Pyöristyvä Lyyti

Keskiviikko 28.11.2012 klo 8.50 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kuusi viikkoa ja pikku mamma on tosi raskaana. Maha on pyöristynyt jo siihen malliin, että minua melkein hirvittää. Tosin olen ymmärtänyt, että beagleilla pentumahat ovat järestään isompia kuin esimerkiksi pystykorvilla. Kasvanut maha selvästi jo hidastaa hieman Lyytin tahtia lenkeilläkin, eikä sohvalle hyppääminen suju enää ollenkaan niin vaivattomasti kuin ennen. Ruokahalut Lyytillä ovat lisääntyneet entisestään, se söisi mitä vain mikä vähänkään ruuasta muistuttaa;  yhtenä päivänä se ehti pistellä jostakin löytämänsä talipallon suojaverkon kitusiinsa ennen kuin ehdin väliin.

Viikon päästä Lyytillä on aika eläinlääkärille toista herpesrokotetta varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun rokotan koirani herpesviruksen varalta, mutta meinaan tehdä tästä tavan ja jatkossa ottaa kyseisen rokotteen nartuille astutuksen jälkeen. Eurican-herpesrokote laitetaan astutetulle / kantavalle nartulle kaksi kertaa. Ensimmäisen rokotteen Lyyti sai kaksi viikkoa astutuksen jälkeen. Rokote suojaa syntyviä pentuja herpeksen aiheuttamalta hengitystietulehdukselta, joka on usein pikkupennuille hyvin kohtalokas. Koska koiran pennuttamisessa on paljon muitakin riskejä, rokote on  mielestäni edullinen suoja pentujen herpestartuntaa vastaan. Onhan siinä yksi mahdollinen murhe vähemmän stressattavaksi kasvattajallekin. Tarkemmin koirien herpesviruksesta on luettavissa esimerkiksi tästä LINKISTÄ.  

Lyytin kasvanut pentumaha, astutuksesta 42 vrk.

Lyytistä tulee äiti

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12.39 - Sanna

Lyytin astutuksesta on nyt kulunut neljä viikkoa. Kävimme tänään Lyytin kanssa eläinlääkärissä tiineysultrassa tarkistamassa tuottivatko treffit Reiskan kanssa toivottua tulosta. Löytyihän sieltä kohdusta heti monta sikiötä, niinkuin olin arvellutkin. Eläinlääkärin kanssa yritimme pentuja laskeskella ja mahdollisesti viisi niitä saattaa olla tulossa. Lyytin käytös on muuttunut parin viime viikon aikana todella paljon. Maailman ahneimmasta koirasta on tullut entistä ahneempi, vaikka en uskonut sen olevan edes mahdollista. Nyt sitten kasvatellaan pentumahaa ja laskettuaika on siis viiden viikon päästä, viikko ennen jouluaattoa.

Lyyti astutuksesta 29 vrk.

Yhtä kokemusta rikkaampina

Lauantai 10.11.2012 klo 19.27 - Sanna

Pipari päätti tänä syksynä ruveta jäniskoiraksi. Mitään odotuksia sille ei koskaan tämän asian suhteen olla asetettu, emännälle kun riittää beaglejen kanssa pelkkä mukava luonnossa liikkuminen muutenkin. Vaan minkäs sille mahtaa, että veri vetää ja vietit toimivat, niinpä Pipari siis ajaa jänistä. Sellaisella tunteen palolla se hommaansa suhtautuu, että ei ole yksi tai kaksi tai kolmekaan kertaa, kun normaali lenkki on muuttunut tuntien odotukseksi kun koiraa ei saa ajosta kiinni. Ajattelen, että koiran kanssa harrastetaan sitä mistä koira tykkää; Piparin omaa harrastevalintaa ei sen koommin ole tarvinnut miettiä, riittää kun näkee tämän koiran metsässä. Se on Piparin juttu.

Meidän piti siis hankkia tutka. Koska hullua ei tarvitse paljoa yllyttää, seuraavaksi ilmoitin Piparin Keski-Pohjanmaan beaglekerhon kahden viikon ajokokeeseen. Ajokoetoimintaan suhtaudun suurella uteliaisuudella ja mikäs sen parempi tapa nähdä miten homma toimii käytännössä, kuin käydä oman koiran kanssa kokeilemassa. Meidät noviisit otettiin hienosti vastaan, vaikka melkein kädestä pitäen meitä on jouduttu neuvomaan joka asiassa. Vielä kun kaksi kokenutta pitkänlinjan beagleharrastajaa tarjoutui tuomareiksi, kokeeseen tulo tehtiin meille tosi helpoksi. Kiitokset vielä teille Hannu ja Vesa!

Eilen se jännityksellä odotettu koeaamu koitti ja Piparin ja tuomareiden kanssa ajeltiin metsään. Ilmakin sattui olemaan kaunis, ainakin näin ihmisenä ajatellen, eikä se liene huono ollut koepäiväksikään. Koe alkoi sillä, että koira päästettiin irti tuomarin kehoituksesta. Koska jäniksen metsästys on minulle vielä täysin uusi juttu, en osaa itse arvioida yhtään Piparin metsästykselliä ominaisuuksia. Heti irti laskun jälkeen se alkoi hakea jälkeä. Sitä se sitten tekikin koko kokeen ajan, sillä valitettavasti tuoretta yöjälkeä ja jänistä ei löytynyt kaikesta hakemisesta huolimatta. Lunta maassa oli muutama sentti, emmekä me ihmisetkään löytäneet kokeen aikana kuin parit vanhat jäljet. Ei siis ensimmäinen kokeemme mennyt oikein nappiin. Kieltämättä jäi harmittamaan, että minkäänlaista ajoa ei saatu aikaiseksi, olisin niin halunnut kuulla mielipiteet Piparin ajotaidoista. Hukkaan heitetty tämä koereissu ei missään nimessä ollut, sain todella paljon neuvoja ja ohjeita siitä, kuinka voin alkaa Piparin ja muiden beaglejen kanssa harjoittelemaan jänöjen juoksutusta.

Nyt vähän ihmettelen miksi ihmeessä niitä koiria, joita oikeasti metsästyksessä käytetään ja ne siellä toimivat, ei viedä ajokokeeseen? Ainakin aloittelijan silmin katsottuna kokeeseen meno ja itse koe olivat erittäin helppoja koiran omistajaa ajatellen; mitään temppuja ei koiralle tarvitse koetta varten opettaa, riittää että koiran päästää hihnasta irti ja saa sen välillä ja lopuksi kiinni. Lupaan, että ei jäänyt meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi :)