Kuusi viikkoiset vintiöt

Pömppärellä ja Pönqvist 6 vkoa

Pennut ovat jo kuusi viikkoa vanhoja. Niistä on tullut jo melkoisia viikareita ja molempien omat persoonalliset luonteenpiirteensä rupeavat tulemaan vähitellen esille. Koska ilmat ovat olleet sopivat, pennut ovat ulkoilleet jo monena päivänä. Perheen muihin koiriin ne ovat alkaneet tutustua pienissä erissä. Erityisesti Muru on pentuihin aivan hullaantunut. Tosin Murun kanssa pennut eivät montaa minuuttia kerrallaan ehdi seurustella, niin nopeasti Murulla rupeaa leikit menemään turhan rajuiksi, vaikka pennut kyllä pistävät parastaan ja yrittävät hömpöttää isomman mukana. Parissa viikossa tilanne tasoittunee kummasti, sellaista vauhtia pentujen taidot kehittyvät. Hyvillä ilmoilla ollaan pentujen kanssa ulkoiltu, käyty jo vähän autoajelulla ja kyläilty mummolassa parikin kertaa. Kaikkeen uuteen pennut ovat suhtautuneet iloisen uteliaasti.

Syksyn väreissä

Ruokailupuolen kanssa ollaan takkuiltu. Normaalisti minulla jo neliviikkoiset pennut syövät hyvällä ruokahalulla neljä ateriaa päivässä, näiden pikku penteleiden kanssa onnistuneen päivän suoritus oli vielä viime viikollakin se, jos jokaista ateriaa edes närpittiin hiukan. Hännän heilutuksia tai innostuneisuutta ruuan tarjoaminen ei vieläkään kirvoita, mutta nyt ne sentään syövät neljä kertaa päivässä ja koska ne ovat beagleja, tähän nihkeästi ruokaan suhtautuvaan käytökseen on iän myötä muutos varmasti luvassa ;)

Tässä tulikin passeli aasinsilta beaglen ahneuteen. Syyttä suotta en meidän Lyytiä maailman ahneimmaksi koiraksi kehu tai hauku. Se tuli taas päivänä eräänä todistettua, kun olin lähdössä sen ja parin muun koiran kanssa lenkille. Vedin sisäeteisessä tennareita vielä jalkaan, kun Lyyti oli ehtinyt kuistille, jossa koirien ruokatynnyreitä nykyisin säilytetään. Kolme tynnyriä ovat Lyytin ulottumattomissa, mutta se yksi, joka ei ole, seisoo puupenkin päällä kansi visusti suljettuna. Sehän ei nälästä kärsivälle Lyytille ollut ongelma, kansi vaan auki ja sukellus ruokapönttöön. Siellä oli valittava kaksi lähes tyhjää säkkiä: Lyytin oma laihdutusruoka ja pentujen starternappulat. Tietysti Lyyti söi, kintut pystyssä, pää alaspäin roikkuen pentujen pöperöitä minkä ehti. Vaikka tuo yltiöpäinen ahneus on usein lähes raivostuttavaa, ei tuossa tilanteessa kännykällä kuvan nappaamisesta meinannut tulla mitään, niin kamalasti minua nauratti :D Omin voimin se ei tuolta pöntöstä olisi pois päässytkään kuin kuperkeikalla. Ja totta tosiaan, syöminen tuossakin asennossa onnistuu beaglelta!