Kahdeksan viikkoiset

-

Pönqvist saa Tellervolta korvatillikan.

Pikku "Eit" ovat tänään kahdeksan viikkoisia ja täytyy vain ihmetellä mihin kaikki aika oikein katoaakaan! "Eitä" niiden kanssa on saanutkin ruveta hokemaan, kun milloin toinen roikkuu verhoissa, puree kipeästi varpaita, järsii kaapin kulmaa, ynnä muuta pentumaista puuhailua. Tuntuu ihmeelliseltä, että nyt ne olisivat valmiita lähtemään maailmalle, minä en ole varautunut siihen henkisesti vielä ollenkaan. Mitään kiirettä minulla ei ole, sillä sekä Pönqvist että Pömppärella etsivät edelleen omia ihmisiään. Ulkomuodollisesti Pönqvist on pennuista tällä hetkellä lupaavampi. Siinä on vain pikkuinen noin herneenkokoinen puute, sen toinen kives ei nimittäin ole laskeutunut. Ihan vielä en haluaisi toivoani asian suhteen menettää, jospa puuttuva kives yllättäisi meidät iloisesti ja löytäisi oman paikkansa.

Perheen ainoana herkkäunisena saan joka yö nauttia pariin otteeseen pentujen herättyä valitusvirsi-haukku-leikkitappelutuokioista. Kukas sitä koko yön jaksaisi nukkua putkeen? Kun pennut yöllä heräävät, ne ensimmäiseksi yrittävät surkealla ulinalla saada jonkun mukavan ihmisen avaamaan pentuhuoneen oven ja päästämään ne vapauteen. Huomattuaan itkemisen turhaksi, ne aloittavat riehakkaat leikit, joissa kilpaa räksyttäminen kuuluu näyttelevän suurta roolia. Leikin lomassa sisaruksille tulee tietysti pientä rähinää ja kahdeksan viikkoisista beagle pennuista lähtee yllättävän iso ääni, vaikka niitä on vain kaksi kappaletta!

Äitiä kannattaa totella, ettei se hermostu.

Päivisin pennut tuntuvat olevan hereillä ollessaan niin kiireisiä, etteivät ne oikein ehdi syödäkään kunnolla. Illalla lataan kupin kukkuroita myöten täyteen kuivaa nappulaa ja aamulla pentuhuoneessa odottaa tyhjä kuppi, joten ilmeisesti yöllä pennut syövät aikansa kuluksi (ellei meillä sitten asu kissan kokoinen rotta, jolla on pohjaton nälkä). Syövät pennut vähän päiväaikaankin, mutta edelleen kummastelen miten innottomasti se tapahtuu, sillä ei minulla aikaisemmin ole näin huonoruokaisia pentuja ollut. Parhaiten näille pennuille kelpaa nappulat liottamattomina ilman mitään höysteitä, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Kuivatut kanafileet maistuvat edelleen herkkuina, mutta esimerkiksi siankorvat ovat jo monta päivää pyörineet pentuhuoneen lattialla koskemattomina.

Ulkoilu on pentujen mielestä ihanaa. Olemme pyörineet vielä vain omalla pihalla ja tiluksilla. Ensimmäinen kylpypäivä sattui pentujen kohdalle viime viikolla, kun ne molemmat juoksivat tyhjällä laitumella siihen ainoaan lehmänlantaiseen rapakkoon, joka sieltä löytyi. Molemmat olivat nenänpäätä myöten likaisia. Pentujen mielestä pesu oli tietysti aivan kamalaa rääkkäystä, mutta minun kelpasi pussailla puhtaita pentuja sen jälkeen ;)

Pömppärella

Pönqvist