Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

379.jpg

Pystykorvaisia

359.jpg

Roihu

290.jpg

Tuikku

513.jpg

Ajavia

620.jpg

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

024.jpg

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

359-001.jpg

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.

1 kommentti . Avainsanat: Roihu, Tuikku, Koistinen, Lyyti, Putkonen, Sissi, Viivi

Sissi on niin "raskaana"

Keskiviikko 16.5.2012 klo 10.20 - Sanna

Tietäähän sen jo melkein kotoa lähtiessä, että jos jotakin tavallisesta poikkeavaa tapahtuu, se tapahtuu silloin kun itse ei ole paikalla. Sissi reesu oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ripuloinut sisälle. Koska on ihan normaalia, että joskus  jollakin koirista maha menee sekaisin, en asiasta mitenkään huolestunut kun äiti teki tilannepäivitystä sunnuntaina minulle puhelimessa. Neuvoin vain olemaan antamatta ruokaa Sissille. Kotimatkaa Kuusamosta Kannukseen tehdessä soittelimme uudestaan ja sain kuulla Sissin oksentaneen useampaan kertaan. Onneksi olimme tässä vaiheessa jo kotiin ajamassa.

Perillä kotona olimme vasta ilta yhdentoista jälkeen. Totesimme Sissin olevan onneksi virkeä eikä se ollut yhtään kuivuneen tuntuinen. Lämmön mittasimme puolen yön aikoihin ja tulokseksi saimme 37,8 C, mikä on jo hienoista alilämpöä. Siksi mittasimmekin kahteen otteeseen ja sama tulos saatiin kummallakin kerralla. Päätin seurailla tilannetta aamuun asti ja soittaa sitten eläinlääkärille, jos Sissi vointi ei ole kohentunut. Yön aikana Sissi oksensi kahdesti ja aamulla lattialla odotti ripulikakat. Yöllä tein päätöksen soittaa eläinlääkärille heti aamulla.

033.jpg

Sissillä oli viimeviikolla kovasti kevättä rinnassa.

Mittasin maanantai aamuna lämmön ensin, koska ajattelin sen kiinnostavan myös eläinlääkäriä. Nyt Sissin tulos oli 37,5 C, mikä mielestäni oli huolestuttavaa. Eläinlääkärin kiinni saaminen osoittautuikin sitten varsinaiseksi tehtäväksi. Ikävä kuulla puhelinvastaajasta, että eläinlääkäri vastaa seuraavan kerran puhelimeensa viikon päästä. Sitten odottelin toisen ell.aseman aukeamista ja kun sain eläinlääkärin puhelimeen, hän asiani kuunneltuaan käski minun hakea apteekista ripulilääkettä. Tein mielestäni selväksi, että koira oksentelee jatkuvasti, myös puhelun aikana, eikä mielestäni ole kunnossa, jotta joskos sitä voisi vähän tutkia... kun ei nyt ihan perusripulilta vaikuta. Juoksuistakin reilu kaksi kuukautta ja ajatus kohtutulehduksesta tietysti pelottavana mielessä. Eläinlääkäri totesi, että jos sillä olisi tulehdus se vuotaisi jotain, käski edelleen käydä ostamassa ripulilääkettä, eikä halunnut ottaa meitä vastaan. Kiitos ja hei. Eipä ollut valitettavasti ensimmäinen tämän suuntainen kokemus kyseisestä ellistä ja taas vannoin, että sinne mennään jatkossa vain silloin kun on viimeinen pakko ja hätä.

Hannu lähti tässä välissä hakemaan apteekista lisää Nutrisalia ja kysymään pahoinvointilääkettä, joka osoittautui reseptilääkkeeksi, kuten olin uumoillutkin. Minä soitin seuraavalle eläinlääkärille, joka ymmärsi heti etten turhanpäiten ole koiraa vastaanotolle tunkemassa. Iltapäivällä pääsimme sitten sinne ja Sissi sai pistoksena pahoinvointilääkkeen, kipulääkkeen sekä kunnolla nesteytyksen ihon alle ja eläinlääkäri tunnusteli Sissin vatsan tilanteen. Lämpö oli tässä vaiheessa 38,8 C eli normaali. Tämä sai minut vahvasti epäilemään oman kuumemittarimme toimivuutta. Aikaa vastaanotolla kului reilusti ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että käynti oli ehdottomasti tarpeellinen siksi, että Sissin oksentaminen saatiin vihdoin loppumaan. Sissi oli jo menettänyt nestettä aika paljon eikä veden juominen juuri auta, jos ei se pysy sisällä. Lystille tuli hintaa vain 58 euroa, mikä mielestäni oli tosi halpaa ja palvelu todellakin erinomaista. Kiitokset siis Toholammille.

079.jpg

 Sissin vointi kohentui heti sen verran, että lääkkeen ansiosta se ei enää oksentanut kertaakaan. Pahoinvoiva se silti oli eilenkin selvästi, maiskutellessaan ja nieleskellessään huomattavasti. Eilenkin aamulla lattialla odotti ripulikakat, mutta olin toiveikas, että Attapekt on rauhoittanut suolen toimintaa. Sissi käyttäytyi edelleen omituisesti ja jo perjantaina sanoinkin Hannulle, että sillä taitaa olla hieman valeraskauden oireita. Eilen iltapäivällä Sissi rupesi petailemaan ihan urakalla ja kas, totesin että maito on laskeutunut! Eläinlääkärin kanssa juttelin sitten puhelimessa ja päätimme, että seurailen tilannetta. Kuulemma toisinaan paha valeraskaus aiheuttaa tälläisiä suolisto-oireita kuin Sissillä. Galastop ilmeisesti suositellaan nykyisin annettavaksi vain, jos tilanne menee ihan mahdottomaksi.

Tänäkin aamuna vastassa oli löysä kakka, mutta selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Nyt sitten odottelemme Sissin "synnytystä" ja seurailemme sen yleistä vointia. Olemme jo aikaisemmin harkinneet Sissin sterilointia ennen seuraavaa juoksua ja siitä tehtiin nyt vakaa päätös. Valeraskauksilla kun on ilmeisesti taipumus pahentua iän myötä ja Sissillä ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaisia oireita. Ei tee mieli katsoa millaisina valeraskausoireet mahdollisesti tulevat seuraavien juoksujen jälkeen. Toivottavasti tästä selvittiin tälläkertaa pelkällä säikähdyksellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sissi, valeraskaus