Lyyti ja Roihu rules!

Sunnuntai 16.9.2012 klo 18.47 - Sanna

Kaksi näyttelypäivää taas pulkassa. Kaikki saatiin mitä toiveikkaasti lähdettiin näyttelyistä hakemaan ja vähän extraakin. Lauantaina Uusikaarlepyyssa Lyyti sai vihdoin kaivatun (kuudennen ja samalla) viimeisen sertinsä. Pitkän ja aika koleisen päivän päätteeksi ryhmäsijoitus kakkoseksi tuli komeasti vielä vikan sertin mausteena. Samoilla höysteillä saatiin Lyytin ensimmäinen serti aikoinaan, joten mikäs sen sopivampaa :) Roihu kävi kehässä kivoin arvosteluin jälleen Rop-pennun arvoisesti.

Lyytin ryhmämenestyksestä jäi kuvamuistoksi vain kökkö asettelukuva. Palkinnot ovat selkäni takana piilossa.

Tänään Kokkolan pentunäyttelystä en menestystä odottanut, mutta tuomari Markku Kipinä tykkäsi Roihusta ja hyvällä arvostelulla Roihu oli  kp & rotunsaparaspentu. Ryhmäkilpailussa Roihulle irtosi vielä neljäs sija, joka tuntuu tosi upealta, kun vitosryhmän sijoituksista oli kilpailemassa 13 koiraa. Hieno pytty ryhmäkehästä saatiin kotiinviemisiksi. Roihun esiintymiseen olen kyllä erittäin tyytyväinen, tämän päiväinen olikin hyvää harjoittelua, kun ensimmäistä kertaa oltiin sisähallissa.

Hymyilevä Roihu kera ruusukkeiden.

Fiilikset ovat viikonlopun menestyksen johdosta loistavat. Pentuluokat on nyt pentujen kanssa kisattu ja seuraavaksi vuorossa olisi viralliset. Mitään suunnitelmia niiden osalta ei vielä ole. Kovasti tekisi mieli ilmoittaa Roihu messariin, mutta todennäköisesti (jos järkevästi ajattelen ja säästän roposeni) jätän välistä. Poika on vielä niin keskeneräinen, että parempi odottaa ensivuoden puolelle ennenkuin edes junnuluokkaan mennään. Lyyti jää nyt näyttelykehistä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Ja niitä juoksuja odotellessa...

Kuulumisia

Tiistai 11.9.2012 klo 13.16 - Sanna

En ole hetkeen muistanut kirjoitella poppoon kuulumisia, kun viime aikoina tännekin on tullut lisättyä vain näyttelyuutisia. Jokatapauksessa lauman kanssa kaikki hyvin. Syksyssä ehdottomasti parasta on kun koirat saavat jälleen lenkeillä juosta vapaana. Sitä riemua olen tarjonnut niille paljon. 

Pystykorvaisia

Roihu

Tuikku

Ajavia

Ryhmärämän osa jäsenistä.

Sissi painuu lenkilläkin heti metsään, kun päästän sen hihnasta irti. Muut pystykorvat vielä erottavat lenkkeilyn metsään menosta ja pysyvät mukanani kun pelloilla kuljetaan. Piparikin on löytänyt sisäisen ajokoiransa ja nyt tiedän sen irti päästäessäni, että kiinni se ei anna ainakaan pariin, kolmeen tuntiin. Tutkan hankinta olisi edessä.

Sissi kävi viime perjantaina eläinlääkärissä steriloitavana. Viime keväisessä valeraskausrumbassa Sissi meni niin huonoon kuntoon, että silloin päätimme leikkauttaa sen ennen seuraavaa juoksua. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen on tapahtunut nopeammin kuin odotinkaan. Ehdottomasti hyvä ratkaisu!

Joukkoon liittynyt pikku Putkonen on erittäin energinen ja varsinkin beaglet ja Viivi ovat ottaneet lajitoverin vastaan paremmin kuin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kun riehukavereita on yksi lisää. Putkosen erityisalaksi on osoittautunut verhot. Aivan turhaan olen pitkiä verhoja koittanut nostella pois sen ulottuvilta; ihan yhtä kekseliäs se tuntuu olevan kuin muutkin beaglemme. Tihutyöt siis jakautuvat koirille nyt tasaisesti lattiasta ylöspäin. Kukaan niistä ei onneksi ole vielä keksinyt, kuinka kattoa pääsisi pureskelemaan...

Ei näin suloinen pentu tekisi mitään tuhmaa, eihän...

Kun omistaa monta koiraa, silmä toisinaan erehtyy ja koiria kuvittelee näkevänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin, jos meillä näkee koiran pöydällä, se todella on siellä. Eilen samaisella pöydällä istuivat vieretysten tyytyväisinä Viivi ja Koistinen kun tulin keittiöön. Suorastaan hämmästyivät kun komensin ne heti alas. Juu ja uudet tapetitkin odottavat varastossa sitä päivää, kun jaksan taas ruveta tapetointihommiin.

Lyytin juoksun alkua odotellaan edelleen. Lyytillä on ollut pitkät juoksuvälit, eikä näytä nytkään tekevän asiaan poikkeusta vaikka kuinka malttamattomana odotan, että päästäisiin astutuspuuhiin.

Otin ja ilmoitin sitten Lyytin ensi lauantain Nykarlebyn ryhmikseen. Nyt tuntuu, että se taisi olla virhe. Lyyti on jokseenkin pulskassa kunnossa, eikä muutama viikko takaperin aloittamani laihdutuskuuri ole juurikaan tuottanut tulosta. Pari kertaa Lyyti on tässä ajassa onnistunut murtautumaan ruokatynnyreille ja herkutellut tietysti niin paljon kuin napa vetää. Totta se näköjään on, että koira ei kuitenkaan syö itseään hengiltä. Saas nähdä kehtaanko sitä viedä viikonloppuna kehään. Roihun ilmoitin sekä lauantain ryhmikseen että sunnuntaille Kokkolan pentunäyttelyyn. Piheys iski ilmoittautumisvaiheessa, joten Tuikku joutuu nyt jäämään kotiin. Hieman harmittaa, että innostuin (kerrankin) säästeliääksi.