Muutoksia pentusuunnitelmiin

Keskiviikko 12.6.2013 klo 15.48 - Sanna

Tein pentusuunnitelmiin muutoksia, koska Piparin astutus meni tällä kertaa sananmukaisesti pipariksi; pentuja ei siis ole odotettavissa Piparille vielä tänä kesänä, vaan pentutoiveet siirtyivät Piparin osalta joulun tietämille. Tellervo aloitti juoksunsa hieman odotettua aikaisemmin ja Tellervo on nyt onnistuneesti astutettu viime viikonloppuna. Vaihdoin alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen isäehdokkaaksi Wilsonin. Nyt siis jännityksellä joudumme odottamaan nelisen viikkoa ennenkuin voimme todeta tuottiko astutus tulosta. Toiveissa siis on, että beaglen pentuja syntyy yhdistelmästä Hutikan Leyla - Wilson Xandrina elokuun toisen ja kolmannen viikon vaihteessa :)

Tellervo

Tuurin reissu

Sunnuntai 9.6.2013 klo 20.52 - Sanna

Eilen oltiin Tuurissa Wilsonin ja Viivin kanssa, Murukin oli jälleen mukana näyttelyvilinän takia. Huristelimme paikalle jo perjantai iltana, jolloin ehdimme pyörähtää Keskisen kaupassakin. Mitään ihmeitä sieltä ei tänäkään vuonna löytynyt, lähinnä Murua ajatellen ostettiin muutama lelu asuntoautoon, ettei Murun tarvitsisi yrittää aina heti silmän välttäessä syödä auton lattiamattoja.

Lauantai aamuna käytiin kehän laidalle pystyttämässä teltta ja häkit hyvissä ajoin, vaikka Viivin arvostelu oli aikatauluun merkattu yhdentoista jälkeen. Aurinko porotti jokseenkin pilvettömältä taivaalta ja teltta tuli jälleen kerran tarpeeseen. Viivin kehäesiintyminen meni tällä kertaa penkin alle, se oli täysin perässä vedettävä reesu ja se näytti koko arvostelun ajan suorastaan piestyltä koira rassukalta. Ei ihan sellainen esitys, jonka haluaa koiransa kanssa kehässä antaa, eikä varsinkaan kun tuomari ensimmäistä kertaa pääsee tämän rodun edustajaa arvostelemaan. Valeraskaudella oli varmasti osansa tämän kertaiseen riman alitukseen, Viivi on ollut sen takia hieman alakuloisen oloinen kotonakin. Olen ilmoittanut Viivin myös Ouluun, onneksi siihen on reilu kuukausi aikaa ja toivottavasti Viivi on siellä taas enemmän oma itsensä.

Wilson PU2 VARA-SERT

Beagleja oli ilmoitettu seitsemän. Wilson sai erin ja SA:n. Tällä kertaa paras uros sijoitukset menivät toisin päin kuin Kuopiossa ja Tiian Luca oli PU1 sertillä ja Wilsonin PU2 vara-sertillä. Onnittelut Tiialle! Siinä sitten pakkailimme koirat ja tavarat autoon ja kävimme ennen kotiin lähtöä pizzalla. Poistuimme paikalta ilmeisen sopivaan aikaan, kun näyttelykentälle oli hieman tuon jälkeen iskenyt trombi, joka oli riepotellut näyttelytelttoja ja tavaraa mukanaan. Tosi pelottavaa! Tässä linkki Iltalehden artikkeliin tapahtumasta.

Biltemasta viikolla autoon hakemani termopeite osoittautui aivan loisto hankinnaksi. Asuntoauton sisälämpötila oli pysynyt todella viileänä termopeiton ansiosta, vaikka auto seisoi paahteessa koko päivän ja pystyimme siis huoletta viemään koirat siksi aikaa autoon, kun kävimme syömässä. Nyt meillä alkoikin sitten reilun kuukauden pituinen "kesäloma" koiranäyttelyistä. Seuraavan kerran kehään marssitaan vasta heinäkuussa Oulussa ja Murukin pääsee silloin tekemään debyyttinsä pentuluokkaan.

Kuopion KV:ssa tarkeni

Tiistai 4.6.2013 klo 20.47 - Sanna

Hieman jälkijunassa laahaa nämä viimeiset näyttelykuuluumisetkin, kun Kuopion KV näyttelystä on nyt ehtinyt hurahtaa reilu viikko. Kuopioon matkasimme koiria täyteen lastatulla asuntoautolla toissa viikon lauantai iltana. Kehään olin ilmoittanut Putkosen, Wilsonin ja pitkästä aikaa myös Viivin. Muru matkasi mukaan taas seuraneidin ominaisuudessa ja Bulma siksi, että sain sille itse tarvittaessa kipulääkkeet annettua.

Tämän näyttelyjärjestäjät olivat päättäneet tehdä mahdollisimman suurta voittoa. Silmiinpistävän korkea oli sisäänpääsylipun hinta, 10 euroa, kun kyseessä on kuitenkin ulkonäyttely. Vielä Kuopioon päin ajellessamme ystäväni soitti ja ilmoitti käyneensä paikan päällä ja kertoi yöpymisen asuntoautolla raviradan kupeessa maksavan 30 euroa! Pahasti rahastuksenmakua, kun tarjolla ei ole sähköä tai mitään pesumahdollisuuksia. He lähtivät etsimään autolleen paikkaa muualta. Me pähkäilimme yöpymisvaihtoehtoja, mutta päätimme käydä raviradalla katsomassa tilannetta, kun kello oli jo likemmäs yhtätoista illalla perille päästessämme. Talkoolaiset olivat saaneet parkkihinnan meidän tuloomme mennessä puolitettua, kun ilmeisesti paikalla oli käyty aikamoista sanaharkkaa näyttelyyntulijoiden kanssa. Siispä jäimme raviradalle yöksi.

Sunnuntai oli heti aamusta alkaen erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi olin osannut varata reissuun näyttelyteltan, kevyet kesävaatteet ja paljon juotavaa, joten meitä ei kuumuus tai paiste haitannut. Helteestä valittaminen ei tullut (eikä tule) mieleenkään, kun muistelen tämän kevään näyttelykelejä. Näyttelytelttakin saatiin kivasti oman kehän lähelle pystyyn. Bealet olivat kehässä heti aamulla. Arvostelleen tuomarin tapana on, että koiraa ei tarvitse hänen kehässään asetella, sillä hän arvostelee koiran sen liikkuessa. Kun Putkosen ja Wilsonin arvostelut olivat peräkkäin, luulin jo oikeasti läkähtyväni kehään kesken kaiken juoksemisen. Putkonen sai erinomaisen ilman sa:ta ja Wilson sai molemmat. Beagleja oli ilmoitettu yhdeksän, joista seitsemän urosta ja kaksi narttua. Parasta urosta valitessa juostiin sitten muutama kierros lisää, kunnes tuomari valitsi Wilsonin parhaaksi. Vielä lisää hiki päässä ympyrän ravaamista ja niin Wilson tuli valituksi myös rotunsa parhaaksi :)

Viivin kehäesiintyminen oli vuorossa vasta iltapäivän puolella. Meitä tuli näyttelyyn tapaamaan Lyytin poika Veeti omistajiensa Ilonan ja Tomin kanssa. Oli mukava nähdä miten Veeti oli kasvanut ja kehittynyt ja kuinka suloinen ja reipas pentu se oikein onkaan. Sattumalta tavattiin myös pystykorvakasvattimme Piparin emäntä. Todella kiva yhteensattuma ja olipas hauska kuulla Piparinkin kuulumisia pitkästä aikaa!

Veeti 5 kk

Viivin olisin jättänyt ilmoittamatta tähän näyttelyyn, jos olisin tiennyt ettei arvosteleva tuomari (omien sanojensa mukaan) tiedä rodusta yhtään mitään. Ensimmäistä kertaa olin kehässä ripitettävänä siitä miten "teidän on järjestettävä tuomarikolleegiolle koulutustilaisuus rodusta". Kenenkä meidän? Se jäi nyt hieman epäselväksi, kun olen kuitenkin vain yksittäinen yhden kyseisen rodun edustajan omistaja, en rodun kasvattaja tai yhtään mitään muutakaan. Olen ollut siinä luulossa, että tuomarilla on itsellään velvoite tutustua rotuun johon omaa arvosteluoikeudet. Ennen näyttelyä hänkin on varmaan saanut tietää hänelle ilmoitetut rodut, jolloin olisi syytä kieltäytyä arvostelemasta rotua jota ei tunne, jos mielenkiintoa itsenäiseen tiedon hakemiseen ei riitä. Saman näyttelymaksun olin Viivistä maksanut kuin muistakin koirista.

Ryhmäkehässä Wilson pisti jälleen parastaan (temppuilussa). Siitä edellä juoksevat koirat olisi juostava kiinni, ohitse tuulen mukana lentävä karvatuppo napattava ja palkintopallillekin se yritti vauhdista loikata ennen aikojaan... Palkintokorokkeelle päästiin sitten ihan luvan kanssa, kun Wilson sijoitettiin hauskan päivän päätteeksi ryhmässä toiseksi! 

Wilson vilkuilee takana juoksevaa bassettia. Sen kanssa olisi ollut hauska ruveta leikkimään.

Vielä virallinen foto RYP-2 sijoituksesta.

WDS matka Budapestiin

Tiistai 4.6.2013 klo 12.48 - Sanna

Ilmat ovat olleet vuodenaikaan nähden niin upeat, että tietokoneen ääressä istuminen ja sitä myöten blogin päivitys on jäänyt pienelle tauolle. Kun tänään nyt pitkästä aikaa näyttää olevan hieman pilvisempi ja viileämpi päivä, minun on aika kirjoitella Budapestin Maailman Voittaja-näyttely reissusta, joka oli kaikin puolin onnistunut. Vaikkakin univelkaa matkatessa ehti tekemään, niin ne velat olen onneksi saanut kuitattua.

Reissuun lähdimme Katin kanssa perjantaina 17.5. Oulun lentokentältä. Koska koneemme lähti kohti Helsinkiä jo kello kuusi, jouduin heräämään yhdeltä yöllä (tunnin yöunien jälkeen) ja kahden aikaan huristelin jo yhtä matkaa aamuauringon kanssa Raaheen Katia kyytiin hakemaan. Helsingissä meillä ei onneksi ollut kovin pitkästi aikaa odotella Budapestin lentoa ja perillä määränpäässä oltiin jo reilusti ennen puoltapäivää. Olimme lukeneet kaikki mahdolliset pelottelut Budapestin villeistä taksiyrittäjistä ja jännitimme, millä konstilla pääsisimme kentältä hotellille turvallisesti. Onneksi tuloaulassa oli minibussitaksiyhtiön tiski, josta pystyimme ostamaan meno-paluukuljetukset hotellille ja sunnuntaina takaisin lentokentälle. Sekin onnistui, että sunnuntaina meidät noudettiinkin koiranäyttelystä hotellin sijaan. Lämpimästi voin suositella tuota palvelua Budapestin matkaajille, se toimi erittäin hyvin; kyyti tuli sovittuun aikaan, kuljettajat olivat ystävällisiä ja kielitaitoisia ja hintaa koko lystille kahdelta hengeltä tuli vain 34 euroa.

Hotellille saavuimme reilut pari tuntia ennen sisäänkirjautumisaikaa, mutta huoneemme oli jo tuolloin valmiina ja se luovutettiin meille heti. Iloinen yllätys sekin. Olimme tuossa vaiheessa olleet hereillä jo melkein puolivuorokautta ja lepäsimmekin hetken ennenkuin suunnistimme kiertämään vähän kaupunkia. Muutama tunti sitten käveltiin keskustaa ristiin rastiin. Erikoista oli, että edes minä en löytänyt oikeastaan mitään ostettavaa ja se oli pienoinen pettymys. Väsymys painoi jo niin raskaasti, että palasimme hotellille jo ilta kuuden aikoihin ja kävimme kovasti kaivatuille yöunille. Budapestin iltaelämästä meiltä kahdelta ei siis kannata kysyä mitään! :D 

Pestin puolella

Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen olimme aamulla aikaisin valmiita aamupalalle ja suuntaamaan näyttelyyn. Hienoista epävarmuutta aiheutti näyttelypaikan löytäminen, mutta rohkeasti suuntasimme metrolle ja löysimme lopulta Örs Vezér aukiolta linja-auton, jolla pääsimme Hungexpolle. Näyttelypaikka oli messukeskus, jossa oli erillisiä halleja, joita yhdisti osittain katettu ulkoalue. Sisäänkäynniltä luettelot olivat loppuneet jo heti aamulla. Jonkin näköinen kehäkarttakin olisi helpottanut näyttelyvieraan eloa kummasti, sillä tiesimme missä kehässä beaglet arvostellaan, mutta emme tienneet missä hallissa ko. kehä sijaitsi. Ongelma ratkesi sitten lopulta sillä, että meitä vastaan käveli ulkona beagle, jonka omistaja neuvoi meidät oikeaan halliin. Luettelon hankkiminen ennen kehän alkua kuluttikin sitten kummasti aikaa ja hieman hermojakin. Onnistuimme kuitenkin lopulta molemmille sellaiset ostamaan ja kiiruhtamaan kehän laidalle arvostelun jo alettua. 

Messualuetta

Urokset ja nartut oli jaettu omille tuomareilleen. Kaikkiaan beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu 211 kappaletta. Niin mielellään kuin olisimme seuranneet ja kuvanneet kaikkien koirien arvostelun, jouduimme poukkoilemaan kahden kehän väliä sen mukaan, missä luokissa esiintyi meitä eniten kiinnostavia koiria. Neljä tuntia hurahti kuin siivillä.  Oli ihana nähdä livenä paljon sellaisia koiria, joiden kuvia olen nähnyt ja oikeastaan sain todeta, että pidin luonnossa lähes kaikista niistä, joista olen kuvissakin pitänyt  ja sama toisinpäin. Molemmat tuomarit tuntuivat erittäin paneutuneilta tehtäväänsä ja etenkin urokset arvostelleen tanskalaisen herrasmiehen työtä oli ilo seurata, niin hyväntuulinen hän jaksoi olla koko ajan. Oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, Koistisen kasvattajien kanssa juttelin hyvän tovin. Vihdoinkin tapasin myös Piparin kasvattajan, jolle minulla oli Suomesta mukanani pienet viemiset. Kamera oli tietysti ahkerassa käytössä ja pelkästään beaglekuvia tältä reissulta kuva-arkistoihini kertyi reilut puolentoista tuhatta.

Tämän poitevinin juokseminen ryhmäkehään sai sydämeni hypähtämään! Jos ikinä vielä sorrun hankkimaan ison koiran, olkoon se sitten poitevin. 

Ryhmässä sijoittuneiden kuvaaminen oli tehty yleisölle mahdottomaksi. Olin kateellinen näille pressi-kortillisille.

Lauantaina meille jäi kovin vähän aikaa kierrellä näyttelyalueella, kun loppukilpailut alkoivat melkeinpä heti beaglejen arvostelun päätyttyä. Katsoimme ryhmäkilpailut kokonaisuudessaan loppuun asti. Kello oli jo yli ilta kuuden kun lähdimme linja-autolla ja metrolla suuntaamaan takaisin hotellille. Matkalla pongasimme ostoskeskuksen ja meitä harmitti kovasti ettei meillä ollut mahdollisuutta seuraavana päivänä käydä siellä, sillä sunnuntai oli Unkarissa jokin pyhäpäivä ja kaikki kaupat sitä myöten suljettu. Hotellin viereisestä pienestä Tescosta haettiin hieman evästä seuraavaa päivää varten ja tovin Katin kanssa mietittyämme päätimme ruveta nukkumaan, kumpikaan meistä ei olisi enää jaksanut kaupungilla kierrellä.

Mihinkäs sitä hihnaa tälläisessa pikku tapahtumassa tarvitsisi. Emäntä shoppaa ja kääpiösnautseri odottaa nätisti sivummalla.

Sunnuntai aamuna kirjauduimme hotellista ulos aamupalan jälkeen ja suuntasimme matkalaukkujemme kanssa näyttelypaikalle. Menimme tällä kertaa taksilla, sillä viereisen metroaseman rullaportaat olivat niin hurjat, ettemme uskoneet millään selviävämme niistä matkalaukkujen kanssa ja hissiäkään emme siellä nähneet. Päätimme käyttää sunnuntain näyttelypaikalla kiertelemiseen. Myyntikojuja näyttelyssä oli huomattavasti vähemmän kuin olin odottanut, ehkä suunnilleen saman verran kuin meillä messarissa. Hinnatkaan eivät olleet oleellisesti halvempia, mutta se selittynee sillä, että myyjät olivat tulleet paikalle ympäri Eurooppaa. Melkein tuli ongelmaksi se, miten saada hassattua kaikki vaihdetut valuutat. Löytyi sitä ostettavaa sitten lopulta sen verran, että sekin ongelma ratkesi. Kotona harmittelin etten tullut ostaneeksi enempää Unkarissa valmistettuja suklaanougat-konvehteja, ne olivat mielettömän hyviä.

Näyttelyvieraat rapsuttelivat ohi mennessään koiria, vaikka omistajia ei välttämättä näkynyt mailla halmeilla. Ei tulisi mielenkään vastaava käytös täällä meidän näyttelyissä. Koirat olivat erittäin ystävällisiä.

Paikallista koirakulttuuria ihmettelimme päivän aikana ääneen monet kerrat. Turistikoiria paikalla oli aivan valtavasti. Kun kyseessä on suuri tapahtuma, ihmettelimme miten paikalla näkyi todella paljon erittäin pieniä koiranpentuja, nuorimmat varmasti vain kuusi tai seitsemän viikkoisia. Mitään rokotusten tarkastusta niille ei varmaan oltu tehty. Sunnuntai päivä oli kaiken lisäksi todella kuuma, varmaan liki 30 astetta ja monen koiran olo sen takia näytti tukalalta. Erityisesti meitä ihmetytti koirien irtipitäminen näyttelyalueella, mutta hienosti näyttivät koirat olevan omistajiensa hallinnassa. 

Kuvazsin esiintyminen oli koko perheen show.

Sunnuntaina katsoimme pääareenalla unkarilaisten rotujen esittelyn, josta emme valitettavasti oppineet mitään uutta, sillä koko show oli juonnettu ainoastaan unkarin kielellä. Tälläisiä ikäviä pikku mokia Unkarin kennelliitolla oli sattunut järjestelyjen suhteen useita. Vaikea kuvitella vastaavaa tapahtuvaksi ensi vuonna Helsingissä.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli oikein onnistunut. Budapest jätti tällä pikavisiitillä erittäin hyvän vaikutelman ja sanoinkin Katille kotiin lähtiessämme, että haluan joskus matkustaa sinne lomalle Hannun kanssa tutustumaan kaupunkiin lähemmin. Siitä se ajatus sitten oikeastaan lähti. Meillä on tämän kuun puolivälissä muutama päivä lomaa, joten toissa päivänä otin ja varasin meille lennot ja hotellin Budapestista. Kahden viikon päästä olemmekin sitten siellä ja toivottavasti voin ostaa lisää sitä hyvää suklaata, jonka perään jäin hieman haikailemaan :)