Ihanan kallista...

Maanantai 24.8.2015 - Sanna

...rakentaminen nimittäin!

Kotimme on vanha hirsitalo, Hannun synnyinkoti ja Hannu jo kuudennessa polvessa sen isäntä. Se on Lestijärvellä kaadetuista ja Lestinjokea pitkin Ylikannukseen uitetuista hirsistä tähän aikanaan rakennettu. Talo kokee nyt isointa muutosta koko historiansa aikana, saimme nimittäin kesän päälle polkaistua kauan haaveilemamme talon laajennusprojektin vihdoin työn alle. Samaan syssyyn vaihdetaan uusimista kaipaava ulkovuori, jonka purkamisen yhteydessä löytyi yhteen hirteen kaiverrettu vuosiluku 1818, joten talo vanhuksemme viettää muutaman vuoden päästä jo 200-vuotispäiväänsä. Talohan olisi nykyisellään meille ihmisille ollut aivan riittävä, mutta tämä koiraharrastus... kai sitä hullumpiakin juttuja voisi tehdä kuin laajentaa taloa yksinomaan koirien takia?

Tässä puretaan; parveke sai lähdöt ja kuistikin on jo muisto vain.

Oma haasteensa oli suunnitella laajennuksesta sellainen, ettei se ulkoa päin kovasti riitelisi tyylilllisesti vanhan osan kanssa. Alunperin ideoitu ajatus yksikerroksisesta lisäosasta jouduttiin hautaamaan, sillä se olisi ollut tökerön näköinen miten tahansa toteutettuna. Lopulta päädyimme siihen, että taloa jatketaan toisesta päädystä täyskorkeana. Uuden osan alakerta tulee koirien käyttöön ja ekstrana syntyvään yläkertaan päätettiin tehdä meille uusi makuuhuone ja iso vaatehuone, jolle totisesti myös on käyttöä säilytystilojen puuttuessa nykyisellään lähes täysin. Rakennusurakka hoidetaan itse, meidän molempien vanhempien avustuksella, muutamia ammattilaisille jätettäviä hommia lukuunottamatta. Perustusten valaminen ja betonilattian valu kuului jälkimmäisiin. Lattia valettiin viikko sitten, joten aivan alkutekijöissään vielä ollaan. Mitään aikataulua ei ole, mutta toivottavasti laajennuksen tupaatulijaisia saadaan viettää vielä tämän vuoden puolella.

Koirien oma tila; kenneltila tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua, tulee ehdottomasti tarpeeseen näin ison lauman kanssa eläville. Ja siinä siis motivaattori rakennusintoon. Koirien tilan pinta-ala tulee olemaan 50 m²:tä, johon mahdutetaan kaksi huonetta koirille ja varastohuone koirien ruokia ja tarvikkeita varten. Mitään häkkiosastoa meille ei tehdä, mutta piirustuksissa kahden sisähäkin (à 4 m²) mahdollisuus on otettu huomioon ikkunoiden sijoittelun osalta. Tosin ennen sisähäkkien hankkimista taidetaan kokeilla elämistä uusissa tiloissa ilman niitä ja hankitaan sitten, jos käyttöä tuntuisi olevan. Ne helpottaisivat esim. raakojen luiden syöttämistä ajanvietteenä kun koiria saisi paremmin eroteltua. Ahne - ahneempi - ahnein - beagle; ei nimittäin aina ole helppo yhtälö, ainakaan meidän laumassa, kun suurista herkuista on kyse. Koirien oman tilan ideana on toimia turvallisena koirien oleilupaikkana esimerkiksi silloin kun olemme töissä sekä öisin. Odotan jo sitä, että voin tulla kotiin joutumatta iloisesti yllätetyksi sen suhteen, mitä kaapin kulmaa milloinkin on järsitty tai mitä muita koiruuksia on keksitty. (Salaa haaveilen jo uusista tuvan tapeteista.) Koirien puolen materiaalit valitaan mahdollisimman kestäviksi, pestäviksi ja tavarat sellaisiksi, joiden perään ei tarvitse kyynelehtiä vaikka joku päättäisi hampaitaan johonkin vähän testata. Uskon, että beagletkin ovat tyytyväisiä lopputulokseen, varsinkin tulevan lattialämmityksen luulen olevan meidän nautiskelijoidemme mieleen. Muuten elämä ei sen kummemmin muutu, vaan jatkossakin koirat saavat oleilla siellä missä mekin kun olemme itse kotona.

Tämä rakennusprojekti tuntuu kirvoittavan mielipiteitä siitä "kuinka tuottoisaa tuollainen kenneltoiminta oikein mahtaa ollakaan" ja tämä varsinkin sellaisten ihmisten parissa, joille koiraharrastukseen pahasti hurahtaneiden elämäntapa ei ole tuttua. Korjatakseni tämmöiset väärät olettamukset voin kertoa, että rahavirta kyllä käy tasaiseen tahtiin, - mutta sen suunta on pois päin meidän taskuistamme. Toisinaan jopa leikimme ajatusleikkiä siitä mitä kaikkea voisimme tehdä säästyvillä rahoilla, jos meillä ei olisi ainuttakaan koiraa. Ainakin maailman ympäri matkan tai pari vuosittain... Mutta harrastaminen maksaa ja onneksi elämä on valintoja; en voisi kuvitella omaani ilman koiria! 

Maan poistoa perustuksia varten.

Kivijalka valmiina ja lattian valu menossa.

Melvin etsii sijoituskotia!

Sunnuntai 9.8.2015 klo 20.00 - Sanna

Olemme jo suunnilleen vuoden verran eläneet siinä tilanteessa, että Melvin ja Putkonen eivät tule keskenään toimeen ja nämä kaksi on pidettävä erillään toisistaan. Vaikka tähän on jo tietyllä tapaa tottunut, kivaa elämä ei tälläisenään ole, minulle kun on aina ollut tärkeää että laumassamme kaikki tulevat keskenään toimeen, eikä meidän tarvitse pyöritellä arkeamme ja koiriamme useampana eri porukkana. Koska tilanne ei tästä tule mihinkään parantumaan, yritän nyt löytää Melvinille uuden kodin ja saada pattitilanteemme päättymään. Tappelukaksikosta Putkonen olisi helppo sijoittaa oikeastaan minkälaiseen kotiin tahansa, sillä se on kaikin puolin ongelmaton ja lunki kaveri. Tämä ei kuitenkaan poistaisi ongelmaa pitemmän päälle, sillä on käynyt jo ihan selväksi että Melvinin välit myös lauman muihin uroksiin ovat tulehtuneet ja tästä syystä se ei vietä aikaa enää Koistisenkaan kanssa, jotta tarpeettomilta yhteenotoilta vältytään. Pystykorvaurosten Roihun ja Liekin kanssa se tulee vielä toimeen. Siispä kotia etsii Melvin.

Melvin on nyt 2-vuotias. Tosi herttainen ja reipas beaglepoika, mutta omaa todella suuren egon mitä muihin uroksiin tulee ja Melvin ei siis missään nimessä muuta samaan kotiin toisen uroksen kanssa. Kaikista tyttökoirista pitää valtavasti ja onkin meidän lauman "naisten naurattaja", leikkii narttujen kanssa varsinkin takaa-ajo leikkejä niin, että on itse aina jahdattavana ja nauttii silmin nähden tästä roolistaan kun tytöt pinkovat perässä. Kestää nartuilta leikeissä myös tosi rajuja otteita, eikä koskaan hermostu niille. Koska Melvin on elänyt koko ikänsä laumassa ja nauttii toisten seurasta, en luovuta sitä ainoaksi koiraksi vaan ainakin yksi koirakaveri täytyy olla valmiina. Ihmisiä kohtaan luonteeltaan hyvin avoin. Pieniin lapsiin ei ole meillä tottunut, mutta en osaa kuvitella lasten olevan Melvinille ongelma. Beaglemaiseen tapaan on todella ahne. On energinen ja rakastaa lenkkeilyä, tosin vetää aina alkulenkistä hihnassa. Ei ole irtipidettävissä turvallisesti, sillä hajut vievät ja korvat eivät silloin kuule. Koirapuistossa ei ole ikinä käynyt, joten en tiedä miten sellaisessa käyttäytyisi vieraiden koirien kanssa. 

Melvin ei varsinaisesti ikinä ole joutunut olemaan yksin. Koirakaverin kanssa eroahdistusta tuskin ilmenee, mutta koska Melvin on aina asunut omakotitalossa maalla, en ehkä uskalla luovuttaa sitä kerrostaloon, sillä en tiedä suhtautuuko se möykkäämällä kerrostalon ääniin. Ei ole ikinä ollut tarhassa ja ulkokoiraksi en missään nimessä luovuta, mutta viihtyisi varmaan esim. työpäivien ajan ulkotarhassa koirakaverin kanssa, sillä aidatulla pihalla tykkää viettää todella paljon aikaa. Vaikka energisestä koirasta on kyse, se ei kuitenkaan ole levoton ja osaa rauhoittua. Sisällä pikku ongelmana on merkkailu, mutta tämän ongelman katson johtuvan meillä pitkälti nyt urosten välillä vallitsevasta valtataistelusta. Melvin tykkää autoilusta ja matkustaa sujuvasti autossa.

Melvin on ainakin tähän asti ollut täysin terve ja siltä on tutkittu terveeksi silmät, polvet ja lonkat B/B. Näyttelyistä Melvinillä on yksi serti ja vara-serti. Varsinainen näyttelytähti se ei ole, mutta sopii myös sellaiseen kotiin, jossa näyttelyt osana koiraharrastusta kiinnostavat. Ahneena poikana Melvin on helposti motivoitavissa ruokapalkalla ja sopii myös muista harrastuksmahdollisuuksista kiinnostuneelle. Etsin Melvinille kotia Kennelliiton sijoitussopimuksella  ja mahdollisen kodin löytyessä Melvin luovutetaan ensin koe-ajalle. 

Mikäli siis perheessäsi olisi beaglen mentävä aukko ja Melvin kuulostaisi sopivalta sitä täyttämään, ota rohkeasti yhteyttä niin jutellaan asiasta lisää!

Puh:041-5030716 tai sanna.simelius@elisanet.fi

Melviniin voi lisäksi tutustua TÄSTÄ. 

Melvin jalostustietojärjestelmässä.

Sijoitussopimukseen voi tutustua TÄÄLLÄ.

Melvin kuvattuna kesäkuussa Tuurin näyttelyssä PU-4.