Ikäviä uutisia

Tulisen-pystykorvapentueemme osalta minulla on huonoja uutisia. Juuri ennen Englannin matkaamme sain ikävän tiedon Lucan kotiväeltä. Luca oli yhtenä yönä saanut kohtauksen, jonka aikana koira vaikutti poissaolevalta, oksensi ja sen takajalat eivät olleet kantaneet. Luca käytettiin samalla viikolla eläinlääkärin tutkimuksissa, eikä mitään syytä kohtaukselle löytynyt, joten kuten oletettavaa oli, kyseessä on nyt vahva epäilys epilepsiasta. Olen kovin pahoillani niin Lucan itsensä kuin sen omistajaperheen vuoksi. Toivotaan ettei Lucalle tulisi enempää kohtauksia, tilannetta nyt tietysti seurataan. Perinnöllisen epilepsian epäilystä tukee myös mahdollisen sairauden varhainen puhkeamisikä, tämän pentueen koirat täyttivät juuri tammikuussa vuoden.

Eikä tässä valitettavasti vielä kaikki huonot uutiset. Samasta pentueesta oleva Taika loukkasi liukastuessaan takajalkansa niin, että siitä meni polvilumpio pois paikaltaan. Jalka jouduttiin korjaamaan leikkauksella Oulussa. Valitettavasti Taikasta ei ole virallista polvilausuntoa, mutta leikkauksessa polven telauraa oli syvennetty, jotta lumpio pysyy jatkossa paikallaan. Selkeästi rakenteellista heikkoutta Taikan polvessa oli siis havaittavissa. Onneksi Taika on kuitenkin parantunut leikkauksesta hienosti.

Tämän pentueen kohdalla nämä jo ilmenneet sairaudet tarkkoittavat sitä, ettei sairastuneita koiria täyssisaruksineen tule käyttää jalostukseen. Toivon, että terveysongelmat tämän pentueen osalta olisivat nyt tässä, eikä pennuista yksikään joutuisi kokemaan niitä yhtään enempää. Kasvattajana olen tosi surullinen ja tunnen epäonnistuneeni, vaikka tämä olikin vahinkopentue ja siten suunnittelematon yhdistelmä. Kaikkein eniten harmittaa se, että kaksi kasvattiamme omistajineen ovat joutuneet kärsimään sairauksien seurauksista. Polviriski oli tosin Pennin takia tiedossa alun alkaenkin, mutta Lucan mahdollinen epilepsia sen sijaan tuli todella ikävänä yllätyksenä. Suomenpystykorvia omistavana ja kasvattavana epilepsia on tietynlainen mielessä alati kummitteleva mörkö. Ensimmäistä kertaa sairaus osui nyt pystykorvien parissa omalle kohdalle. Meille kasvattajina tämä merkitsee myös sitä, että meillä ei olekaan enää jalostuskäyttöön soveltuvaa narttua.

Syy siihen, että kirjoitan tästäkin asiasta blogissani julkisesti on se, että en koe sairaustapauksien hiljaisen peittelyn tuovan millekään rodulle mitään hyvää.