Pentujen kuulumisia

Torstai 31.3.2016 klo 14.35 - Sanna

Pentujen kanssa puuhasteluun kuluu valtavasti aikaa, mutta kuitenkin neljän pennun kanssa eläminen on osoittautunut suorastaan yllättävän helpoksi. Waakun pennut Vares, Pikku-Waakku ja Nappis ovat nyt nelikuisia ja Murun Ruu kuukauden vanhempi. Nuoremman joukkion kanssa ei valitettavasti olla päästy minnekään pentukouluun kun sellaista ei nyt ole ollut tarjolla. Ruu on tosi kiva ja sosiaalinen tyttö, pentukoulullakin oli tähän positiivisesti merkitystä. Eräänlainen tulikaste Ruulle oli parin viikon takainen erikoisnäyttely, jossa se pääsi kehäänkin ensimmäistä kertaa. Eipä Ruu ollut moksiskaan sen kummemmin näyttelypaikan ihmis- ja koirapaljoudesta kuin kuulutuksistakaan, vaan se esiintyi ja käyttäytyi siellä reippaasti. Kotona asuville hupseille olen yrittänyt keksiä erilaisia kokemuksia ja antaa niille omaa kahdenkeskistä aikaa minun kanssani, jotta niistä jokaisesta kasvaisi itsenäinen koirayksilö. Kaikki kolme tykkäävät erityisesti autoilusta. Vaikka Pikku-Waakulla meinaa kolmikosta ainoana joskus tulla autossa vähän huono olo, sekin pihalla ryntää heti autolle ja yrittää itse jo hypätä peräkonttiin sisälle. Autolla kun mennään aina jonnekin hauskaan paikkaan! 

Ensimmäistä kertaa meillä on kotona näin monta, tämän ikäistä pentua ja on kiehtovaa seurata miten pennut ovat löytäneet paikkansa laumassa. Kaikki pennut ovat yksilöitä luonteeltaan ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Nappis on kolmikon seurapiirineiti, supersosiaalisena se rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä ylikaiken ja jakelee pusuja niin innolla, että vieras saa varoa ettei koko pentu hyppää suuhun. Pikku-Waakku on aavistuksen tosikkomainen joissain tilanteissa ja ehdottomasti pahin piraija, joka tässä huushollissa on koskaan asunut. Se on repäissyt rikki jo useammat housut, yhden toppatakin ja pari paitaa, se nimittäin harrastaa salamaiskuja takaapäin. "Naps ja rips!"- hyppy ja ote, terävillä hampailla ohikulkevan pahaa aavistamattoman ihmisen paidan helmaan, reiteen tai housun persaukseen. Onneksi tämä tapa on nyt parin viimeisen viikon aikana ollut nähtävästi hieman harvenemassa (*koputtaa puuta*). Se on myös armoitettu nenäliinavaras ja olen varma, että tätä taitoa varten sille on kehittynyt pitkä ja kapoinen kuono-osa. Pikku-Waakku osaa hyvin huomaamattomasti käydä hupparin tai housujen taskusta nappaamassa nenäliinat ja pistellä saaliin poskeensa ennenkuin ehdit edes kissaa sanoa. Vares on taas oikea mammanpoika, mutta sanan hyvässä merkityksessä. Se seurailee minua koko ajan tai istuu jalkojeni päällä. Vareksenpoika on niin kaikkeen osallistuvaa sorttia, että ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin jättämään koiran hännän pakastimen oven väliin ja ihan kunnolla. Säikähdin sen  murtuneen kun Vares riiputti häntäänsä juuri samalla tavalla, kuin eläessään kahdesti häntänsä murtanut, jo edesmennyt mustaterrieri Beretta. Onneksi Vareksen häntä nousi iloisesti pystyyn jo tunnin päästä, eikä vaikuta olevan kipeä mistään. Seuraavana iltana onnistuin jättämään samaisen pennun etutassun melko rajusti ulko-oven väliin ja jälleen sama säikähdys, onneksi samalla lopputulemalla. Nyt muistan mitä tahansa ovea sulkiessani tarkistaa aina ylimääräisen kerran ettei Vares ole välissä. Kolmikkoa voi myös kuvailla beaglemaisiksi; ahne Nappis, ahneempi Pikku-Waakku, ahnein Vares.

Nappis 19 vkoa

Pikku-Waakku 19 koa 

Kevät tekee tuloaan ja näyttelykärpäsiä pörrää jo ilmassa. Sunnuntaina 20.3. osallistuimme isolla joukolla Beaglejärjestön päänäyttelyyn ja vieläpä kivalla menestyksellä. Siitä päivitinkin silloin Facebook-sivullemme. Kevään näyttelymenot alkavat olla hiljakseen selvillä ja muutamaan näyttelyyn olen jo koiria ilmoittanutkin. Työ haittaa harrastuksia erityisesti näin kevään korvalla, koska karitsointien alkua rytinällä odotetaan ihan näinä päivinä. Siksi tulen kevään näyttelyissä kulkemaan yksin, kun toisen meistä on jäätävä maatilan eläinten takia kotiin.

Kevät on myös suosittua pennun hankkimisen aikaa ja pentukyselyitä tulee jonkin verran näin kevään korvalla minullekin. Tälle vuodelle suunnitteilla on ainakin kaksi pentuetta; Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood) on tarkoitus astuttaa komealla päänäyttelyn jälleen voittaneella Athoksella (Hessin Morris) ja toista pentuetta suunnittelen Murulle (Sweet Courage Miss Moneypenny), jonka sulhaseksi olen päättänyt meidän oman Koistisen (Absolutely Spotless Rock). Pentueiden ajankohdat riippuvat tietysti narttujen juoksuista, mutta aikaisintaan pennut tulevat olemaan luovutusiässä vasta loppusyksystä. Mikäli siis etsit nimenomaan kevät- tai kesäpentua, kannattaa ajankohtaan paremmin sopivista pentueista kysellä muilta kasvattajilta. Jos olet mahdollisesti kiinnostunut hankkimaan pennun tulevaisuudessa meiltä tai muuten vain haluat rupatella kanssani rodusta ja koiristani, minua saa mielellään tulla jututtamaan ja tapaamaan koiranäyttelyissä. Kevään aikana minut löytää beaglekehän laidalta ainakin seuraavista näyttelyistä: 17.4. Vaasan KV, 23.4. Lapuan Rn ja 30.4. Tampereen KV ja 5.5 Ylivieskan Rn. Tule rohkeasti koputtamaan olalle! :)

Lomailua

Keskiviikko 30.3.2016 klo 22.56 - Sanna

Hannun kanssa kävimme Englannissa viikon lomareissun maaliskuun puolivälissä. Loman ajankohta oli päätetty, kuinkas muuten, kuin koiranäyttelyn perusteella. Matkasimme siis Birminghamiin Brittein saarten suurimman vuotuisen koiranäyttelyn, Cruftsin, aikaan. Ensimmäisestä ja edellisestä Cruftsin matkastamme on kulunut kolme vuotta ja näin jälkikäteen todettuna tämä olikin ajallisesti sopiva väli näille kehänlaita vierailuille. Muutamassa vuodessa pari uutta koirasukupolvea on syntynyt ja niin kehässä oli  suurimmaksi osaksi eri koirat kun viime matkallamme. Lauantaina vietimme näyttelyssä shoppailupäivän. Edellisestä kerrasta tiesin, että myyntikojujen ja oheisohjelman seuraamiseen saa uppoamaan koko päivän helposti. Rahaa meni, vaikka mielestäni en mitään kovin ihmeitä löytänytkään, pari rotuaiheista juttua ja samanlaisia kaulapantoja, joita olin ostanut kolme vuotta sitten. Hound ryhmä arvosteltiin sunnuntaina. Seurattavaa riitti koko päiväksi, beagleja oli ilmoitettu 254 kappaletta ja rodun arvostelu kesti kahdeksan tuntia! 

Heelwork to music ryhmäesitys oli mukavaa seurattavaa. Eri tasoisia koirakoita, mutta kaikilla tekeminen oli tosi iloista :)

Houkutuksia riitti... ei vaan löytynyt beaglea tästä kojusta.

Tässä yksi tottelevaisuuden mestaruuskisaan osallistuja. Kilpailijoiden looshit olivat täynnä onnentoivotus-kortteja tulevaan suoritukseen. Good luck!

Nämä pannat, hihnat ja valjaat, joilla vastaantuleville koirakoille on helppo viestittää oman koiran sosiaalisuudesta ovat fiksu keksintö! Vihreä = ystävällinen, keltainen= hermostunut, oranssi = ei muita koiria

Löytyi sieltä sentään jotain pientä kotiin tuomisiksi ;)

Näyttelyviikonlopun jälkeen vuokrasimme auton ja huristelimme Pohjois-Englantiin, Yorkshireen. Kiertelimme pari päivää rannikon eri kylissä Whitbyn seutuvilla. Väkisin pistin silmälle, että kaikkialla missä kuljimmekin näkyi paljon koiria. Brittiläisen asenneilmapiirin täytyy olla todella paljon koiramyönteisempi kuin suomalaisen ja se näkyi konkreettisesti esimerkiksi koirat sallivina kyltteinä vähän kaikkialla; esimerkiksi "Happy dogs welcome", "Muddy paws welcome" pubien, kahviloiden ja kauppojen ovilla. Jopa kirkon oven pielessä oli kyltti, jolla toivotettiin myös nelijalkaiset ystävät tervetulleiksi Herran huoneeseen. Siinä missä meillä täällä kieltojen luvatussa maassa koiria ei saa viedä juuri mihinkään ja erityisesti ranta ja tori tuntuvat olevan ehdottomasti kiellettyjä, valtavan suurta kateutta herätti koirien juoksuttaminen vapaana meren rannalla. Whitbyssa, Fileyssa ja Scarborough'ssa rantaviivaa on pitkästi ja ranta oli näissä jokaisessa koiranulkoiluttajien suuressa suosiossa. Rannan läheisyydessä sijaitsevissa kaupoissa oli erikseen myynnissä frisbeitä ja palloja koirien rantaleikkejä varten. Olimme Whitbyssa aamupäivällä ja koiranulkoiluttajia käveli kumisaappaissaan koko ajan rantaan lisää, huimapäisimmät koirat juoksivat aivan vesirajassa ja tyrskyissä kylmästä merivedestä piittaamatta. Pystyn kuvittelemaan kuinka valtavasti meidänkin koirat nauttisivat rantalenkeistä ja -leikeistä.

Tervetuloa tänne!

Ja tänne! Koirien kanssa liikkeellä lähes kaikki ulkoilijat.

Nämä ne olisivat meidän sielunmaisemat...

Ravenscar auringon laskiessa

Näin pikaisella muutaman päivän otannalla erilaisia terrierejä näkyi runsaasti, katukuvan perusteella veikkaan westieiden ja jack russelien nauttivan erityisesti kansan suosiota, bordercollieita näkyi paljon, myös labradorinnoutajia ja spanieleita, ylenkaikkiaan laajakirjo etenkin brittiläisiä rotuja. Yksi lihava beaglekin bongattiin ruokakaupan edestä odottamasta omistajaansa. Kaikki Englannissa näkemämme koirat käyttäytyivät todella kauniisti, ne olivat kaupungilla hyvin huomaamattomia ja suhtautuivat muihin koiriin ja ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi. Pakollakin ajattelen sen johtuvan ehkä juuri siitä, että koirat saavat pennusta asti kulkea luontevasti omistajiensa mukana joka paikassa ja tottuvat siinä samalla vaikka mihin.

Loma oli meille hetken hengähdys pois koti- ja työjutuista ennen maatilan vuodenkierron kiireisimmän ajanjakson alkua. Englanti on aivan ihana maa ja olemme saaneet kokea siitä vasta pienen pintaraapaisun. Pohjois-Yorkshire ja rannikko on monin paikoin suorastaan henkeä salpaavan kaunis. Säät suosivat meitä vuodenaikaan nähden tällä kertaa, tosin sankka sumu hieman hankaloitti maisemien ihailua, mutta se taitaa kuulua asiaan. Auton vuokrausta voimme suositella muillekin lämpimästi, liikennekulttuuri on erittäin ystävällistä ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti. Tulevista matkoista unelmoiden...