Tupa hiljenee

Keskiviikko 8.2.2017 klo 0.30 - Sanna

Kymmenen viikkoa pentujen kanssa on hujahtanut kuin siivillä. Monesti on ollut tarkoitus kirjoitella jotain pennullisesta elämän menosta tänne blogin puolelle, mutta kun lampolassa karitsoinnit alkoivat kuukausi takaperin, aika ei vaan kertakaikkiaan riitä kaikkeen. 

Pennut ovat aamuisin herättyään olleet kimpussa kuin herhiläislauma, ovathan ne joutuneet viettämään aina kokonaisen yön aitaukseen suljettuna ja ilman ihmisen huomiota. Koko perhe on tottunut kävelemään jalkoja lattian pintaa liu'uttaen, sillä aina vähintään yksi pentu oli jäämässä jalan alle, samalla kun pari muuta repi lahkeista tai pureutui varpaisiin kiinni. Mistä tahansa avautuvasta ovesta tai portista ryntääminen on pentujen mielestä ihanaa! Oli se sitten keittiöstä koirien tilaan tai pihalle tai toisin päin, niin jonnekin on aina mahtavaa rynnistää koko joukolla. Erikoisen lauha kelinen tammikuu oli meille pentujen kanssa erinomainen juttu, ulkona ollaan päästy käymään usein ja pentujen mielestä pihalla on kivaa. Jälleen kerran olen saanut todeta, että isossa joukossa pennuista kehittyy todella reippaita. Ne aiheuttavat itse niin paljon säpinää ja meteliä, että kukaan ei pysty vetäytymään joukosta sivuun. Meillä on tietysti käynyt todella paljon pentujen ihastelijoita ja pennut ovat supersosiaalisia ihmisiä kohtaan.

IMG_6696.JPG

Tässä vielä koko pentujengi kasassa, kaikki ei kuitenkaan kuvassa, oli vilinää! 

Pentulauman kanssa eläessä nauru on ollut herkässä ja jos pennut ovat pikkuisen aiheuttaneet harmaita hiuksia, niin näillä nauruilla on kyllä pidennetty ikää senkin edestä. Kuluneet viikot ovat sisältäneet erityisesti siivousta; talouspaperia on kulunut kilometrikaupalla ja Tolua pullotolkulla. Ensimmäistä kertaa pentujen luovutuksen alkaminen tuntui jopa hieman huojentavalta, 13 kappaletta 7-8 viikkoista beaglen alkua sotkee aivan uskomattomasti. Olen kehittynyt tänä aikana tosi nopeaksi kakan poimijaksi, pennut nimittäin osaavat odottaa hampaat napsuen serla-pala kourassa kumartuvaa kakan kerääjää. Moppaamisessa on ollut omat haasteensa, moppihan on aivan vastustamaton pakeneva saalis pennun silmissä ja se tappelee vielä ihanasti vastaan, kun siihen nappaa kiinni. Nykymopit eivät muuten kestä yhtään retuutusta tai sitten niitä ei ole kehitetty näin vaativiin siivousolosuhteisiin. Muutaman pennun muutettua omiin koteihinsa sotkun määrä sai kohtuulliset mittasuhteet ja luovuttaminen ei tuntunutkaan enää niin helpolta. Onneksi pennut ovat löytäneet taas aivan ihanat kodit, jonne ne saattoi luovuttaa luottavaisin mielin ja jossa niitä odotettiin kovasti.

IMG_6983.JPG

Kertalaakin Vanilja Toffee 

Kolmitoistapäinen pentukatras on nyt kutistunut neljään, kotona ovat tänne jäävä Kisun tyttö Katti (virallisemmin Kertalaakin Cat In The Hat) ja Katin ainakin toistaiseksi nimetön sisko "Raitapyllykissa" (Kertalaakin Cause I'm Purrfect) sekä Murun kaksi pentua; vasta kuukauden päästä omaan kotiinsa muuttava Lexie (Kertalaakin Vadelmavene) ja poika (Kertalaakin Vanilja Toffee), jota olemme kutsuneet Jöröksi, koska pentu nyt vain on aivan Jörön näköinen. Tällä hetkellä Jörön kanssa ihmetellään minne sen toinen kives on jäänyt ja onko se ollenkaan laskeutumassa, sillä Jöröä olisi odottamassa harrastava koti ja kummatkin kivekset siis tarvitaan paikoilleen ennen tarkempia muuttosuunnitelmia. Jos toista kivestä ei pian rupea kuulumaan, Jörö etsii itselleen rakastavaa kotia ilman näyttelyhaaveita. Kisun toinen tyttö voisi olla tarjolla sijoitukseen, jos sopiva yhteistyökykyinen ja harrastamisesta kiinnostunut koti osuu kohdalle. Jos olet jommasta kummasta pennusta kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä!

IMG_7036.JPG

Katti on nukahtanut kesken tuhmuuden :D

IMG_7325.JPG

Kertalaakin Cause I'm Purrfect (10 vkoa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kisun pentue, Murun 2. pentue,