Epätoivoinen kuvausyritys

Pakotin Hannun eilen avustamaan minua pentujen valokuvaamisessa ja kuten yleensä, pieni riita siitä lopulta saatiin aikaiseksi, kun  koko ajan (muka :P) komentelen ja neuvon kuvaamisessa. Yritimme saada molemmista pennuista pöydällä seisotuskuvat, mutta epätoivoinen yritys päättyi lopulta siihen, että ainoastaan Pönqvististä saatiin jonkinlainen julkaisukelpoinen kuva aikaiseksi. Pömppärella oli käsissäni varsinainen saippuanpala, se ei pysynyt sekuntin sadasosaakaan paikallaan, joten siitä ei ymmärrettävästi pöytäkuvaa ole.

Kennelliitosta tuli eilen sähköposti, että Wilsonin tuontirekisteröinti on valmistunut. Maksoin laskun verkkopankissa saman tien ja nyt Wilsonin tiedot näyttävät jo päivittyneen jalostustietojärjestelmään. Ensi viikolla varaan pennuille ajan sirutukseen ja eläinlääkärin tarkastukseen, sen jälkeen pentujenkin rekisteröinnin saa valmiiksi. Nimetkin pennuille olen jo päättänyt. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin nimetä nämä pennut "Ei"-teemalla. Nimien keksiminen on aina yhtä hauskaa ja hankalaa; tällä kertaa suorastaan harmitti, että pentuja on vain kaksi. Nimiä kun olisi syntynyt useammallekin koiravauvalle.

Pönqvist (6,5 vkoa) eli Kertalaakin Ei Kun Menoksi

Pömppärella (6,5 vkoa) eli Kertalaakin Ei Hyvää Päivää

 Toivottavasti Pömppärellasta saisimme aikanaan jatkoa kasvatukseen, jos onni on meillä myötä ja siitä kasvaa terve ja rodunomainen beagle neiti. Pömppärella on siis tarkoitus sijoittaa Kennelliiton sijoitussopimuksella, kunhan jostakin sopivan läheltä löytyy yhteistyökykyinen sijoituskoti. Sijoituskodin ei välttämättä tarvitse olla näyttelyistä kiinnostunut, vaan voin hoitaa Pömppärellan näyttelyttämisen itse. Mikäli siis Pömppärella kiinnostaa ja asut max. 100 km Kannuksesta, ota ihmeessä rohkeasti yhteyttä :)

Pönqvistille toivon näyttelyistä hieman kiinnostunutta kotia, jollaista sille ei ole vielä löytynyt. Pönqvist on kerrassaan valloittavalla luonteellaan ja veijarimaisella asenteellaan hurmannut koko perheemme täysin. Vaikka molemmat pennut ovat ihania ja rakkaita ja pennuista luopuminen on aina ikävää, Pönqvist on sellainen pentu, jonka luovuttaminen tulee olemaan erityisen raskasta.

Onneksi saamme vielä nauttia näiden pienten tuhotyöläisten seurasta. Ruokaa kohtaan pentujen tuntema arvostus tuntuu pikku hiljaa kasvavan. Tänään pennut saivat ensimmäisen kerran Hauhaun kuivatut kananrintafileet, jotka ovat niin turkasen kalliita etten raaski niitä ostaa aikuisille  koirillemme, koska ne vetäisivät arvokkaat fileet kitusiinsa sekunneissa, ja pennut popsivat hyvällä halulla kokonaiset filepalat kumpainenkin poskeensa. Naperot ymmärtävät jo herkkujen päälle.