujen vointia, sillä pieni pentu kuivuu ripuloivana tunneissa kuoliaaksi ja pennun muuttuessa niin nuutuneeksi ettei se jaksa enää imeä, hätä on jo todella suuri. Sitä ripulikakkaa ei nimittäin läheskään aina pääse itse todistamaan, jos emä on vikkelä ja tarkka pentujensa puhtaudesta.

Ykkönen, Kakkonen ja Nelonen

Pennut ovat tuosta saakka voineet erinomaisesti. Pentujen ollessa vajaan kolmen viikon ikäisiä rupesin totuttamaan niitä kiinteään ruokaan raa'alla naudanjauhelihalla. Niiden painot kyllä nousivat pelkällä maidollakin, mutta ei aivan sitä tahtia mihin olen tottunut, joten päättelin että Waakun maidontuotanto ei aivan kahdeksalle tuon ikäiselle riittänyt pelkästään. Pennut olivatkin alusta asti erittäin ahnaita ja mielestäni nälkäisiä syömään jauhelihapalleroita. Jauhelihan lisäämisen jälkeen pentujen painot alkoivatkin nousta tosi hienosti. Sitten kaikki ehti hetken aikaa olla hyvin, kunnes Waakku parka sai pahan maitorauhastulehduksen, josta kirjoitinkin ihan oman postauksensa, jonka joku herkempi saattaa haluta jättää väliin.

Nyt Hups!-pennut ovat lähes 6 viikkoisia. Ne ovat jo melkoinen remulauma ja yksinkertaisesti hurmaavia! Pienet terävät hampaat tanassa ne puuhastelevat kaiken hereilläoloaikansa ja meillä on kädet ja jalat naarmuja täynnä. Kaikki vieraat on otettu nyt ilolla vastaan ja penturevohka ilahtuu kaikista uusista (pureskeltavista ;)) ihmisistä. 

Vilskettä

Tonttupotretissa jouluna Kolmonen ja Kutonen.

Waakun maitorauhastulehdus

Maanantai 28.12.2015 klo 22.26 - Sanna

Päätin kirjoittaa aivan erikseen Waakun maitorauhastulehduksesta, sillä Waakun sairastuttua yritin netistä jälleen etsiä tietoa aiheesta ja yllättävän vähän sitä tuntui olevan saatavilla. Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jonkun kasvattajan kuvallisen kertomuksen aiheesta jostakin rotujärjestön lehdestä, mutta en kuollaksenikaan muista mistä, joten siitä ei ollut paljon apua. Haluan siis jakaa oman kokemuksemme, josko siitä olisi jollekulle hädän hetkellä edes hieman vertaistukea. Tämä postaus sisältää tulehduksesta kuvia, joten ei sovi herkimmille! Tämä oli nyt toinen kerta, kun narttumme sairastuu maitorauhastulehdukseen. Kokemus oli tällä kertaa hieman erilainen kuin Piparin kohdalla. Piparin kanssa koettu useamman nisälohkon kuolioon meno ja leikkaushoito lienee erittäin äärimmäinen, mutta ihan olan kohauksella ei Waakunkaan tulehduksesta selvitty, vaikka lopulta paraneminen tapahtuikin lähes uskomattoman nopeasti.

Sairastuin itse nuhakuumeeseen Waakun pentujen ollessa kolmiviikkoisia ja vietin nuo päivät entistä tiiviimmin pentujen kanssa, kun en maatilan töihinkään pystynyt osallistumaan. Perjantaina oma oloni oli tuolla viikolla ensimmäistä kertaa kuumeeton ja ehdin iloita siitä hetken, kunnes Waakku nousi viereiseltä sohvalta ja meni imettämään pentunsa. Mietin, että näyttikö koira hieman vaisulta, mutta ajattelin ehkä vain kuvitelleeni niin koska vain tuntia aikaisemmin olin joutunut kieltämään Waakkua kiipeilemästä olohuoneen pöydille, jotka se säännöllisesti kävi tarkastamassa ruuan murusten varalta. Olin antanut sille tuolloin kuivatun kanafileen, jonka kanssa se oli käynyt sohvalle makaamaan ja popsinut sen hyvällä ruokahalulla. Waakku oli kuitenkin apean näköinen ja heti sen imetettyä pentunsa tarkistin sen nisät ja sieltähän löytyi kuumottava, noin kirsikan kokoinen patti yhden nisälohkon sisältä. Eikun soittoa eläinlääkärin vastaajaan, että hoitoa ollaan vailla maitorauhastulehdukseen.

Mittasin samalla Waakun lämmön ja se oli vasta 39,1 °C. Koira kuitenkin aloitti tärinän hetken päästä maatessaan pedissä pentujensa kanssa, joten kuume oli selvästi nousemassa. Vajaan tunnin päästä päivystävä eläinlääkäri soitti ja antoi luvan lähteä ajamaan vastaanotolle heti. Tuossa ajassa Waakku kävi nuutuneeksi ja todella kipeän oloiseksi. Se piti kantaa autoon. Eläinlääkärissä lämpö mitattiin ensimmäisenä ja se oli kohonnut jo 39,8 °C. Nahan alle pistettiin ensimmäiset annokset antibiootti- ja kipulääkekuureista ja kotiin lähdettiin tuttujen hoito-ohjeiden kera.

Kotona suihkuttelimme tulehtunutta nisää lämpimällä vedellä ja yritimme tyhjentää sitä parhaamme mukaan. Lämpimällä kaurapussilla hautominen oli toinen tapa yrittää pehmentää nisää ennen lypsämistä. Waakku sai eläinlääkärin luvalla jatkaa imettämistä, mikä olikin hyvä sillä maidontuotanto oli huipussaan ja pelkäsin, että muutkin nisät ovat vaarassa tulehtua mikäli niitä ei saada tyhjennettyä säännöllisesti. Aloitin kuitenkin pentujen siirtämisen kiireellä täysin kiinteään ravintoon ja Waakun maidontuotannon hiivuttamisen ruokintaa muuttamalla. Antibioottina Waakulla oli Clamovet ja kipulääkkeenä Canidryl. Nahan alle vastaanotolla pistetyt lääkkeet vaikuttivat nopeasti ja kuumeen laskiessa koirakin piristyi taas kummasti. Nisäalue oli kuitenkin todella kipeä ja jouduin syöttämään kipulääkkeitä alkuun lähes kaksinkertaisella annoksella. 

Launtai 12.12. märkää tihkuu ihon läpi.

Sunnuntai 13.12. pieni alue nisien välistä tekee kuoliota.

Lauantai iltana tulehtunut kohta oli aivan pinkeä ja rupesi tihkuttamaan ihon läpi märkäistä vuotoa parista eri kohdasta. Sunnuntaina nisälohko näytti entistä hurjemmalta ja puhuin silloin päivystävä eläinlääkärin kanssa puhelimessa pariinkin otteeseen. Waakun vointi oli tilanteeseen nähden erinomainen, se söi hyvällä ruokahalulla, heilutteli häntää ja jopa huvitti itseään leikkimällä leluilla itsekseen. Maanantaina soitin vielä omalle eläinlääkärillemme ja ohjeet olivat samanlaiset, huuhdella tulehdusaluetta, seurailla tilannetta ja valmistautua henkisesti siihen, että märkäpaise puhkeaa jossain vaiheessa. Maanantai aamuna märkää tihkui jo selvästi enemmän kahdesta pikkuruisesta reiästä ja pahin paine nisälohkosta oli hieman helpottanut. Maitoa tulehtuneesta nisästä ei tahtonut millään konstia saada muutamaa tippaa enempää ulos ja sekin oli veristä ja paksua. Waakku voi kuitenkin edelleen hienosti. 

Sunnuntai 13.12. illalla nisäalue vuotaa jo märkää ja verta melko reilusti.

Tiistai aamuna menin kylppäriin Waakun kanssa suihkuttelemaan nisäaluetta, jossa oli jo kaksi märkää vuotavaa, sormenpään kokoista reikää, kun pahanolon hyökyaalto pyyhkäisi ylitseni ja meinasin pyörtyä. Kaikenlaiseen aika hurjaankin olen koirien ja tuotantoeläinten kanssa joutunut itseni karaisemaan, mutta nyt liikuttiin minun sietokykyni äärilaidalla ja niin tulehdusalueen puhdistamisesta tuli Hannun hommaa. Iltapäivällä reikien välillä ollut mustunut kuoliossa oleva alue sitten repesi kokonaan auki ja niin kahdesta pienestä reiästä tuli yksi iso avohaava, jonka koko oli noin 3 cm x 4 cm. Näky oli suorastaan järkyttävä, märkää vuosi edelleen ulos jonkin verran, mutta koiran vointi oli jopa entistä parempi kun kaikki paine oli lopulta helpottanut, eikä hurjan näköinen nisäalue tuntunut olevan lainkaan kipeän oloinen. Toki Waakulla oli koko ajan kipulääke maksimi annoksilla käytössä. 

Keskiviikko 16.12. ehkä järkyttävin vaihe, valtava reikä, josta valuu mätää.

Seuraavana päivänä 17.12. jo terveen punainen väri kudoksissa. Ei todellakaan miellyttävä näky. Haavan ympärillä kuollutta kuivunutta ihoa irtoavina lauttoina.

Torstaina kävin Waakun kanssa näyttämässä avohaavaa meitä tulehduksen alkaessa päivystysaikaan hoitaneelle eläinlääkärille ja saamassa jatkoa antibiootti- ja kipulääkekuureihin, joita oli aluksi määrätty vain 10 vuorokauden satsi. Eläinlääkäri totesi haavan näyttävän hurjalta, mutta niin siistiltä kuin tilanteeseen nähden mahdollista. Saimme vielä hoitoa varten Vetramil-suihkeen, joka sisältää lääkehunajaa ja sitä suihkuteltiin jatkossa haavaan ja sen ympärille aina pesun jälkeen. Lääkehunaja edistää kudoksen parantumista ja suojaa bakteereilta.

On aivan uskomatonta miten nopeasti haava lähti parantumaan! Sairastumisesta on kulunut nyt 2,5 viikkoa ja haava on muutaman viimeisen päivän aikana kasvanut umpeen ja ainoastaan ihon päällimmäinen kerros on vielä uusiutumassa. Waakku on voinut koko tämän ajan erinomaisesti, mikä monesti on tuntunut tilanteeseen nähden kummalliselta. Mutta onneksi niin, nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta, että tämä koettelemus on Waakun osalta ohi.

Maanantai 28.12. haava on kasvanut täysin kiinni ja näyttää uskomattoman hyvältä, vain 17 päivää Waakun sairastumisen jälkeen!