Ensimmäinen viikko

Sunnuntai 29.12.2013 klo 12:24 - Sanna


Ensimmäinen viikko pentujen elämää on nyt takana päin niilläkin viidellä pennulla, jotka syntyivät viime sunnuntain puolella Kruunupyyssä eläinlääkärin pöydälle. Ensimmäistä kertaa minulla on pentue, jonka pennut ovat syntyneet kahden vuorokauden aikana; syntymäpäiväksi pennuille merkitään 21.12. ensimmäisten pentujen mukaan. Koska en luovuta pentuja vielä seitsemän viikkoisina vaan joka tapauksessa vasta hieman vanhempina,  kenenkään ei tarvitse olla huolissaan siitä täyttyykö kaikilla pennuilla luovutusiän minimivaatimukset eri syntymäpäivistä huolimatta.

img_5218.jpg

Tipi ja vaalea poika 1.

Tämä viikko on ollut meille kasvattajille uuvuttava. Koska emme halua menettää yhtään pentua sen takia, että emä makaisi ne kuoliaaksi, olemme valvoneet Hannun kanssa vuoroissa Piparia ja pentuja vuorokauden ympäri. Kun siinä samalla on hoidettavina muut koirat ja kaikki maatilan työt, olemme keränneet univelkaa rutkasti. Vuosi sitten Lyyti makasi yhden pentunsa kuoliaaksi pennun ollessa muutaman vuorokauden ikäinen, enkä halua saman enää toistuvan. Vahingon sattuessa Lyyti oli valvomatta korkeintaan 15 minuuttia, mutta eipä siihen hetkeä enempää tarvita, jos epäonni kolkuttelee olan takaa. Tuntuu olevan kovin rotu- ja tietenkin myös yksilökohtaista, käyvätkö emät makaamaan pentujensa päälle. Samaten tuntuu olevan kovin kasvattajakohtaista kuinka suuren huolenaiheen tästä haluaa itselleen tehdä. Tippaakaan en tuomitse niitä kasvattajia, jotka eivät pentueidensa kanssa halua tai pysty vuorokausi tolkulla valvomaan, mutta koska me pystymme järjestämään oman elämämme viikoksi kahdeksi niin, että valvominen onnistuu, olemme halunneet niin tehdä.

img_5248.jpg

Pieni koko ei haittaa, jos on nokkela. Tipillä on varsinainen aitiopaikka maitobaarissa, kun Pipari ottaa rennosti.

Suomenpystykorvapentueiden kanssa tälläinen ei ole käynyt mielessäkään, emät vaan eivät ole olleet sen tyyppisiä, että kävisivät pentujensa päälle maate. Niiden kanssa valvon vain ensimmäisen yön kokonaan, seuraavina öinä käyn pentulaatikolla tilennetta vilkuilemassa parin tunnin välein. Pystykorva on vaan luonnostaan niin herkkähipiäinen, ettei todellakaan halua nukkua joku ikävä möykky kylkensä alla. Aika hyvin Pipari varoo pentujaan. Laatikkoon tullessaan se yrittää tuupata reunassa makaavat pennut keskemmälle. Kuitenkin, jos joku pentu sattuu jäämään sen alle, se ei tee useimmiten elettäkään siirtyäkseen pois päältä. Olen miettinyt, voiko tämä johtua siitä, että ainakin meillä beaglet hakeutuvat aina keskenään samaan läjään nukkumaan. Yhdessä nukkumalla ne ovat tottuneet siihen, että alla ei ole pehmeä tasainen peti, vaan epämääräinen kasa kavereita, eivätkä siksi ole herkkiä pentujensakaan suhteen? Haluan vielä korostaa, että nämä arveluni koskevat vain omia koiriani. Tiedän monia, joilla beaglet hoitavat pentunsa sen kummemmin vahtimatta ja kaikki sujuu hyvin, mutta toisaalta myös niitä kasvattajia, joilla emän ja pentujen vahtimiseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin meillä. Tellervon kaksosten kanssa viikon valvominen tuntui enemmän kuin riittävältä, ne olivat niin isoja plössyköitä siinä vaiheessa, että tämä riski oli ohitettu. Piparin pentueen kanssa jatkamme valvomista vielä ainakin pari kolme päivää, että pennut kasvavat vielä vähän lisää. 

img_5267.jpg

Bic2 ja työnimeksi on muuttunut Pallo-Masi, poika kun on aavistuksen pyöreä ;)

Ihan ongelmitta tämä viikko ei ole sujunut. Kirjoitinkin jo viime postauksessani pienen tytön kanssa olevista ongelmista. Olen ruvennut kutsumaan tätä ainutta neitokaista Tipiksi, ihan sen takia, että se on pieni poikiin verrattuna. Tipin kanssa tilanne näyttää nyt paljon paljon valoisammalta. Kun tuttipullo otettiin uudestaan avuksi, Tipin paino lähti hienoon nousuun. Tällä hetkellä Tipi syö maitovastiketta pullosta vain pari kertaa vuorokaudessa. Sitä useammin se ei siihen enää suostu, emän maito on siitä paljon parempaa ja paino nousee sellaista tahtia, että imeminen näyttää tuottavan tulosta. Seuraamme pentujen painoja punnitsemalla ne 12 tunnin välein, jolloin mahdollista lisäruokinnan tarvetta on helppo arvioida.

img_5302.jpg

Tupla kranssi ja helpompi työnimi Frans.

Piparin maidontuotanto taisi lisääntyä täyteen määräänsä torstaina, sillä sinä iltana osa pennuista alkoi ripuloimaan. Eikä kyseessä ollut todellakaan mitään pikkuisen löysiä kakkoja, vaan ihan silkkaa ruiskuripulointia. Säikähdin ihan kamalasti ja ensimmäisenä mielessäni luettelin kaikki mahdolliset taudit mihin pikkupennut voivat sairastua ripulilla oireillen. Edessä oli tosi uneton yö pentujen vointia seuraillen, parvon ja muiden kamalien tautien kummitellessa mielessä. Onneksi ripulointi oli ainoa näkyvä oire, pennut olivat virkeitä, söivät nisistä ahkerasti, eivät kuivuneet ja painokin vaan nousi kaikilla koko ajan. Reilut maitoannokset siis ilmeisesti pistivät pakin sekaisin useammalta vauvalta. Soitin heti perjantai aamuna eläinlääkärille varmistaakseni mistä löydän viikonlopun aikana päivystäjän, jos pentujen vointi jostain syystä rupeaisi huononemaan. Onneksi mitään sellaista ei ole käynyt, vieläkin parilla on mahat sekaisin, mutta rauhoittumaan päin onneksi. Pari päivää pesukone on pyörittänyt pentulaatikon alustoja non stoppina aamusta iltaan ja kakkaan tuhriutuneet pennut on pesty lavuaarissa moneen otteeseen, mutta eiköhän tästäkin selvitä voittajina.

img_5307.jpg

Pikku Putkonen, edelleen mielestäni isänsä pieni kopio :)

Noin niinkuin muuten täällä menee pentujen kanssa oikein hienosti :D Ne ovat aivan käsittämättömän suloisia ja niiden seuraamiseen ei kyllästy mitenkään. Pojat ovat kaikin puolin tässä vaiheessa tosi tasaisia. Yksi pojista tulee muuttamaan ihanaan, tuttuun sijoituskotiin lähelle meitä ja neljä poikaa muuttavat eri puolille Suomea melko pitkälle jokainen. Pennuista vapaana saattaa olla yksi uros (todennäköisesti kolmivärinen), jolle toivon näyttelyistä kiinnostunutta kotia. Isosti plussaa, jos koti sijaitsisi Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalla. Tipi tyttöä seurailen rauhassa ainakin muutaman viikon, jonka jälkeen vasta tiedän etsiikö se sijoituskotia vai pelkkää seuraneidin paikkaa.

Täältä löytyy pentueen oma KUVA-ALBUMI, jonne lisäilen kuvia useasti.

Avainsanat: Piparin pentue


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini