Lyytin kuulumisia

Lauantai 25.3.2017 klo 0.18 - Sanna

Pitkästä aikaa täytyy kirjoitella vähän Lyytistä ja siitä miten pienellä asialla voi olla valtava merkitys koiran elämänlaatuun. Lyytillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten. Silloin aloitettiin levytyroksiinilääkitys ja Lyyti piristyi selkeästi joksikin aikaa. Painonhallintaongelmat kuitenkin jatkuivat ja Lyyti on ajan kuluessa lihonut jatkuvasti huolimatta siitä, että lääkitys on ollut muka kohdillaan ja ruoka on aina kevyintä mahdollista. Annoskootkaan eivät päätä huimaa.

Pari kuukautta sitten lisäsimme lääkkeen annostusta vähän ja reilussa viikossa tapahtui valtava muutos. Sen sijaan että Lyyti täytyy patistaa aamupissalle puolenpäivän kieppeillä, se nousee silloin kuin mekin. Hannu käy parina päivänä viikossa toisella maatilalla töissä ja nousee niinä aamuina viideltä, uskomatonta mutta Lyytikin on silloin tikkana pystyssä! Se on ruvennut leikkimään muiden koiriemme kanssa, enkä edes muista koska se olisi viimeksi tehnyt niin. Lyyti on nyt aivan erityisen ihastunut Päppään ja sitä se käy itse usein haastamassa leikkiin hieman kömpelösti, mikä on tosi suloista seurattavaa.

Tuntuu siltä kuin koira olisi saanut aivan uuden elämän pikkuruisen tabletin puolikkaan ansiosta. Jäyhästä ja hitaasti syttyvästä koirasta on kuoriutunut elämäniloinen touhuaja. Kaiken lisäksi se on nyt selvästi hieman hoikistunut - ehkä kadonneen vyötärön metsästys ei olekaan aivan saavuttamaton tavoite. Minulla on sanoinkuvaamattoman hyvä mieli Lyytin puolesta, se tuntuu aivan säteilevän ja häntä heiluen se on valmiina aina kaikkeen. Tosin Lyytihän meillä on kaikkein kamalin ja ansioitunein ruokarosvo, joten nyt uudella energiaboostilla varustettuna se on lähes pitelemätön. Yhtenä aamuna Lyyti oli jo ennen viittä kolistellut olohuoneessa pitkin pöytiä ja koittanut roikkua olisiko kirjahyllyihin unohtunut jotakin syötäväksi kelpaavaa... Mutta suotakoon toisinaan tämä harmaiden hiusten aiheuttaminen tälle helmikuussa 7-vuotis synttäreitään viettäneelle rakkaalle beaglerouvalle ❤

Lyyti 7-v.

"Päänäyttely" viikonloppu

Perjantai 10.3.2017 klo 0.33 - Sanna

Viime viikonloppu hujahti beaglemaisissa merkeissä Kouvolassa beaglein "päänäyttelyssä". Päänäyttely heittomerkeissä siksi, että kyseessä oli tavallinen ryhmänäyttely, koska rotujärjestö ei ollut muistanut anoa erikoisnäyttelyä lainkaan tälle vuodelle... Minulla alkoi edeltävänä sunnuntaina flunssa, joka osoittautui niin ärhäkäksi että vielä keskiviikkona ja torstaina olin kovan kuumeen kourissa ja olo sen mukainen. Päätin kuitenkin että perjantaina lähdetään reissuun vaikka pää kainalossa, olimmehan odottaneet tätä viikonloppua kovasti, koska harvakseltaan on näitä tilaisuuksia tavata paljon muita beagleihmisiä ympäri Suomen yhdellä kertaa ja lisäksi meillä oli ollut maatilan töistä vapaata viimeksi syyskuussa. Sitten flunssa kaatoi petiin torstai-iltana myös meidän kennelmummin eli äitini ja niin yhteiset viikonloppusuunnitelmat kariutuivat siihen, että Hannun täytyikin jäädä kotiin koiria hoitamaan.

Olin ilmoittanut näyttelyyn Päpän, Pikku-Waakun, Nappiksen ja Lelun. Koska lähdin matkaan yksin ja vielä huonokuntoisena, päätin karsia mukaan lähtevien koirien määrän kahteen, sillä kaikki neljä edustavat meidän "nuorisojoukkoa", joista kukaan ei ole ollut koskaan vielä hotellissa. Mukaan lähtivät Nappis ja Lelu. Samalla reissulla omaan uuteen kotiinsa lähti Jörö (Kertalaakin Vanilja Toffee), joka muutti isovelipuolensa Kapun (K. Kapteeni Käskee) kaveriksi Turkuun. Niin köröttelin pakettiautolla Kouvolaan koirakolmikkon kanssa perjantai-iltana.

Pikkuveli Jörö ja isoveli Kapu kohtaavat ensikertaa

Lelu ja Nappis

Seuraava yö meni hotellissa kahden peiton alla palellessa ja keuhkoja ulos rykiessä kun kuume taas nousi, joten näyttelyaamuna lauantaina oli jokseenkin kurja olo surkeasti nukutun yön jälkeen. Lenkitin koirat ja aamupalan jälkeen ajoin näyttelypaikalle. Näyttelypäivää tuli seuraamaan turistina kasvattimme Jännä (K. Jännän Äärellä) omistajansa Juhan kanssa. Olipa kiva nähdä taas Jännä, kun edellisestä tapaamisesta rupeaa olemaan vuosi. Kaikki oheiset näyttelykuvat ovat Juhan ottamia, kiitos vielä niistä!

Jännä

Näyttelyyn oli ilmoitettu 77 beaglea. Kasvateistamme Nappiksen lisäksi oli ilmoitettu sen velipoika Nemo (K. Hip Hip Hurraa), joka oli  meillä syksyllä parin viikon näyttelyturneella. Sain ilokseni esittää Nemon. Nemo esiintyi junioriluokassa, jossa oli viisi urosta. Nemo voitti luokkansa erinomaisella ja SA:lla. Kun lopulta kaikki urokset oli arvosteltu, vuorossa oli parhaan uroksen valinta, kaikkiaan kymmenen urosta sai SA:n. Nemon kanssa päivä meni yli odotusten, sillä se sijoittui hienosti PU-3 ja sai muistoksi tästä näyttelystä vara-sertin. Onnea vielä Sonja Ja Esa!

Nepander

Nuorten luokassa narttuja oli neljä. Nappis sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokassa toiseksi SA:lla.

Nappiksen arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, hienosti esiintyvä, hyvin rakentunut narttu. Erinomainen luusto ja käpälät. Sopiva kaula. Ikään sopiva, vielä hivenen kapea pää. Kauniit silmät, reilut huulet. Liikkuu takaa & sivusta hyvin. Etuliikkeen tulee vielä asettua. Hieno esiintyjä."

Avoimessa luokassa narttuja olikin sitten iso liuta, paikalla 14 kappaletta. Lelu on luokassaan virallisen nimensä takia lähes aina ensimmäisenä, mikä on hieman harmillista, sillä se kantaa itsensä huomattavasti paremmin, jos joku toinen juoksee sen edellä veturina. Lelulle laatuarvostelussa erinomainen ja sen jälkeen saimmekin siirtyä odottamaan muiden arvostelua kehän ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Minulla alkoi nuhakuumeen takia vointi olla tässä kohtaa iltapäivää melkoisen kehno ja mielessäni mietin, miten jaksan päivän loppuun asti. Istuskelinkin lähes koko luokan koirien arvostelun ajan tuolillani toppatakkiin kääriytyneenä. Lelu sijoittui avoimessa luokassa lopulta neljänneksi ja sai SA:n sekin.

Lelun arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, ryhdikäs. Hyvä lihaskunto ja mallikas luusto. Kootut käpälät. Tarpeeksi korkeutta eturaajoissa. Jäntevä runko. Erinomainen häntä. Keskiruskeat silmät, hyvä pää. Lihaksikas takaosa. Esiintyy erinomaisesti. Laadukkaat, etenevät, terveet liikkeet. Upeasti treenattu esiintyminen."

Ronda esitti Lelun PN-kilpailuluokassa, kiitos siitä! Siellä lähdettiin pyörähtämään sillä mielellä, että meidän tytöille sieltä ei sijoituksia tule ja kehästä päästyäni ehdin jo laittaa molemmille koirille tavalliset pannat ja hihnat ja vetäistä itselleni toppatakin päälle, kun yht'äkkiä minua huudettiin vara-sertin jakoon Nappiksen kanssa. En osannut ollenkaan ajatella, että serti ja vara-serti ei PN-luokassa neljälle sijoittuneelle kelvannutkaan. Pikku sähellyksen jälkeen Nappiksen kanssa uudestaan kehään, josta sähellyksen kanssa meidät lähetettiin samoin tein pois ja tultiin heti kiskomaan hihasta taas takaisin. Vara-sertin kanssa Nappiskin tästä näyttelystä kotiin lopulta lähti :D 

Nappis

Lelu

Lelu pönöttää

Rodun arvostelun päätyttyä palasin hotellille pariksi tunniksi lepäämään ja särkylääkeiden kanssa voimiani keräämään. Illalla jaksoin käydä syömässä ja seurustella muutaman tunnin muiden saman henkisten beagleihmisten kanssa. Ihanaa oli myös nähdä muutama viikko sitten sijoituskotiin muuttanut Kisun tyttö Zara (K. Cause I'm Purrfect), joka oli Rondan ja Marian matkassa.

Harmitti kovasti, että sairastumisten piti osua meidän perheessä juuri tälle viikonlopulle, mutta niille ei mahda mitään. Ehkä taas jossain kohtaa mielessä kävi nopeasti ajatus siitä, kuinka hullu harrastus tämä onkaan, kun puolikuntoisena ajelee toiselle puolelle Suomea päiväksi palelemaan vanhaan kasvihuoneeseen; mutta vaikka suurempaa menestystä ei tullut, tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan reissaamisen arvoinen. Seuraavia näyttelyitä odotellessa ;)

Iltalenkillä Kuusankoskella