Loren muutto ja rally-tokoa

Tiistai 3.10.2017 klo 14.44 - Sanna

Honeyn poika Lore lähti omaan, uuteen kotiinsa Ouluun maanantaina. Neljässä kuukaudessa pentuun ehtii kiintyä todella syvästi ja luovuttamisessa on haikeutta, mutta koska en voi pitää kaikkia pentuja itse, olen todella onnellinen, että löysin Lorelle juuri sellaisen rakastavan ja harrastavan kodin kuin toivoinkin. Odotan mielenkiinnolla miten Lore kasvaa ja kehittyy, luonteeltaan se on aivan ihana poika ja siinä on ulkomuodollisesti paljon sellaista josta pidän.

Meidän oli tarkoitus ottaa siitä joen rannassa kauniit syksyiset kuvat viime viikonloppuna, mutta Lore vikkelänä beaglenalkuna loikkasi rannalta jokeen umpsukkeloksiin ennenkuin ehdimme aloittaa ja niinpä laiturikuvat tuli vain uitetusta koirasta. Kotipihassa otettiin sitten paremmat poseeraukset myöhemmin, kuivuneen pennun kanssa.

Tässä siis Kertalaakin Lorem Ipsum (4 kk)

Lore kirsusta hännän päähän litimärkänä, syksyinen tausta olisi ollut upea! :)

Osallistuin Tupunan kanssa rally-tokokisoihin menneenä viikonloppuna, yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Syksyn treenit ovat menneet välillä erinomaisen hyvin ja välillä erinomaisen huonosti, ja rehellisesti sanottuna, emme ole vielä kisavalmiita avoimeen luokkaan. Mutta kun Palveluskoiraliitto uutisoi viikko sitten ensi vuoden alusta alkaen rally-tokoakin koskevasta kilpailulisenssistä, sisuunnuin uutisesta sen verran, että ilmoitin meidät Kannuksen kokeeseen, kun se vielä on kohtuu hintaista myös tälläiselle kerran tai pari kertaa vuodessa kisaavalle.

Tupunan suosikki- ja varsinaiset bravuuriliikkeet ovat seisominen ja peruuttaminen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että jos yhtään treenaan ja vahvistan näistä jompaa kumpaa, Tupuna tarjoaa niitä vaihtoehtona suunnilleen joka toiseen käskyyn. Koetta edeltävänä iltana ja koeaamuna se oli niin seisomisen lumoissa, että jopa perusasento olisi sen mielestä voitu suorittaa seisten. Kyllä se istuminenkin onneksi löytyi vaihtoehdoksi kisasuoritukseen mennessä, kun tein istumistoistoja lähes epätoivoisesti lihapullien voimalla ennen sitä.

Poden aivan järkyttävää kilpailujännitystä lajista riippumatta, joten kisaaminen on ehkä minulle vielä tärkeämpää "häiriötreeniä" kuin koiralle. Meidän vuoromme lähestyessä kurkkua kuristi ja oikeasti pelkäsin, että saatan pyörtyä kehään, joten siinä mielessä suoritukseen täytyy olla tyytyväinen kun niin ei käynyt. ;) Rata oli mielestäni tosi kiva, tosin tietysti siellä oli pelkäämäni "istu-seiso-kierrä koira ympäri"-kyltti, jonka tiesin olevan meille varma kompastuskivi. Oletin nimittäin, että sen jälkeen Tupuna ei enää istu millekään kyltille, mutta kävikin niin että kun vahvistin istumista ennen kehään menoa, Tupuna ei enää pyydettäessäkään tarjonnut seisomista. Kokonaissuoritus oli hyvin meidän tasoinen, avoimen luokan tiukat paikallaan käännökset vasemmalle tarvitsevat vielä paljon treeniä ja Tupuna on seuraamisen suhteen on/off tyyppiä; se tekee joko upeaa seuraamista hienolla katsekontaktilla tai sitten se haistelee, eli tämä myös vaatii vielä paljon harjoitusta! Pisteitä 61 eli ei hyväksyttyä tulosta. Saimme kuitenkin tuomaripalkinnon yhteistyöstä ja jälleen erityismaininnat seuraamisesta, joka on tosiaan hienoa silloin kun olemme samalla aaltopituudella. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että tästä koepäivästä sain taas uutta intoa treenaamiseen. Kenties voisimme käydä toisissakin kisoissa tänä vuonna, ennenkuin Tupuna toivottavasti jää loppuvuodesta äitiyslomalle.

Kisarata