Birminghamin matka - osa 2

 Vuokrasimme auton jo lentokentältä koko Cruftsin matkan ajaksi. Vasemmanpuoleinen liikenne ei tuottanut Hannulle mitään ongelmia, sen sijaan ilman navigaattoria olisimme olleet aivan totaalisen hukassa. Osasimme odottaa runsaasti liikenneympyröitä, mutta se parikymmenen ympyrän määrä 15 mailin matkalla lentokentältä hotellille yllätti meidät täysin. Liikenne oli erittäin sujuvaa ja liikennekulttuuri ystävällistä. Kaistoja oli paljon ja niitä joutui vaihtelemaan sen mukaan monennestako liittymästä on seuraavasta ympyrästä kääntymässä, mutta kuljettajat antoivat tilaa toisilleen kaistanvaihtoihin erinomaisesti ruuhka-aikanakin. Jouduttaa liikennettä selvästi, kun muut tien päällä olijat otetaan kohteliaasti huomioon.

Yövyimme Birminghamissa Plought & Harrow hotellissa lähellä keskustaa. Ensivaikutelma hotellistamme oli hyvä, se oli kaunis, koristeellinen vanha kivitalo.  Ulko-ovella paistatteleva plagaatti kertoi J.R. Tolkienin yöpyneen hotellissa vuonna 1916, joten aivan uudesta majoitusliikkeestä ei ollut kyse. Sisääntuloaula ja muut yleiset tilat olivat oikein tyylikkäitä ja rakennuksen ikää kunnioittavasti sisustettuja sekä perinteisen englantilaisia. Huoneemme sitten sijaisikin huomattavasti myöhemmin rakennetussa lisäsiivessä, jonne kuljettiin lisäosaa pitkin, niin että se kaunis "varsinainen hotelli" näkyi huoneemme ikkunasta. Koko päivän matkustamisen jälkeen meillä oli niin kova nälkä, että ensimmäisenä iltana turvauduimme hotellin oman ravintolan ruokalistaan. Olisi kannattanut jättää se väliin, sillä valehtelematta eteemme tuotiin lähes syömäkelvottomat ja järkyttävän kalliit annokset. Ukon toiveesta olimme ostaneet aamupalan kuuluvaksi majoitukseemme. Hotellin kunniaksi sanottakoon, että tee oli erinomaista, mutta muuten meille maistui aamiaistarjoiluista vain croissantit ja Ukolle murot. Tarjolla oli toki pekonia, joka ei edes pekonin ystävä Ukolle uponnut, vetistä munakokkelia, paistettuja tomaatteja ja herkkusieniä, brittiläisiä makkaroita sekä papuja. Listassa ei siis sikäli ollut vikaa, mutta mielenkiinnolla odotamme koska kyseinen keittiö nähdään televisiossa Gordon Ramsayn "Kurjissa kuppiloissa".

Huoneemme oli päällepäin ihan kelvollinen, joskin vähän nuhjuinen. Kun ulkolämpötila oli matkamme ajan siinä +5 asteen kieppeillä ja vettä satoi koko ajan, olisi odottanut, että hotellissa olisi lämmitys ollut päällä myös huoneissa yleistentilojen lisäksi. Onneksi matkaan oli tarttunut yhdet ylimääräiset pitkät kalsarit Ukolle, sillä minä vilukissana lainasin niitä ja nukuin kahdet housut, kolmet sukat ja kolme paitaa päällekkäin - ja palelin. Kotiin jääneitä villasukkia oli ikävä! Sänky ja tyyny olivat täysin verrattavissa kasaan lautoja. Mukana matkustavat särkylääkkeet olivat tarpeen, selän ja niskan jumiuduttua pahan päiväisesti kylmässä, kovalla alustalla nukutun yön jälkeen. Epäilen, että tämä hotelli on elänyt loiston päiviään J. R. Tolkienin vierailun aikoihin, plagaatti ei tosin kertonut onko hän yöpynyt hotellissa uudestaan, joten taso on saattanut olla samanlainen jo viimeisen sadan vuoden ajan.

Kuten torstaina, myös perjantaina ajelimme heti aamupalan jälkeen NEC keskukselle, jossa Crufts järjestetään. Opasteet paikan päälle ovat hyvät.  Parkkialueilta on ilmainen bussikuljetus halleille. Pysäköinti maksoi 10 puntaa ja lisäksi sisäänpääsyt näyttelyyn meiltä kolmelta 48 puntaa päivässä eli kalliiksi voi lystiä kehua. Perjantain käytimme näyttelyssä kiertelemiseen, emmekä jääneet seuraamaan erityisesti mitään kehää. Suomenpystykorvat olivat esillä torstaina samaan aikaan beaglejen kanssa, joten ne jäivät minulta valitettavasti näkemättä. Kaikenlaista koiratarvikkeiden ja oheisjuttujen myyjiä Cruftsissa on monta sataa. Koko näyttely on viidessä hallissa, joista jokainen on suunnilleen kokoluokkaa Helsingin messukeskus. Minulle kävikin yhden myyntikojun kanssa niin, että jäin miettimään yhtä siellä myynnissä ollutta juttua ja kun viimein päätin ostaa sen, en enää löytänyt kojua toistamiseen, kun en ollut painanut mieleeni missä hallissa se sijaitsi. Myynnissä oli vaikka mitä ja kivaa ostettavaa olisi ollut aivan hurjasti, mutta hintataso oli aika kallis. Sen sijaan vertailun vuoksi esim. meidän koirilla käytössä olevat ventaped-makuualustat olivat tosi halpoja ja muutenkin juuri pedit olivat mielestäni edullisia. Iso 100 x 150 cm ventapedpala maksoi 8 puntaa eli noin 9,60 euroa! Harmi ettei meillä ollut mahdollista ostaa sieltä mitään isoa.

Taidetaan olla hallissa 3a.

Taidetta kaupan.

Käsintehtyjä rintakoruja. Ostin :)

Mitäs herkkuja Mustille saisi olla? Leipomuksia koirille. Näytti paremmalta kuin monet meille ihmisille tarjolla olleet eväät.

Jonkin verran tein tietysti ostoksia. Mukaan tarttui muutama kirja, pari uutta pantaa koirille ja pieniä beagleaiheisia juttuja, mutta ehkä paras ostos oli vanha spanieliaiheinen peltirasia 20-luvulta.

Matkustellessa oppii tietysti aina jotain uutta. Briteistä opimme, että heillä on vähintäänkin kummallinen maku ruuan suhteen. Ruokatauoilla näimme (ja haistoimme) miten ranskalaisten päälle kaadettiin etikkaa pienistä annospusseista ja joka paikassa leijuva pekoninrasvan käry sai aikaan sellaisen kuvotuksen, etten taida syödä pekonia enää ikinä. Perjantaina näyttelyssä kierrellessä pysähdyin ihmettelemään, kuinka pientä yorkshirenterrieriä puunattiin ja lakattiin punaisella kangaspäällysteisellä jalustalla. En aivan ehtinyt saada kameran asetuksia kohdalleen ja harmittelin  jo, että hassu tapahtuma jäi ikuistamatta. Kunnes sitten satuin vilkaisemaan yorkki kehään ja huuli pyöreänä sain todeta, että nämä koirat näköjään nostetaan Englannissa kehässä jalustalle, kirjaimellisesti!

Yorkkeja kehässä. Heti kun tuomarin katse omasta koirasta kääntyy hetkeksikään pois, alkaa armoton turkin asettelu harjaamalla. Britanniassa kennelharrastajien ikäjakauma on hieman toisenlainen kuin meillä Suomessa.

Täytyy muistaa, että Iso-Britannian markkina-alue on erilaista ja 10 miljoonan koiran maa avaa erilaisia liiketoimintavaihtoehtoja. Kuitenkin meitä huvitti esimerkiksi tämä:

"K9000 Koiranpesukone. Fantastinen uusi bisnestilaisuus" Koska Kannuksessa ei vielä ole koirapesulaa, pistin idean hautumaan korvan taakse. Pesulaani hankkisin ehdottomasti myös koirien kuivauskaapin, joka on tälläinen:

Näyttelyssä oli monenlaista oheisohjelmaa, johon emme tutustuneet sen tarkemmin. Koko päivän sai helposti kulumaan pelkällä ympäriinsä kiertelyllä ja katselulla. Esittelypisteissä oli monenlaisia avustaja- ja opaskoiratoimijoita sekä monien eri rotujen rescueyhdistyksiä. Englanninvinttikoirien rescueyhdistykset jäivät hyvin mieleen ja vasta nyt muistin unohtaneeni ostaa sieltä vinttikoirapehmolelun toiminnan tukemiseksi. No ehkäpä jo ensi vuonna saan siihen uuden tilaisuuden... Jokaisella rodulla oli oma kojunsa Discover Dogs alueella jonka ideana oli, että paikalla oli jokaisesta rodusta koiria omistajineen, joihin koiran hankintaa miettivät saivat käydä tutustumassa ja kyselemässä rodusta. Kävin taputtelemassa oman "sitten joskus" rotuni edustajia eli basset houndeja. Ne ovat mielestäni ihania, sanokoon Hannu asiasta mitä tykkää ;)

Näistä ihanista 4 kuukautta vanhoista labradoreista tulee isoina avustajakoiria.

Suloisia bassetteja

Tästä näyttelymatkasta jäi meille kaikille kolmelle tosi hyvä mieli. Itse olisin viihtynyt Cruftsissa vielä vaikka kolmannenkin päivän, mutta perheen miespuolinen enemmistö ei taitaisi olla asiasta kanssani samaa mieltä. Lauantai kävimme Birminghamin Bullring-ostoskeskuksessa ja ajelimme katsomaan hieman maaseutua ja vanhan linnan raunioita Kenilworthiin.

Kenilworthin linna

Aivan ehdottomasti aiomme matkustaa tulevaisuudessa Cruftsiin uudemman kerran, tosin ehkä lentämällä Lontooseen ja vuokraamalla auton sieltä. Birminghamin kaupunki ei tehnyt meihin vaikutusta, lähinnä se oli tosi rapistuneen, harmaan ja tympeän näköinen. Saahan sitä haaveilla, ensi vuonna Crufts on 6.-9. maaliskuuta.