Ihana intiaanikesä

Nyt ollaan saatu nauttia kesän uudesta tulemisesta. Viimeksi näin upeat syyskelit taisi olla vuonna 2002, jolloin upeaa kesää ja syksyä seurasi ennätyspakkasten talvi. Viime päivinä olen ottanut kaiken irti näistä mahtavista ilmoista ja koirien kanssa on lenkkeilty oikein urakalla. Sisällä tehtävät työt saavat odottaa tylsiä sadepäiviä (varmaan niitäkin on aikanaan luvassa). Pikkuisen harmittaa, etten laiskana ole jaksanut kuljettaa kameraa lenkeillä mukana ja monta hyvää kuvaa on siksi jäänyt ottamatta. Mummolan pihalla kuvasin koirien irrottelua pari viikkoa sitten, joten laitetaanpa niistä kuvista tähän muutama.

Pipari on meillä pallolajien kiistaton kuningatar ja peittoamaton mestari. Haastajia toki riittää.

Muru pallonhaltijana, muutama muukin kärkkyy vuoroaan.

Siinä vaiheessa kun muita ei enää kiinnosta, Wilson jaksaa vahtia pyöreää aarretta.

Pennut täyttivät eilen neljä viikkoa. Suloiset, laiskan letkeät pennut ovat kadonneet ja tilalle ovat muuttaneet kaksi pientä riiviötä, jotka valveilla ollessaan purevat kaikkea minkä ehtivät, murisevat ja repisivät mielellään tukkaa. Vauhtiakin niistä jo löytyy. Pönqvistiltä niin paljon, että kiinteänruuan syömisharjoitukset ollaan jouduttu suorittamaan seuraavasti: nappaa pennusta kiinni, yritä saada pentu raottamaan suutaan,  nakkaa suuhun pieni jauhelihapallero ja totea, että pentu jo juoksi johonkin ruuat suussaan! Kyllä Pönqvistille tarjotut maistiaiset kelpaa, se vaan ei millään malttaisi hidastaa tahtia edes syödäkseen, ellei ole kyseessä hörpyt maitobaarilla. Pömppärellassa näkyy beaglemaisia piirteitä ruuan arvostuksen suhteen ja se harjoittelee syömistä jo lautaselta.

Älä anna lutuisen ilmeen hämätä. Pönqvistiltä löytyy monta terävää pikkuhammasta.

Pömppärella

:)

Sisarukset 26 vrk vanhoina.