Piraattibeagle

Lauantai 11.4.2015 klo 16:47 - Sanna

Olen jo aikaisemmin kirjoitellut täällä blogissa ( Terve rotu vai "terve rotu"?) Pömppärellan oikeaa silmää vaivaavasta keratokonjunktivitis siccasta eli kuivasilmäisyydestä. Silmän tila odotetusti vain paheni koko ajan, joten pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme lopulta sairaan silmän poistoon. Koska aiheesta löytyy netistä yllättävän vähän tietoa, ajattelin kirjoittaa silmänpoisto-operaatiosta tänne, josko siitä olisi joskus jollekin saman asian kanssa painivalle jotain hyötyä tai ainakin vertaistukea. Eläinlääkärimme vakuutti meidän tehneen oikean ratkaisun ja totesi silmän poistojen olevan melko yleisiä toimenpiteitä niin koirille kuin kissoillekin. Luultavasti tavallisin silmän poistoon johtava sairaus on glaucoma eli silmänpainetauti, jolloin sairas silmä joudutaan poistamaan silmänpaineen pullistaessa silmää ulos kuopastaan.

wp_003094.jpg

Viimeinen kuva Pömppiksestä kaksisilmäisenä eläinlääkärin pihassa ennen vastaanotolle menoa.  Tuulinen ilma ja sairas silmä kuivuu erityisesti, silmän siristely näkyy tässäkin.

Pömppärellan viimeinen päivä kaksisilmäisenä oli 19.3.2015. Jännitin leikkausta melkoisen paljon, ja vaikka tosi turhamaiselta kuulostaa, minua pelotti toipumisen lisäksi myös se minkälaiselta oma rakas koira tulee näyttämään toisen silmän puuttuessa. Itse leikkaus sujui nopeasti, siinä silmämuna poistetaan ja silmäluomien reunoja leikataan jonkin verran pois, jotta kiinni tikattu haava kasvaa parantuessaan umpeen. Eläinlääkäri valvoi tilannetta hyvän tovin leikkauksen jälkeen, sillä silmän poistossa on olemassa leikkauksen jälkeinen verenvuotoriski. Juuri kun Pömppistä ruvettiin valmistelemaan kotiin lähtöä varten, silmäkuopasta alkoi vuotamaan verta sen verran paljon, että eläinlääkäri katsoi parhaaksi avata sen uudelleen ja tarkistaa ettei mikään suoni ole ruvennut vuotamaan. Veri kuitenkin tihkui ilmeisesti vain tikkien rei'istä ja uudelleen kiinni ompelemisen jälkeen päästiin kotimatkalle nukkuvan yksisilmäisen beaglen kanssa.

Pömppis heräili leikkauksen jälkeen pikku hiljaa ja oli heti lääketokkurasta selvittyään jo iltapäivällä todella hyvävointinen. Ruoka maistui, eikä kauluri haitannut Pömppistä onneksi ollenkaan. Sitä pitikin pitää tikkien poistoon saakka eli kymmenen päivää. Mitään riskejä toipumisen ja tikkien repeämisen kanssa ei haluttu ottaa, joten Pömppis joutui olemaan erossa lauman muista koirista siihen asti, että haava oli täysin parantunut.  Toipilasaikana pihalla käytiin vain tekemässä tarpeet.  

Leikkauspäivän iltana silmäkuoppa alkoi täyttymään verellä, niin että se pullotti todella pahasti ja verta valui reippaasti norona silmäkulmasta ulos. Eläinlääkärin kanssa sovittiin puhelimessa, että painelen kohtaa viileällä ja seuraan tilannetta aamuun saakka. Nukuin yön koiran unta aina välillä Pömppiksen vointia tarkistellen. Koira oli onneksi koko ajan kivuttoman oloinen. Vuoto jatkui aamuun saakka, jolloin menimme takaisin eläinlääkäriin. Haava avattiin uudestaan, taaskaan vuodolle ei löytynyt mitään ikävää syytä, vaan runsaasta määrästä huolimatta se oli vain vaaratonta tihkutusta. Avaaminen oli siis lopulta turhaa, mutta minulle se takasi mielenrauhan viikonloppua vasten, kun nyt oli varmistettu, ettei auenneista verisuonista ollut kyse. (Täällä kun eläinlääkäri tilanne päivystysaikaan on todella onneton.) Tuona iltana Pömppiksen pää turposi leikatulta puolelta valtavasti aivan suunpieliä myöten. Koska edelleen Pömppärella oli virkeä, söi ja oli kaikin puolin kivuttoman oloinen ja leikkauksen jäljiltä tietysti vahvalla antibioottikuurilla, en hermoillut paljoakaan turvotuksen takia. Seuraavan päivän aikana kaikki turvotus sitten suli kokonaan pois.

Silmän poiston jälkeen on tavallista, että verta voi tihkua silmänurkasta hieman parin seuraavan päivän aikana. Pömppiksen silmästä veren vuoto ei vaan ottanut sen paremmin juuri vähentyäkseen kuin loppuakseenkaan. Pesimme lavuaarin yllä Pömppiksen haavaa aamuin illoin, sillä veri sotki niin haavaa kuin poskea. Koira oli todella hurjan näköinen ja välillä meinasi epätoivo jo iskeä siitä, että eikö haava parane ja umpeudu ollenkaan. Viikko leikkauksen jälkeen Pömppikselle määrättiin kortisonikuuri, jonka toivottiin vihdoin kuivattavan vuodon. Ehdin hakea  lääkkeet apteekista, mutta en antaa ainuttakaan koiralle, kun iloksemme totesimme että vuoto alkoi selvästi tyrehtyä. Seuraavan päivän aikana se sitten loppuikin kokonaan ja saatoimme jo huokaista helpotuksesta. Vaikka homma ei sujunut ihan kuin Strömsössä, voittajina lopulta selvittiin. Tikit poistettiin ajallaan kymmenen päivää leikkauksen jälkeen ja voi miten nätisti parantunut haava tikkien alta paljastuikaan. Omaan silmään Pömppis on se sama koira kuin kaksisilmäisenä, eikä poistetun silmän kohta näytä edes kovin pahalta. Nyt silmän poistosta on kulunut kolme viikkoa. Silmän alue on painunut hieman kuopalle ja tulee varmasti vielä ajan kanssa painumaan lisää. Mutta tärkeintä, että Pömppis on päässyt eroon jatkuvaa kipua tuottaneesta silmästään ja me siitä seuranneesta loputtomasta silmätippojen laittamisesta. Hannu totesikin Pömppiksen haavan parannuttua, että tämä leikkauspäätös meidän olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Olen ehdottomasti samaa mieltä.

Sitten se merkittävä seikka eli miten Pömppis on sopeutunut elämään vain yhden silmän varassa? Todella hienosti. Sen voin vastata jo näin vähän aikaa leikkauksen jälkeen. Siitä ei oikeastaan edes huomaa, että toinen silmä puuttuu. Niin pihalla kuin sisällä se leikkii toisten kanssa ihan samalla tavalla (lue: yhtä rajusti) kuin aina aikaisemminkin. Vauhdikkaita takaa-ajoleikkejä silmän puuttuminen ei ainakaan näytä hidastaneen tippaakaan. Olen miettinyt, kuinka huonoksi näkö Pömppiksen sairaassa silmässä mahtoi ehtiä jo mennä ennen poistoa? Ehkäpä Pömppis on jo pitemmän aikaa elänyt pääasiassa terveen silmänsä näkökyvyn varassa. Lenkeillä olen huomannut oikean silmän puuttumisen vaikutuksen niin, että kun Pömppis kulkee yleensä vasemmalla puolellani ja minä jään nyt koiran sokealle puolelle, se kävelee välillä vahingossa hieman liikaa eteeni, jolloin minä joudun varomaan etten astu koiran päälle. Yhdellä lenkillä Pömppis käänsi päätään silmättömälle puolelleen nähdäkseen meitä takaa lähestyvän auton. Pömppis vähän säikähtikin auton huristaessa "yllättäen" ohi, se kun ei tietenkään saanut kuulemansa perusteella odottamaansa näköhavaintoa autosta. Uskon, että Pömppis oppii hyvin äkkiä kompensoimaan toisen silmän puuttumisen, jolloin tälläiset pienetkin jutut jäävät kokonaan pois. Nyt jälkikäteen katsoen kaikki omat epäluulot koiran toisen silmän poiston suhteen tuntuvat kovin ylimitoitetuilta, kyseessä kun ei ole elämä täysin sokean koiran kanssa. Niinkuin eläinlääkäri sanoi, puuttuva silmä taitaa lopulta haitata enemmän meitä ihmisiä kuin koiraa itseään. Onneksi Pömppiksen toinen silmä on todettu täysin terveeksi ja voimme odottaa monia yhteisiä vuosia elämäniloa pursuavan "Piraattibeaglemme" kanssa. 

Poikkeuksellisesti liitän toipumisajan silmäkuvat postauksen loppuun, koska nämä ovat aika hurjia ja herkempi haluaa ehkä jättää nämä katsomatta.

Heti leikkauksen jälkeen silmä näytti kotona tältä. Verenvuoto ei ole vielä alkanut.

wp_003096.jpg

Sitten hurjempi kuva! Seuraava aamu silmän poiston jälkeen ennen uudelleen eläinlääkärin pääsyä.  Pömppiksen olokaan ei ollut paras mahdollinen, siksi terveen silmän vilkkuluomikin on noussut silmän päälle.

wp_003098.jpg

Sitten vihdoinkin, tikit poistettu ja haava parantunut :) Silmätipat Pömppikselle laitettiin aina pöydällä ja trimmipöytä onkin Pömppiksen mielestä huippukiva, koska tippojen laittamisen jälkeen sai aina namin. Edelleen Pömppis odottaa pöydälle pääsyä, vaikka silmän hoitamisen takia sinne ei tarvitse enää mennä.

img_6607.jpg

Arpi on muuttunut väriltään tummemmaksi. Yksisilmäisyys ei arkielämässä haittaa, käpyjä löytyy pureskeltavaksi yhdelläkin silmällä.

img_6923.jpg

Kuopalle painumisen huomaa tästä hyvin.

img_6980.jpg

Pömppis on sama iloinen koira kuin ennen leikkausta, mutta ilman kipuja! :)

img_7129.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pömppis, koiran silmän poisto, kuivasilmä, kuivasilmä koiralla

Terve rotu vai "terve rotu"?

Torstai 15.1.2015 klo 7:58 - Sanna

Alkusanoiksi: Tämä kirjoitus on odotellut valmiina julkaisua jo joitakin viikkoja. Olen miettinyt pitäisikö muokata sitä vielä jotenkin ja viivyttänyt siksi julkaisua, mutta menköön nyt tälläisenään. Jalostustietojärjestelmään rotumme uusiin terveystuloksiin ilmestyi eilen uusi kaihitapaus. Valitsemalla viimeisen 12 kuukauden aikana silmätarkastetut, tutkittuja koiria löytyy 33 kappaletta, joista kolmella diagnoosina kaihi.

Jospas vuoden alkajaisiksi kirjoittelisin poppoomme tuoreimmista terveystutkimusten tuloksista, joista en ole muistanut täällä blogin puolella kirjoitella ja syistä miksi mielestäni on turha tuudittautua siihen, että beagle rotuna olisi jotenkin erityisen terve muihin koirarotuihin verrattuna. 

Joulukuun alussa Pömppiksen oireilevaa silmää piti käydä näyttämässä eläinlääkärissä ja varasin samalle reissulle Melvinille ajan virallisiin terveystutkimuksiin. Siltä tutkittiin ja todettiin silmät ja polvet terveiksi. Melvinistä tuli nyt ensimmäinen lonkkakuvattu beagleni ja jännitinkin millaiselta sen lonkat näyttävät. Kuvanneen eläinlääkärin oma arvio Melvinin lonkista oli B/B ja samaan viralliseen tulokseen  oli tullut myös Kennelliitossa lonkkakuvat arvosteleva Annie Liman. Tulokset tulevat jalostustietojärjestelmään esille kunhan Melvinin rekisteröinti Suomeen valmistuu Kennelliitossa. Kuvattuja beagleja ei kovin paljoa ole ja kaikki kuvaustulokset eivät todellakaan ole kirkasta "A-ryhmää". Pari vuotta sitten satuimme eläinlääkärinvastaanoton odotushuoneeseen samaan aikaan beaglen kanssa, joka silloin 3-vuotiaana kävi läpi injektioina annettavaa Cartrophen kuuria. Kyseisen koiran lonkat sekä kyynärät olivat niin huonot, että kivuliaan nivelrikon takia nuorelle koiralle mietittiin jo viimeistä palvelusta. 

Olen jo aikaisemmin päivittänyt Murun, Kisun ja Koistisen omille sivuille niistä otettujen geenitestien tulokset. Muru on geenitestattu MLS, NCCD ja POAG terveeksi ja Kisu ja Koistinen MLS terveeksi.  

Pömppiksen silmän tilanne on nopeasti mennyt todella paljon huonommaksi. Pömppärellan oikeassa silmässä kyynelnesteentuotanto on lähes kokonaan loppunut, tätä tilaa kutsutaan nimellä kuivasilmäisyys eli  keratoconjunctivitis sicca (KCS). Joudumme kosteuttamaan silmää tipoilla monta kertaa vuorokaudessa. Kuivasilmäisyyden hoidossa käytetään koirilla syklosporiinivoiteita ja usein myös suun kautta annettavaa pilokarbiini tippaa. Valitettavasti mikään syklosporiini-valmiste ei ole Pömppikselle sopinut, vaan ainoastaan ärsyttänyt silmää lisää. Siispä olemme jääneet vain pelkkien kosteutustippojen varaan. Sopivien kosteutustippojen löytäminen on onnistunut vain kokeilemalla. Pystynkin nyt luettelemaan ulkoa jotakuinkin kaikki apteekissa myytävät silmätippamerkit... Käytössämme on nyt Artelak-tipat ja Viscotears-geeli. Olen yrittänyt netistä kaivaa tietoa kuivasilmäisyydestä ja tuntuu, että sitä löytyy yllättävän vähän. Ikääntyvillä koirilla hoitovaste on ilmeisesti huomattavasti parempi kuin tapauksissa, joissa kyynelrauhanen tuhoutuu jo nuorelta koiralta.  

Pömppiksen sairas silmä on alkanut nyt kasvattamaan verisuonitusta silmän pintaan. Tämän huomaa jo selvästi vaikuttavan niin, että näkö silmässä on huonontunut. Silmässä ei kuitenkaan ole haavaumia, joten saimme reseptillä kokeiltavaksi kortisonia sisältävän Oftan C-C tipan, joka onkin selvästi sopinut Pömppikselle tosi hyvin. Joudumme lähiaikoina tekemään päätöksen siitä miten Pömppärellan silmävaiva hoidetaan. Tämä tippojen laittaminen ei auta syyhyn vaan hoitaa ainoastaan seurausta. Vaihtoehtoina on joko leikkaus, jossa sylkirauhasesta tehdään tiehyt silmän alareunalle, jolloin sylki kostuttaa silmää tai toisena vaihtoehtona sairaan silmän poistaminen. Sylkirauhasen siirtoleikkauksessa komplikaatioiden mahdollisuus on ilmeisesti aika suuri, joten tällä hetkellä tuntuu siltä, että päädymme todennäköisesti silmän poistoon, kun siitä on joka tapauksessa näkö lähdössä. Vasen silmä sentään on onneksi täysin normaali. Kamala vaiva maailman kivoimmalla pienellä koiralla. Ainakin Yhdysvaltalaisten kasvattajien kirjoituksista voi päätellä ettei kuivasilmäisyys beagleilla ole täysin tavatonta. Yhden suomalaisenkin beaglen lopetussyyksi on jalostustietojärjestelmään merkitty kuivasilmä.

Nämä koirien terveysasiat ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Ollako sitä mieltä, että koira on terve kunnes toisin todistetaan (=koira oireilee) vai että koira on potentiaalisesti viallinen yksilö kunnes terveydestä on näyttää jotain faktaa? Autoimmuunisairaudet, kuten esimerkiksi juuri kuivasilmäisyys tai tunnetuimpina erilaiset allergiat, ovat oma lukunsa. Niitä varten ei ole saatavilla virallisia testejä tai tutkimuksia, vaan sairaista tai eri tavoin oireilevista yksilöistä tiedottaminen perustuu omistajien ja kasvattajien rehellisyyteen ja avoimuuteen. Niin pitkään kun ongelmista ei kerrota toisille ja ne vain lakaistaan kaikessa hiljaisuudessa maton alle piiloon, niiden yleistymiseen ei voida yrittää yhdessä jalostuksella puuttua. Täydellisiä koiria ei ole. Koira on "paketti" joka koostuu terveyden lisäksi myös muista tärkeistä asioista, joita ovat luonne, rakenne, käyttöominaisuudet, ulkomuoto,  yhtä huomioonotettavia seikkoja nekin. Lisäksi osa sairauksista ilmenee vasta koiran vanhetessa, jolloin sitä ollaan voitu käyttää jalostukseen jo huomattavastikin.

Terveystutkimusten hyödyntäminen jalostuksessa ei mielestäni tarkoita sitä, että mikäli koirassa on jotain vikaa, se on automaattisesti suljettava pois jalostuksesta. Eri sairaudet ja viat periytyvät eri tavoilla, joidenkin sairauksien ja vikojen välttäminen vaatii, että sairastuneen yksilön sisarukset ja jopa vanhemmat on jätettävä jalostuksesta pois, osassa riittää sairaiden yksilöiden pois jättäminen. On punnittava paljonko vika mahdollisesti jälkeläisissä ilmetessään heikentää niiden elämän laatua.  Terveystutkimuksia tekemällä voidaan varmistua siitä ettei yhdistetä ainakaan kahta samalla tavalla viallista yksilöä. Selvästi sairas koira ei tietenkään ole jalostusyksilö. Joka tapauksessa sairauksista ja vioista ei kokonaan päästä millään. Pentueen tekeminen on aina tietynlaista geenilottoa, jossa voi olla sekä voittajia, häviäjiä että kaikkea siltä väliltä. Mikään ei kuitenkaan estä meitä kasvattajia yrittämästä parastamme. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, terveystutkimukset, kuivasilmäisyys, kaihi