Maailman Voittaja 2014

Perjantai 15.8.2014 klo 10.49 - Sanna

Viikko ennen kovasti odotettua WDS 2014:sta,  eli Maailman Voittaja 2014-näyttelyä, kävimme ryhmiksessä Siikajoella. Beaglejen arvostelu oli heti aamu ysiltä ja kukon laulun aikaan lähtötohinoissani unohdin ottaa matkaan Kisun, jonka olin ajatellut ottaa mukaan totuttelemaan näyttelyiden maailmaan. No onneksi matkasta ei sentään unohtunut mitään välttämätöntä. Helleaallon jatkuessa tämäkin näyttely sai paahtavasta kuumuudesta osansa.

Putkonen on pistänyt kehähommat nyt ihan lekkeriksi ja se meinaa, että "siinäs äippä yrität vääntää mua asentoon" ja tämä näkyy sen esiintymisessä (tai siis siinä, että se ei esiinny). Niin me sitten kehässä väännetään Putkosen kanssa kilpaa. Hirmuisen hauskaa sillä on, häntä heiluu ja se sai nytkin mainintaa iloisesta, pentumaisesta luonteestaan ja hyvästä temperamentista. Putkonen oli tällä kertaa PU2. Murusta tuomari tykkäsi kovasti ja Muru olikin lopulta PN1 sertillä ja vielä rotunsa paras. Arvostelun ensimmäinen lause on ihana: "Erinomainen esimerkki kauniista koirasta." Onneksi olimme liikkeellä asuntoautolla, sillä se pysyy helteelläkin viileänä ja vietimmekin lopulta siellä koirien kanssa lähes koko päivän odotellessamme ryhmäkehien alkua.

Ryhmässä koiria olikin ihan kivasti sillä kyseessä oli 4/6 eli mäyräkoirat ja kaikki rodut kutosryhmästä. Muru esiintyi terhakkaasti ja päivän pitkän odottelun kruunasi Murun sijoittuminen ryhmässä kolmanneksi. Miten hyvältä menestys voi joskus tuntuakaan! Tämä oli Murun ensimmäinen ryhmäsijoitus ja siksi minulle erityisen tärkeä :)

Muru 20 kk

Muru RYP-3

Maailman Voittaja reissulle lähdimme Murun ja Viivin kanssa torstaina. Yövyimme Järvenpäässä, kuten tavallisesti näillä Helsingin keikoillamme. On kivaa kulkea koirien kanssa, jotka eivät ole moksiskaan kerrostalo elämästä, vaikka eivät sellaiseen ole tottuneet tai mistään kaupungin vilinästä. Järvenpäässä oli samaan aikaan menossa joku Street Fest- musiikkitapahtuma ja tämä tiesi minulle huonosti nukuttuja öitä, kun musiikki pauhasi esiintymisteltassa suoraan isäni asunnon edessä ja kaupungilla juhlijat pitivät ääntä pitkälle yöhön. Hannun ja koirien unta ne eivät tuntuneet häiritsevän yhtään.

Oli mukavaa vaihtelua päästä koirien kanssa lenkkeilemään kaupunkimaisemiin. Ihan oma lukunsa tuolla ovat kesyt rusakot, joita nähtiin joka lenkillä useampia. Muru unohti olevan näyttelylinjainen beagle heti ensimmäisen pois päin pinkovan pupun nähtyään ja se päästikin melkoisen äläkän jokaisen myöhemmin näkemämme rusakon kohdalla. Siilejäkin osui useampi lenkkiemme varrelle, mutta niiden touhuja koirat vain katselivat uteliaina päät kenossa niin kuin mekin. 

Tässä on juuri tehty rusakkohavainto...

Viivi kävisi mielellään ihmettelemässä pitkäkorvaa lähempääkin, mutta mitään suuria tunteita ne eivät siinä herättäneet.

Murussa sen sijaan herättivät :D

Perjantaina vietimme näyttelyssä turistipäivän. Kiertelimme myyntikojut ja kun perjantaina ei esillä ollut oikeastaan yhtään meitä erityisemmin kiinnostavaa roturyhmää, emme jääneet seuraamaan mitään rotua kovin pitkäksi aikaa. Eniten aikaa kulutimme mäyräkoirakehien laidoilla. Olemme Hannun kanssa katselleet lyhytkarvaisia kääpiömäykkyjä ehkä hieman sillä silmällä, että kun aika joskus harjakoiristamme on jättänyt, sellainen voisi olla kiva perheen pikkukoiranvirkaa toimittamaan... Mutta sitä ei toivottavasti tarvitse ajatella vielä vuosiin!

Tälläinen olisi kovin soma!

Maailman Voittaja-näyttelyn kohdalla maa- ja metsätalousministeriön kielto typistettyjen koirien osallistumisesta koiranäyttelyyn ei päde, joten leikeltyjä koiria näkyi todella paljon, mikä ei ole tietenkään ihme kun osallistujia oli Venäjältä ja muista typistyksen edelleen sallivista maista tuhansittain. Osa kehistä oli valtavan koiramäärän takia ulkoteltassa. Perjantaina sinne oli mielestäni fiksusti sijoitettu laumanvartijoita ja muita molosseja. Ulkokehien alueella liikkuessa valtakielenä kuuluikin olevan venäjä ja ainakin keski-aasiankoirien kehässä typistettyjen joukossa näkyi vain pari kokonaista koiraa häntineen ja korvineen. 

Kehään mennessä vaihdetaan näyttelytalutin... eli kuonokoppa, vankka nahkapanta, kuormaliinaa muistuttava hihna ja hanskat, jotka helpottavat koiran pitelyä, jätetään hetkeksi sivuun. Tosin mielummin näin kuin ne rotutoverit, jotka olivat ohkaisen hihnan varaan jätetty yksinään tolppaan kiinni tai nämä kaksi näyttelyhäkeissä aggressiivisesti kaikille haukkuvaa, joiden omistajaa ei mailla halmeilla näkynyt. Kovin tukevaa tekoa nuo kevytmetallihäkitkään eivät ole, mutta ilmeisesti ovat kestäneet noiden koirien rymistelyt kun mitään ikäviä uutisia näyttelystä ei ole kantautunut ainakaan minun korviini.

Jotenkin luulottelin itselleni ettei näin isoon näyttelyyn tuoda ulkomailta muita kuin erinomaista laatua olevia koiria. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta tämä espanjanmastiffi kehällä kuvaamani koira oli suorastaan järkyttävä. Koska minulla ei ole perjantain luetteloa, en ole katsonut minkä maalaisesta koirasta on kyse, mutta suomalainen tämä ei ollut. Ihan näin puutteellisia takakulmauksia en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja kun kyseessä on vielä erittäin raskas koira, on vaikea kuvitella sen elävän kivutonta elämää näin pahan rakenteellisen virheen kanssa. Sääliksi käy koira parkaa. Jos kyseessä olisi oma koirani mielessä kävisi lähinnä lopetus, eikä matka Maailman Voittaja-näyttelyyn. Mutta omistajalle reissu oli varmaan jokseenkin onnistunut, sillä tuomarin mielestä tämä koira oli erinomainen ja hän sijoitti sen vielä kilpailuluokassakin, vaikka osa erinomaisella palkituista koirista jäi ilman sijoitusta. Eli tuomarin mielestä esillä oli huonompiakin koiria.

Tälläisessä isossa tapahtumassa on kiva kulkea ja katsella niin koiria kuin omistajiakin. Handlerit panostavat kehäpukeutumiseen ja koirat on kunnostettu viimeisen päälle. Ison maailman meininkiä oli tietysti mukana. Yorkshirenterrierin vieressä trimmauspöydällä tönötti piilottelematta koiraa suurempi lakkapullo, jolla turkki viimeisteltiin. Yhdellä koiralla näin aavistuksen tulehtuneen kulmahampaan reiän persposkessa ja väitän, että menossa oli antibioottikuuri. Ihan beaglekehän laidallakin näin kuinka kaksiväriselle kilpakumppanille laitettiin kirsuun pigmentit tussilla ennen kehään menoa. Meistä suomalaisista näytteilleasettajista suurin osa on rehellistä porukkaa ja noudattaa näitä doping-sääntöjä, lääkitysten ja turkinkäsittelyn ynnä muiden osalta, joista monet ulkomaalaiset piutpaut välittävät. Tämä ei tietenkään aseta meitä samanarvoiseen asemaan. Ikävää oli nähdä näyttelyssä kaksi niin nuorta pentua, että niillä ei missään nimessä ole rokotukset voineet olla kunnossa. Kaikkien turistikoirien tuominen alueelle oli ehdottomasti kiellettyä ja näyttelyyn ilmoitetullekin koiralle piti ostaa kallis kulkulupa, jos sen halusi tuoda näyttelyyn jonain muuna kuin omana päivänään. Joillain vaan on pokkaa tehdä tasan mitä haluavat ja jossain päin röyhkeys tuntuu suorastaan olevan maan tapa. 

Argentiinandoggeja

Näyttelytunnelmaa

Lauantai oli sitten beaglepäivä. Lähdimme muka hyvissä ajoin Järvenpäästä kohti messukeskusta. Siinä missä perjantai aamuna pääsimme hyvin vähillä jonotuksilla ajamaan perille, lauantaina seisoimme autojonossa Koskelantieltä parkkiin 45 pitkältä tuntuvaa minuuttia. Minulla rupesi hermo kiristymään kellon lähestyessä yhdeksää ja kun pääsimme purkupaikalle ottamaan tavarat ja Murun autosta, olikin kello jo yhdeksän kun pääsin kehien luo kaikkien kamppeideni kanssa. Onneksi minulla ei ollut pentu- tai junnuluokan koiraa näyttelyyn ilmoitettuna. Jännitin kehään menoa niin paljon, etten voinut edes kuvitella valokuvaavani kehässä olevia koiria ennen Murun esiintymistä. Muru esiintyi vuorollaan ihan kivasti ja sai erinomaisen. Kilpailuluokassa sijoitus jäi valitettavasti saamatta.

Huomasin etten oman kehässä käynnin jälkeen pystynyt keskittymään valokuvaamiseen, joten annoin kameran olla lopulta repun pohjalla. Rakastan näyttelyissä valokuvaamista ja beaglet ovat tietysti lempikuvattavani, mutta olen nyt todennut, että tämän asian kanssa se on vähän niinkuin joko tai. Joko vien kehään omia koiria ja voin seurustella samalla muiden näyttelyssä olevien ystävien ja tuttujen kanssa tai sitten olen ilman koiria ja valokuvaan, mutta se vie käytännössä kaiken keskittymiseni koska en osaa asennoitua niin, että räpsisin kuvia vähän sinne päin.

Viivi suoritti oman kehäesiintymisensä suunnilleen samoihin aikoihin jälleen kasvattajansa Heikin taitavasti handleroimana. Iloinen uutinen oli, kun Hannu soitti ja kertoi Viivin olleen viidestä porcelainesta ROP ja siten uusi MV-14 tittelin haltia. 

Logpoint Dalila SERT, CACIB, ROP,WW-14

Ostoksia tehtiin aika hillitysti. Tarjonta ei juurikaan eronnut normaalista joulukuun messarista. Mukaan tarttui karva-alustoja kuten aina ja tietysti uusia leluja. Mitään äärettömän ihanaa pakkosaada heräteostosta ei tullut vastaan. Käytin Murun kanssa hyödykseni Laboklinin tarjouksen ja kävimme heidän ständillään otattamassa Murusta näytteet muutamaa geenitestiä varten. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi tulosten tulla minulle sähköpostiin.

Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina. Meille tarjoutui mahdollisuus treffata ennen kotiin lähtöä Pömppiksen veli Sulo perheineen eli Kertalaakin Ei Kun Menoksi. Sulosta oli kasvanut kerrassaan mahtava luonteinen ja vauhdikas komistus! Nimi on tainnut olla enne :D Kiitos vielä, oli todella hauska treffata teidät! :) 

Kertalaakin Ei Kun Menoksi "Sulo" 12 kuukautta. Tässä kuvassa Sulossa on valtavasti yhdennäköisyyttä Wilson isän kanssa. Nämä E-pennut viettivät 1-v. syntymäpäiviään 12.8.

Oho, onkin jo elokuu!

Perjantai 1.8.2014 klo 18.01 - Sanna

Niin se kesä vaan on vilahtanut nopeasti elokuun puolelle. Blogi ja kotisivut ovat olleet jälleen päivitystauolla; hienolla ilmalla on oltava ulkona ja puuhailtava kaikkea kesäistä ja sitten kun ukkosmyräkällä olisi aikaa kirjoitella sisätiloissa vaikka blogia, pitää sähköjohtojen olla pois seinästä... ja meidän vanha läppäri kun ei suostu akkuaan enää lataamaan, vaan toimii ainoastaan piuhan jatkona. Joten se siitä sitten.

Hellettä on piisannut heinäkuussa, niin näyttelypäiville kuin muillekin :)

Putkonen on tottunut ottamaan kaiken odottelun rennosti. Tässä tärkeimmät helteisen näyttelypäivät tarpeet: vettä, varjoa ja hyvä makuupaikka.

Heinäkuun hellekeleillä ollaan käyty näyttelyissä pariin otteeseen. Ensin kuun puolivälissä KV näyttelyt Kokkolassa ja Oulussa. Kokkolassa beagleja oli vain viisi kappaletta ja tuomarimuutoksen jälkeen ne arvosteli Soile Bister. Putkonen sai avoimessa luokassa erinomaisen, mutta ei SA:ta. Koirasta löytyi ne virheet, jotka siinä onkin ja vaikka tuomari Putkosesta tykkäsi, viimeinen niitti oli Putkiksen vaaleat silmät, joiden takia beaglelle kuuluva "sweet expression" jää puuttumaan. Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Muru korjasi potin tällä kertaa ollen rotunsa paras sertillä ja saaden ensimmäisen cacibin! Ryhmäkilpailussa Muru esiintyi mielestä oikein kivasti ja belgialainen tuomari valitsi Murun jatkoon kuuden parhaan joukkoon, mutta sijoitusta meille ei kuitenkaan valitettavasti tullut.

Kokkolassa ryhmäkehässä.

Seuraava päivänä Oulussa ensiesiintymisensä oikeissa näyttelyissä teki sijoitustyttö Putti haltijansa Jennin kanssa. Minua jännitti Putin ja Jennin kehäesiintyminen varmaan yhtä paljon kuin Jenniä... Sepä sujui kuin konkareilta konsanaan ja tuloksena Putille pentuluokasta kunniapalkinto ja ROP-pentu :) Onnea vielä Jennille ja Putille hienosta aloituksesta! Uroksista kolme koiraa sai SA:n ja Putkonen oli lopulta PU1 ja sai cacibin. Muru sijoittui omassa luokassaan eri:llä ja SA:lla toiseksi. Sama järjestys säilyi lopulta PN-kehässä, kun viisi SA:lla palkittua narttua laitettiin järjestykseen. Muru siis PN2 vara-sert ja vara-cacib. Putkonen oli tällä kertaa VSP ja pääsimme lähtemään kotimatkalle hyvissä ajoin.

Putti

Putti KP ja Rop-Pentu, Oulun KV:ssa 13.7.

Meillä ei ollut tälle vuodelle mitään lomasuunnitelmia, mutta toteutimmekin päähänpistomme ihan ex tempore ja lensimme Hannun kanssa kuuden päivän lomalle Pariisiin. Tämä matka ei liittynyt koiriin millään tavalla, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, kaupunkilaisten koirien elämää oli hauska seurata kaiken muun ohessa. Erityisesti sunnuntaiaamuna pariisilaiskoiria omistajineen näkyi liikkeellä paljon. Tuona aamupäivänä tuntui, että vähintään puolet pariisilaisista harrastastavat juoksemista; mikäs siinä kun kaupunki puistoineen ja reitteineen Seinen varrella tarjoaa siihen hyvät edellytykset. Teimme kaksi beaglebongaustakin. Näistä toinen oli isäntänsä kanssa juoksulenkillä Seinen rantatiellä ja kulki irti, kuten niin monet muutkin matkalla näkemämme koirat. Itseäni välillä oikein hirvitti katsoa kun koirat kulkivat omistajiensa kanssa vapaana vilkkaan liikenteen ja valtavan ihmismäärän joukossa. Suosittuja rotuja Ranskassa lienevät ainakin labradorinnoutajat, ranskanbulldogit ja yorkshirenterrierit. Näitä kaikkia näimme eniten, lisäksi russelityyppisiä terriereitä tuli paljon vastaan. Lomamme oli erittäin onnistunut irrottautuminen työkuvioista. Äitini hoiti koirat (taas kerran) upeasti ja saimme nauttia matkaamisesta ilman stressiä, kun tiesimme kotona asioiden sujuvan hyvin. 

Pariisilais beagle isäntänsä kanssa sunnuntailenkillä.

Toinen rotutoveri Seinen varrella kuntoilemassa.

Les Invalides

Luxembourgin puistoa

Kukkaloistoa Jardin Luxembourgissa

Ranskan visiitin jälkeen meillä oli näyttelyvuorossa Saarijärven KR näyttely. Saarijärven näyttelyssä en aikaisemmin olekaan käynyt ja se oli minulle hieman pettymys, jotenkin koko näyttely muistutti minusta enemmän ryhmänäyttelyä kuin kaikkien rotujen tapahtumaa. Pääsimme onneksi tavaroinemme rakennuksen varjoon, sillä teltalle ei paikkaa enää löytynyt ja ilma oli todella tukalan kuuma. Beagleja oli paikalla kuitenkin ihan kivasti, 13 kappaletta. Putkonen vei uroksista voiton, tosin tuomari olisi tykännyt PU2:sta sitä enemmän, mutta tämän koiran hengitys rohisi helteestä tai mistä lie johtuen niin paljon, että tuomari totesi ettei voi sijoittaa koiraa ensimmäiseksi sen takia. Nartuissa vain kahdelle koiralle SA ja näistä kahdesta Muru sijoittui ensimmäiseksi PN-kilpailussa. Hannukin siis joutui yllättäen Putkosen näyttelyhihnan päähän, Putkosen ollessa ROP ja Murun VSP :) Ryhmäkilpailussa Putkoselle ei sijoitusta.

Muru Saarijärvellä VSP

Minulle on viime aikoina tullut jonkin verran beagleja koskevia pentukyselyitä. Tilanne on tällä hetkellä se, etten vielä ole tehnyt lopullista päätöstä yritetäänkö tänä vuonna vielä saada uusia Kertalaakilaisia aikaiseksi vai ei... Tellervon juoksut alkavat arviolta nyt elo- tai syyskuun aikana, joten minun täytyy pian päättää tehdäänkö asian suhteen jotain ;) Lupaan kyllä päivittää tiedon heti Pentuja?-sivulle, kun se on ajankohtaista!