Summa summarum: 2017

Keskiviikko 27.12.2017 klo 18.18 - Sanna

Eletään vuoden 2017 viimeisiä päiviä ja on aika pistää tämä vuosi pakettiin. 

Kuluneen vuoden beaglemme ovat onneksi olleet terveitä ja hyvässä kunnossa. Ainoastaan Lyytillä on ollut tämän suhteen vähän kehno vuosi; sillä oli kesällä furunkuloosi tassussa, syksyllä virtsatietulehdus, kuukausi takaperin se onnistui raivokkaasti ruokaa tavoitelleessaan repäisemään yhden kyntensä kokonaan irti ja nyt parhaillaan se potee vesihäntää ja tämän lisäksi kilpirauhaslääkityksestä huolimatta, se on viimeisen puolen vuoden aikana lihonut kovasti.

Harjakoirien kanssa valitettavasti ei ole ollut yhtä helppoa. Bulman kroonistunut haimatulehdus on oireillut ajoittain todella voimakkaasti, ja Fuulalla on vatsan kanssa toistuvasti ongelmia, joten niiden ruokinta on jatkuvaa kikkailua.

Veteraaneista 11,5-v. pystykorvarouva Sissi on muutaman viime kuukauden aikana menettänyt kuulonsa lähes täysin ja tämä on siis tapahtunut todella nopeasti. Eläinlääkärin kanssa oli asiasta puhetta ja ilmeisesti on tyypillistä, että kuulo voi lähteä hyvin lyhyessä ajassa. Sissi on muuttunut tässä samalla aavistuksen epävarmaksi, mitä se ei koskaan ennen ole ollut. Toivon sen palaavan takaisin reippaaksi itsekseen, kunhan se on tottunut kuuloaistin puuttumiseen. Kuurona Sissiä ei tietenkään voi enää päästää irti lenkeillä tai metsään juoksemaan, mutta muuten tämä mummeli on erittäin pirtsakkaassa kunnossa.

Sissi nauttii silmät sikkuralla aurinkoisesta talvipäivästä.

Lauman kanssa ei tapahtunut suuren suuria mullistuksia. Tellervolle löytyi ihana eläkekoti, jonne se muutti pari kuukautta sitten ja Roihu lähti kesällä Etelä-Pohjanmaalle pystykorvanartun kaveriksi, ja niin Liekin elämä rauhoittui kun poika ei ole enää isäänsä haastamassa. Kesällä toteutui minun vuosien pituinen unelmani basset houndista, kun joukon jatkoksi liittyi Petunia. Petunia on osoittautunut jopa odotettua mainiommaksi tapaukseksi, tosin se taitaa luulla olevansa beagle.

Laskeskelin meidän osallistuneen tänä vuonna 15 viralliseen ja kahteen pentunäyttelyyn. Kotona olevista koirista kehässä pyörähti Lelu (Anvi High Line Reni Fortuna), Päppä (American Idol Xandrina), Nappis (Kertalaakin Härre Gyyd), Pikkis (K. Hyvän Ilman Lintu), Kisu (Fanta's Brand Red Riding Hood), Katti (Kertalaakin Cat In The Hat), Alfie (Absolutely Spotless Aragon) sekä Petunia-bassetti. Näiden lisäksi näyttelyihin osallistuivat seuraavat kymmenen kasvattia, virallisiin- ja/tai pentuluokkiin: K. Jees Poks "Pipsa", K. Hip Hip Hurraa "Nemo", K. Salamatkustaja "Sauli", K. Cat'Astrophe Alert "Muru", K. Cattitude "Hugo", K. Cause I'm Purrfect "Zara", K. Cat On The Hot Roof "Aatos", K. Lorem Ipsum "Lore", K. Lizard For Lunch "Rango" sekä K. Meeny Miny Moe "Manu". Yhteensä siis kolmetoista Kertalaakilaista beaglea teki kehäesiintymisen vuoden 2017 aikana, eikä laisinkaan hullummin tuloksin, joten olen kaikista todella ylpeä. Kolme kertaa saimme näyttelyissä esitettyä kasvattajaryhmän, joka kerta tuloksella KP & ROP-Kasvattaja. Helsinki Voittaja-näyttelyssä hienon venäläisen kasvattajaryhmän voittaminen tuntui makealta. Erityisen suuret kiitokset aktiivisuudesta kaikille teille innokkaille kasvatin omistajille ja sijoituskoirien haltioille!

Siskokset, sijoitustyttö Zara ja Katti Tampereen näyttelyssä.

Minä ja Nappis messarissa.

Turistireissu Saksaan Maailman Voittaja-näyttelyyn oli yksi vuoden kohokohdista. Kasvattajana minulle on erityisen tärkeää päästä näkemään rotua laajemmin kuin vain kotimaan kehissä ja WDS tarjosi siihen loistavan tilaisuuden, voi sanoa että esillä oli rodun tämän hetkinen kerma kaikkialta Euroopasta ja hieman laajemminkin. 

Muiden lajien osalta oma harrastamiseni jatkuu pelkkänä puuhailuna. Olen vuoden aikana osallistunut muutamille pentu- ja rally-tokokursseille, kausikorttilaisena treenailen Dogness-hallilla itsenäisesti ja lisäksi osallistun kennelpiirin näyttelytreeneihin aina kun se vain on ajallisesti mahdollista. Tupunan kanssa starttasin syksyllä kerran rally-tokon avoimessa luokassa, jääden ilman tulosta. Vähäisen treenimäärän takia se oli odotettavissa, mutta tulipa kokeiltua millaista avoimessa luokassa kisaaminen olisi. Tuomaripalkinto meille annettiin hyvästä yhteistyöstä. Minulta puuttuu kilpailukipinä, eikä intoa lisää ensivuoden alusta käyttöön tuleva Palveluskoiraliiton lisenssiuudistus, joten nähtäväksi jää kisataanko ensi vuonna lainkaan. Tupuna on lisäksi toivottavasti osan vuotta äitiyslomalla.

Honey ja vuorokauden ikäiset pennut toukokuussa 2017.

Vuonna 2017 kennelissämme päivänvalon näki kaksi pentuetta; toukokuussa Honeyn L- ja Lelun M-pupelot. Näistä muutamia nähdään varmasti virallisissa näyttelykehissä ensi vuonna ja odotan malttamattomana minkälaisia beagleja niistä kehittyy. Toiveissa ja toteutusyritykset oli Waakun ja Tupunan osalle myös, mutta valitettavasti kumpikaan ei tullut kantavaksi. Minun lisäkseni moni pentua odottanut joutui pettymään kun odotetut pentueet jäivät toteutumatta. Näin ollen ensi vuodelle suunnitelmissa on useampi pentue, toivottavasti paremmalla onnella. Muutaman viikon päästä selviää syntyykö meille ensi vuoden ensimmäiset pennut helmikuussa ;)

Siispä odottavaisin mielin kohti ensi vuotta, toivottavasti 2018 kohtelee meitä hyvin ja joitain unelmia saadaan vuoden varrella toteutettua. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!