"Päänäyttely" viikonloppu

Perjantai 10.3.2017 klo 0.33 - Sanna

Viime viikonloppu hujahti beaglemaisissa merkeissä Kouvolassa beaglein "päänäyttelyssä". Päänäyttely heittomerkeissä siksi, että kyseessä oli tavallinen ryhmänäyttely, koska rotujärjestö ei ollut muistanut anoa erikoisnäyttelyä lainkaan tälle vuodelle... Minulla alkoi edeltävänä sunnuntaina flunssa, joka osoittautui niin ärhäkäksi että vielä keskiviikkona ja torstaina olin kovan kuumeen kourissa ja olo sen mukainen. Päätin kuitenkin että perjantaina lähdetään reissuun vaikka pää kainalossa, olimmehan odottaneet tätä viikonloppua kovasti, koska harvakseltaan on näitä tilaisuuksia tavata paljon muita beagleihmisiä ympäri Suomen yhdellä kertaa ja lisäksi meillä oli ollut maatilan töistä vapaata viimeksi syyskuussa. Sitten flunssa kaatoi petiin torstai-iltana myös meidän kennelmummin eli äitini ja niin yhteiset viikonloppusuunnitelmat kariutuivat siihen, että Hannun täytyikin jäädä kotiin koiria hoitamaan.

Olin ilmoittanut näyttelyyn Päpän, Pikku-Waakun, Nappiksen ja Lelun. Koska lähdin matkaan yksin ja vielä huonokuntoisena, päätin karsia mukaan lähtevien koirien määrän kahteen, sillä kaikki neljä edustavat meidän "nuorisojoukkoa", joista kukaan ei ole ollut koskaan vielä hotellissa. Mukaan lähtivät Nappis ja Lelu. Samalla reissulla omaan uuteen kotiinsa lähti Jörö (Kertalaakin Vanilja Toffee), joka muutti isovelipuolensa Kapun (K. Kapteeni Käskee) kaveriksi Turkuun. Niin köröttelin pakettiautolla Kouvolaan koirakolmikkon kanssa perjantai-iltana.

Pikkuveli Jörö ja isoveli Kapu kohtaavat ensikertaa

Lelu ja Nappis

Seuraava yö meni hotellissa kahden peiton alla palellessa ja keuhkoja ulos rykiessä kun kuume taas nousi, joten näyttelyaamuna lauantaina oli jokseenkin kurja olo surkeasti nukutun yön jälkeen. Lenkitin koirat ja aamupalan jälkeen ajoin näyttelypaikalle. Näyttelypäivää tuli seuraamaan turistina kasvattimme Jännä (K. Jännän Äärellä) omistajansa Juhan kanssa. Olipa kiva nähdä taas Jännä, kun edellisestä tapaamisesta rupeaa olemaan vuosi. Kaikki oheiset näyttelykuvat ovat Juhan ottamia, kiitos vielä niistä!

Jännä

Näyttelyyn oli ilmoitettu 77 beaglea. Kasvateistamme Nappiksen lisäksi oli ilmoitettu sen velipoika Nemo (K. Hip Hip Hurraa), joka oli  meillä syksyllä parin viikon näyttelyturneella. Sain ilokseni esittää Nemon. Nemo esiintyi junioriluokassa, jossa oli viisi urosta. Nemo voitti luokkansa erinomaisella ja SA:lla. Kun lopulta kaikki urokset oli arvosteltu, vuorossa oli parhaan uroksen valinta, kaikkiaan kymmenen urosta sai SA:n. Nemon kanssa päivä meni yli odotusten, sillä se sijoittui hienosti PU-3 ja sai muistoksi tästä näyttelystä vara-sertin. Onnea vielä Sonja Ja Esa!

Nepander

Nuorten luokassa narttuja oli neljä. Nappis sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokassa toiseksi SA:lla.

Nappiksen arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, hienosti esiintyvä, hyvin rakentunut narttu. Erinomainen luusto ja käpälät. Sopiva kaula. Ikään sopiva, vielä hivenen kapea pää. Kauniit silmät, reilut huulet. Liikkuu takaa & sivusta hyvin. Etuliikkeen tulee vielä asettua. Hieno esiintyjä."

Avoimessa luokassa narttuja olikin sitten iso liuta, paikalla 14 kappaletta. Lelu on luokassaan virallisen nimensä takia lähes aina ensimmäisenä, mikä on hieman harmillista, sillä se kantaa itsensä huomattavasti paremmin, jos joku toinen juoksee sen edellä veturina. Lelulle laatuarvostelussa erinomainen ja sen jälkeen saimmekin siirtyä odottamaan muiden arvostelua kehän ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Minulla alkoi nuhakuumeen takia vointi olla tässä kohtaa iltapäivää melkoisen kehno ja mielessäni mietin, miten jaksan päivän loppuun asti. Istuskelinkin lähes koko luokan koirien arvostelun ajan tuolillani toppatakkiin kääriytyneenä. Lelu sijoittui avoimessa luokassa lopulta neljänneksi ja sai SA:n sekin.

Lelun arvostelu: "Erinomaisen tyyppinen, ryhdikäs. Hyvä lihaskunto ja mallikas luusto. Kootut käpälät. Tarpeeksi korkeutta eturaajoissa. Jäntevä runko. Erinomainen häntä. Keskiruskeat silmät, hyvä pää. Lihaksikas takaosa. Esiintyy erinomaisesti. Laadukkaat, etenevät, terveet liikkeet. Upeasti treenattu esiintyminen."

Ronda esitti Lelun PN-kilpailuluokassa, kiitos siitä! Siellä lähdettiin pyörähtämään sillä mielellä, että meidän tytöille sieltä ei sijoituksia tule ja kehästä päästyäni ehdin jo laittaa molemmille koirille tavalliset pannat ja hihnat ja vetäistä itselleni toppatakin päälle, kun yht'äkkiä minua huudettiin vara-sertin jakoon Nappiksen kanssa. En osannut ollenkaan ajatella, että serti ja vara-serti ei PN-luokassa neljälle sijoittuneelle kelvannutkaan. Pikku sähellyksen jälkeen Nappiksen kanssa uudestaan kehään, josta sähellyksen kanssa meidät lähetettiin samoin tein pois ja tultiin heti kiskomaan hihasta taas takaisin. Vara-sertin kanssa Nappiskin tästä näyttelystä kotiin lopulta lähti :D 

Nappis

Lelu

Lelu pönöttää

Rodun arvostelun päätyttyä palasin hotellille pariksi tunniksi lepäämään ja särkylääkeiden kanssa voimiani keräämään. Illalla jaksoin käydä syömässä ja seurustella muutaman tunnin muiden saman henkisten beagleihmisten kanssa. Ihanaa oli myös nähdä muutama viikko sitten sijoituskotiin muuttanut Kisun tyttö Zara (K. Cause I'm Purrfect), joka oli Rondan ja Marian matkassa.

Harmitti kovasti, että sairastumisten piti osua meidän perheessä juuri tälle viikonlopulle, mutta niille ei mahda mitään. Ehkä taas jossain kohtaa mielessä kävi nopeasti ajatus siitä, kuinka hullu harrastus tämä onkaan, kun puolikuntoisena ajelee toiselle puolelle Suomea päiväksi palelemaan vanhaan kasvihuoneeseen; mutta vaikka suurempaa menestystä ei tullut, tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan reissaamisen arvoinen. Seuraavia näyttelyitä odotellessa ;)

Iltalenkillä Kuusankoskella

Näyttelyvuoden avaus

Keskiviikko 18.1.2017 klo 14.30 - Sanna

Hurraa hupsit!

Keskiviikko 14.9.2016 klo 12.50 - Sanna

H-pentue eli tuttavallisemmin hupsit, saavuttivat näyttelyiden virallisiin luokkiin vaadittavan 9 kuukauden iän ja meillähän oli tietysti kova into saada näitä tyyppejä esille. Koska kotiin suurin toivein jätetty Vares jäi meidän suruksemme kivesvikaiseksi, keksin kesällä kysyä josko velipoika Nemon (Kertalaakin Hip Hip Hurraa) omistajat Sonja ja Esa raaskisivat antaa Nemon meille pariksi viikoksi näyttelyvisiitille, elo-syyskuun vaihteeseen kun sattui sopivasti peräti neljä ryhmänäyttelyä tuoreille junnuille debytoitaviksi. Nemo asustaa valmiiksi näyttelyistä innostuneessa perheessä ja pitkien välimatkojen takia nämä näyttelyt olisivat olleet heille hankalia, joten niin Nemo tuli meille reilun kahden viikon vierailulle, josta valtavat kiitokset omistajille!

Tämä oli minulle myös hieno tilaisuus tutustua taas yhteen aikuistuvaan kasvattiini paremmin. Helpommin Nemon vierailuaika ei meillä oikeastaan olisi voinut sujua, Nemo tuli joukkoon ylväästi häntä pystyssä ja otti paikkansa laumassa muitta mutkitta. Jaksan aina iloita enemmän ja enemmän tämän pentueen luonteista, kahdeksasta pennusta kahta emme ole vielä tavanneet meiltä lähdön jälkeen, mutta omien kotona olevien kolmen lisäksi tapaamamme kolme hupsia ovat kaikki erittäin itsevarmoja ja avoimia koiria eli sellaisia, jollaiseksi minä unelmieni beaglen luonteeltaan miellän. 

Näyttelypäivinä meitä kiusasivat varsinaiset koiranilmat, mutta juuri parempaa alkua joukkio ei olisi voinut saada. Kaikkiin neljään näyttelyyn osallistui omista tytöistä Pikku-Waakku (Kertalaakin Hyvän Ilman Lintu), keräten kaksi vara-sertiä ja kaksi sertiä, ryhmävoitolla ja BIS-3 sijoituksella höystettynä. Nappis (K. Härre Gyyd) osallistui kahteen näyttelyyn ja oli Kihniössä VSP sertin kera. Nappiksella on yksi etuhampaista virheasentoinen ja siitä toinen tuomari rokotti Uusikaarlepyyssä SA:n verran. Nemo keräsi kolmesta näyttelystä kotiinviemisiksi vara-sertin ja kolme sertiä. Kaiken kruunasi Nemon Best In Show voitto Kihniön ryhmänäyttelyssä (ryhmät 4/6 & 5), jossa esitimme ensimmäistä kertaa myös kasvattajaryhmän tuloksella BIS-2 kasvattajat, kahdeksan ryhmän joukosta. Kiitos vielä myös Niilan (Kertalaakin Herran Jestas) omistajille! Niilakin pokkasi ensimmäisestä näyttelykäynnistään Kihniössä muistoksi vara-sertin. 

Nemosta piti tietysti tilaisuuden tullen ottaa näyttelyposeerauskuva

KIHNIÖ Rn 4.9.2016 BEST IN SHOW-1  kuva:Pawdium

Ja itselle muistoksi; Nemo neljän näyttelyn saaliinsa kanssa, pojalla oli kassillinen palkintoja kotiinviemisinä! Aktiiviset ja yhteistyökykyiset kasvatinomistajat ovat kasvattajalle oikeita aarteita.

Lelun sertit

Perjantai 29.4.2016 klo 13.06 - Sanna

Kevään ja kesän näyttelykausi on hurahtanut käyntiin ja aika siis päivittää näyttelyuutisia, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kaksi viikkoa sitten matkasin Vaasan KV-näyttelyyn Melvinin ja Lelun kanssa. Hannu joutui jäämään kotimieheksi karitsointien takia. Muutama uusi bää oli sopivasti näyttelypäivän aikana syntynytkin. Beagleja oli ilmoitettu 13 kappaletta (3 urosta, 10 narttua). Tuomarina Leila Kärkäs. Kävin näyttelyä edeltävänä iltana Melvinin kanssa näyttelytreeneissä, sillä näyttelyhihnassa se ei ollut ollut sitten viime vuoden kesäkuun Tuurin näyttelyn. Melvin on tässä pitkän tauon aikana löytänyt selvästi jonkun ihan uuden esiintymisvaihteen, sillä se liikkui niin treeneissä kuin näyttelyssäkin tosi kauniisti. Melvin sai erinomaisen arvostelun, mutta se sijoittui avoimessa luokassa toiseksi ja jäi ilman SA:ta, minkäs muun kuin kippuran takia... On tosi harmillista kun muuten kauniissa koirassa on yksi silmiinpistävän selkeä virhe; Melvinillä on kippura häntä, joka varsinkin liikkeessä vetää rumasti vahvalle kaarelle selän päälle. Beaglellahan kuuluu olla rotumääritelmän mukaan suora häntä. Tästä syystä olen Melviniä näyttelyttänyt varsin vähän, kuitenkin varmaan johonkin muuallekin tulen sen ilmoittaneeksi tämän vuoden aikana.

Nartuissa kilpailua olikin enemmän ja ilokseni Lelu voitti junnuluokan erillä ja SA:lla ja oli lopulta PN2 upean veteraaninartun jälkeen. Lelulle siis Vaasasta kotiin tuomisina ensimmäinen serti. Viime vuotiseen tapaan näyttelypaikalla oli kuvauspiste, jossa koiransa sai kuvauttaa ilmaiseksi ja ainoastaan valitsemistaan kuvista joutui maksamaan. Ajattelin hyödyntää mahdollisuuden, kun yksin liikkuessa mukana ei tietenkään ollut kameraa ja tiesin, että varsinkin Lelun kasvattaja Anna ilahtuisi Venäjällä kuvista. Pettymys oli valtava, sillä kuvauspaikalla alusta oli mielettömän liukas paperi, jossa ainakaan Lelu ei pystynyt seisomaan näyttelyasennossa, vaikka miten yritti. Mainitsin tästä kuvaajalle, joka totesi että tausta menisi pilalle, jos alustana olisi jotain muuta. Tämän lisäksi kuvakulma oli koko ajan ihan poskellaan, yritin neuvoa kuvaajaa laskeutumaan koiran tasolle...  turhaan. Koska näistä seisomakuvista ei tullut yhtään mitään kahden edellämainitun syyn takia, kokeiltiin sitten ottaa istumakuva palkinnon kanssa rappusilla. Jälleen kuvakulma ja rajaus jotain aivan ihmeellistä, joten luovutin ja lunastin lopulta yhden kuvan itselleni. Sekin osoittautui lopulta sellaiseksi, että en viitsi edes esille laittaa. Kuvausta ja koiranäyttelyitä paljon harrastavana tiedän, että ihmiset haluavat näyttelyissä koiristaan erityisesti hyviä seisotuskuvia. Sen verran kannattaisi asiaan kuvaajankin perehtyä, että olisi jonkinlainen käsitys mitä näiltä näyttelykuvilta halutaan, saattaisi vaikka kauppakin käydä ihan eri tavalla kuin räpsimällä umpimähkään miten sattuu. Ei varmaan maksa vaivaa käydä ensi vuonna kuvauspisteellä pettymässä.

Lelu ja ensimmäinen serti :)

Viime lauantaina lintsasin jälleen lampolan töistä ja huristelin Lelun kanssa ryhmänäyttelyyn Lapualle. Siellä beagleja oli vain kuusi kappaletta (1 uros ja 5 narttua), tuomarina toimi Markku Kipinä. Lelun lisäksi vain yksi narttu sai SA:n. Lelu sijoittui ensimmäiseksi, sai sertin ja siitä tuli automaattisesti ROP, kun ainut uros oli saanut vain EH:n. Nyt vaan beagle urostenkin omistajat koiria näyttelyihin ilmoittelemaan! Odottelimme sitten hyvän tovin loppukilpailuita tuulisessa ja viileässä säässä. Osa kutosen rotuja ryhmäkilpailussa oli kuusi kappaletta. Tosi kiva yllätys oli, että Lelu voitti ryhmän, suomenajokoiran jäädessä kakkoseksi. BIS kehässä jäätiin sitten kolmansiksi. Näyttelyn järjestäjille täytyy lähettää erityiskiitokset hienoista palkinnoista, jollaisiin en ole vielä koskaan aikaisemmin törmännyt. Kotona lahjakassista löytyi juoksu-/talutusvyö, siihen hihna +jatkopala, heijastava nahkapanta, nahkahihna, avainnauha, lelu, Nutrolinin Iho- ja turkkiöljy, sekä Sporttiöljy, neljä pussia koirien palautus- ja nesteytysjuomajauheita sekä Biomillin 8 kg ja 15 kg ruokasäkit! Vaikka näyttelyissä ei koskaan tule käytyä palkintojen takia, nämä olivat todella mieluinen palkinto :)

Vuoden takainen kokemani näyttelyuupumus aivan loistaa poissaolollaan ja olen löytänyt jälleen näyttelyissä käymisen riemun. Harrastamisen kuuluu olla hauskaa ja nyt näyttelytouhut tuntuvat taas siltä kuin pitääkin. Valitettavasti suunnitelmissa ollut Tampereen KV-näyttely jää tulevana viikonloppuna meiltä väliin lomittajan puuttumisen takia, mutta toivottavasti vappuna on mukava ilma, että pääsemme pentujen kanssa Kokkolaan match show'n näyttelyjuttuja harjoittelemaan.

RN Lapua PN1 SERT ROP RYP-1 BIS-3

Kesälomareissu Tanskaan

Keskiviikko 29.7.2015 klo 14.32 - Sanna

Kauan odotettu ja kovasti suunniteltu kesälomareissu Tanskaan sikäläisen beaglekerhon erikoisnäyttelyihin koitti vihdoin heinäkuun puolivälissä. Tien päälle lähdettiin asuntoautolla ja suuntaansa ajoaikaa varattiin reilu kolme päivää; Ruotsista Haaparannan kautta E4 moottoritietä Malmöön, josta siltaa pitkin Kööpenhaminaan ja sieltä näyttelypaikalle Reersøøn. Matkaa tuota reittiä pitkin kertyi 2150 kilometriä. Olin varannut meille autopaikan tortaista sunnuntaihin  leirintäalueelta, jossa näyttely pidettiin. Menomatkalla perille saapuminen meni niin tiukoille tukkaputkella ajamisesta huolimatta, että olimme leirintäalueen porteilla parikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Meillä ei siis ollut aikaa pysähtyä Tanskan puolella mihinkään edes käteistä nostamaan. Saavuttuamme ulkoilutimme koirat ja kävimme pystyttämässä näyttelyteltan ja häkit valmiiksi kehän laidalle seuraavaa aamua varten.

Asuntoauto elämä on koirista ihan kivaa, sängyllä loikoilu kuuluu tietysti asiaan.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä, perjantaina, olimme näyttelyteltassamme hetki ennen arvostelun alkua kun meitä tuli tervehtimään yksi järjestelyistäkin vastannut rouva. Hän oli tosi vihainen ja ilmoitti erittäin töykeästi, että olimme pystyttäneet teltan hänelle varatulle paikalle. Hänen näyttelytelttansa oli meidän telttamme toisella puolella ja tämä paikka oli varattu hänen pakettiautolleen, jossa hänen koiransa olivat. Pyytelin kovasti anteeksi sekaannusta, sillä olimme eräältä toiselta järjestelyistä vastanneelta varta vasten illalla kysyneet minne voimme teltan laittaa ja nimenomaan tuo paikka meille oli osoitettu. Lupasin, että siirrämme teltan seuraavaksi päiväksi, sillä arvostelu kehässä oli juuri alkamassa. Edes tämä ei lepyttänyt rouvaa ollenkaan, vaan hän totesi ehkä ajavansa autonsa seuraava päivänä telttamme eteen niin ettemme pääse sinne sisälle. Ikinä en ole yhtä törkeään käytökseen koiranäyttelyissä törmännyt, kyseessähän oli päivän selvä väärinkäsitys eikä liene kovin vakava sellainen, mutta selväksi tuli että astuttiin väärän henkilön varpaille. Tosi kivaa oli käydä hieman myöhemmin kysymässä luetteloa samaiselta hapannaamalta. No se siitä, joka koriin mahtuu yksi hapan omena, kaikki muut tapaamamme tanskalaiset olivat erittäin ystävällisiä.

Putkonen syynättävänä perjantaina.

Perjantaina beaglet arvosteli brittiläinen tuomari,  hän oli varsin aurinkoinen ja hauska herrasmies, jonka kehässä oli ilo esittää koiransa. Koiria oli yhteensä 84 kappaletta, joista pentuja 12. Arvostelu tapahtuu virallisissa luokissa samaan tapaan kuin Suomessakin, erinomaisen ja luokkasijoituksen lisäksi koira tarvitsee SA:n mennäkseen PU- tai PN-kilpailuun. Pentuluokan koirat saavat myös laatuarvostelun, joko promising (lupaava) tai very promising (erittäin lupaava). Tanskalaisten eduksi täytyy mainita hieno systeemi, heti yksilöarvostelun jälkeen koiran arvostelu kilahti tekstiviestinä puhelimeen! En tiedä onko tämä käytössä näyttelyissä yleensä vai oliko nämä erkkarit joku erikoistapaus. Tekstiviesti maksoi muistaakseni pari euroa ja se maksettiin aikanaan jo ilmoittautumisen yhteydessä. Tuomarilla oli pieni mikrofoni kiinnitettynä paidan kaulukseen, joten hänen ei tarvinnut sanella arvostelua kehäsihteerille teltan vieressä vaan hän pystyi tekemään sen samalla koiraa läpi käydessään; kätevää ja aikaa säästävää.  Perjantaina virallisissa luokissa esitetyt koirat saivat 25 kruunun arvoisen lipukkeen, joilla sain sopivasti maksettua molempien päivien luettelot. 

Tupunalle kehäesiintyminen pentuluokassa oli ihan ensimmäinen laatuaan ja tuli sitten heti todettua, että seuraaminen on Tupunan vahvuus, valitettavasti myös näyttelykehässä... Se nimittäin esitti tosi hienoa ja tiivistä seuraamista useamman kierroksen verran ja vaikka kuinka yritin olla kiinnittämättä koiraan mitään huomiota, sillä ei ollut asiaan vaikutusta. Hävetti melkoisesti, mutta ainakin Tupunalla oli kehässä ihan kivaa ja liikkeiden arvostelua lukuunottamatta se esiintyi niinkuin näyttelykehässä kuuluukin. Tupunalle very promising ja sijoitus luokassaan kolmanneksi. Pennuista yksi sai laatuarvostelussa arvosanan promising, kaikki muut very promising. Virallisten luokkien alettua ihmettelin kun erinomaista pukkasi joka koiralle. Vähän aikaa arvostelua seurattuamme ja asiaa keskenään hämmästeltyämme, arvelimme Hannun kanssa, että muuta ei ilmeisesti ole jaossa ja tosiaan, jokainen esitetty koira sai laatuarvostelussa erinomaisen. En sitten tiedä onko mokoma tuolla tavallistakin, koska en kenenkään kuullut asiaa ihmettelevän.

Putkonen yllätti minut tällä reissulla esiintymisellään, se ei nimittäin koskaan ole esiintynyt niin hyvin kuin noina kahtena päivänä. Ihan helpolla sen kanssa kehässä ei selvinnyt nytkään, mutta ulospäin sitä ei toivottavasti nyt huomannut. Avoimessa luokassa uroksia oli kuusi kappaletta. Putkonen sijoittui lopulta neljänneksi.  Avoimessa luokassa narttuja oli yhdeksän ja Murun sijoittuminen kolmanneksi oli ihan kiva juttu. Tälle reissullehan lähdettiin ilman mitään odotuksia, katselemaan koiria vähän kotimaan rajojen ulkopuolelle ja töistä irrottautumaan.

Heti leirintäalueen laidalta lähti kerrassaan upeat lenkkireitit peltoja halkoen kohti reilun kilometrin päässä siintävää rantaviivaa. Peltoa oli ympärillä silmän kantamattomiin satoja, jollei jopa tuhansia hehtaareja. Näkymä oli suomalaisiin maalaismaisemiin tottuneelle aivan uskomaton! Sattuikin niin, että perjantai aamuna ennen näyttelyä lenkitin koirat yksin ja tulin aivan tohkeissani Hannulle kertomaan, että näin pellolla kasvatettavan jotain huisin pitkää erikoista kasvia, jota en Suomessa ole nähnyt (tunnustan, että kasvi- ja peltohommat eivät ole minun juttuni ;)).  Näyttelyn jälkeen lähdettiin yhdessä koirien kanssa pitkälle iltalenkille ja Hannu suunnilleen nauruun tikahtuen totesi ihmekasvini olevan rypsiä, jota ihan itsekin viljelemme omilla pelloillamme. Oli se vaan niin erinäköistä; tuuheampaa ja reilut puolimetriä pitempää. Wannabe tanskalaista maajussia, Hannua, kuvattiin muistoksi ohran tähkien ja rypsin kanssa.  Hannu oli ja on yhä sitä mieltä, että jos joku tanskalainen suostuisi maatilaa vaihtamaan kanssamme emme tarvitsisi miettimisaikaa, vaan meistä tulisi kertaheitolla tanskalaisia.

Hannu ja rypsit, huomaa hieman huvittunut ilme.

Reersø oli viehättävä pikkuinen maalaiskylä. Kaikki talot ja maisemat olivat kuin jostakin satukirjasta. Otin kuvia jonkin verran, mutta tyhmyyksissäni minulla oli kameraan vain kaksi makro-objektiivia mukana, enkä siis saanut ihan sellaisia kuvia aikaiseksi kuin olisin halunnut. Kylässä oli pieni kyläkauppa, josta täytyy erikseen mainita sisääntuloeteisessä sijainnut tuoretori. Tuoreiden kasvisten ja hedelmien tuoksu oli ihana ja kaikki näytti juuri maasta nostetulta, niinkuin todennäkösesti olikin. Herneiden ystävänä ostin niitä ison pussillisen ja palot olivat tuplaten sen kokoisia kuin täällä Suomessa. Tanskan ilmaston suotuisuus maanviljelykseen tuli monessa asiassa hyvin esille.

Kylänraittia, perinteisiä olkikattoja näkyi monessa talossa.

Asuisin! 

Yhtään fiksumpi lintu tajuaa pysyä poissa tästä puusta! :D

Lauantaina oli vuorossa VSS 2015 eli Very Special Show, jossa tuomarina toimi australialainen rouva. Koiria oli jokunen enemmän kuin perjantaina, 91 kappaletta (14 pentua). Tupuna liikkui aavistuksen paremmin kuin edellisenä päivänä. Yksi Tupunan luokan pennuista pisti pystyyn ihan oman show:n. Se oli kerrassaan vallattomalla tuulella, roikkui hihnassaan tai omistajansa vaatteissa, eikä todellakaan liikkunut tassuillaan yhden ainoaa askelta vaan makasi selällään maassa tai teki valtavia hyppyjä hihnaansa tavoitellen. Pentu oli tosi reipas ja sillä tuntui olevan vain huisin hauskaa pistäessään handleriaan 6-0. Joskus nuorten koirien kanssa kehäesiintyminen menee penkin alle ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, siitä on omakohtaistakin kokemusta, mutta koskaan aikaisemmin en ole nähnyt aikuisen ihmisen alkavan sen takia kehässä itkemään. Turhauttavaahan se on kun koira ei toimi toivotulla tavalla, mutta en voi olla miettimättä kuinka hauska harrastus on kyseessä, jos asian ottaa niin turkasen vakasti. Minäkin olin pennun temppuilulle nauranut hyvän tahtoisesti ennen tuota, koska se oli oikeasti tosi mahdoton ja siis ehta beagle. Kehäsihteeri lähti sitten etsimään paikalle pennun kasvattajan, joka esitti pennun loppuun asti luokassaan toiselle sijalle, joten toivottavasti omistajan ei tarvinnut olla läpeensä pettynyt. Tupuna ei tuomarin mieleen ollut ja se jäi luokkansa viidestä pennusta vaille sijoitusta. Kaikki pentuluokissa esitetyt koirat saivat kehäesiintymisestään puruluut lahjapussissa. 

Lauantai narttupennut 7-9 kk

Erinomaisen jakaminen jatkui virallisissa luokissa kaikille perjantaiseen tapaan. Putkonen esiintyi taas avoimessa luokassa, jossa uroksia oli kahdeksan.  Yksi avoimen luokan uroksista käyttäytyi kehässä todella epävarmasti, se ei missään vaiheessa nostanut häntäänsä ylös sekunniksikaan, vaikka sitä liikutettiin enemmänkin sen takia ja se pälyili koko ajan ympärilleen. Samaiseen koiraan kiinnitin näyttelyalueella jo aikaisemmin huomioni, sillä se murisi häkistään ohi kulkeville ihmisille. Koiraa tuntematta ja tuomitsematta, sille oli saattanut tapahtua jotakin ikävää edellisen päivän jälkeen, sillä se oli kehässä myös perjantaina, enkä muista sen silloisesta käytöksestä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Joka tapauksessa lauantaina sen käytös oli kaikkea muuta kuin rodunomaista tai hyväksyttävää ja vaikka kauniista koirasta oli kyse, ehdin jo sen arvostelua seuratessani ajatella erinomaisputken katkeavan ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tuomari sille antaa. Vaan eipä mitä, Excellent ja sijoitus kilpailuluokassa toiseksi SA:lla... En mitenkään usko, että sama voisi tapahtua täällä Suomessa tai ainakin kehän laidalla kävisi silloin melkoinen kohina. Suomessa arvostelulomakkeissa koiran käytöksen arviointia varten oleva sarake kannattaisi markkinoida muuallekin.

Putkonen esiintyi taas mallikelpoisesti ja tuomari tykkäsikin siitä niin paljon, että laittoi sen yllätyksekseni voittamaan luokkansa. Luokkavoitosta saimme ihanan muiston näyttelyreissusta, kynttilälyhdyn VSS 2015 beaglekuvalla. Putkonen sujahti tanskalaisten beaglejen joukkoon sulavasti, sillä siinä missä Putkonen on iso, pitkärunkoinen ja aika raskas uros, tuolla se oli vain yksi sellainen muiden joukossa. Koirista suurin osa oli mielestäni hyvin saman tyyppisiä kuin Englannissa näkemämme beaglet, enkä kokenut valitettavasti ainuttakaan varsinaista Vau!-elämystä koiria katsellessani. Minun silmääni kaikki koirat eivät todellakaan olleet erinomaisen arvoisia. Kumpanakin päivänä sertin sai vasta kymmenen kuukautta vanha junioriluokan uros, joka kyllä nousi joukosta upeilla liikkeillään. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi se kehittyy aikuistuessaan, mutta sekin oli todella iso kokoinen. Uroksissa oli pari kivaa ja nartuissa sitten useampiakin koiria joista tykkäsin.

Putkosen luokkavoitto

PU-kisassa odottikin varsinainen yllätys, sillä tuomari sijoitti Putkosenkin. Kilpailun voi sanoa olleen kovaa, sillä pelkästään valioluokassa koiria oli paljon ja ajattelinkin, että kaikki neljä PU-sijoittujaa saattavat löytyä jo niiden joukosta. Valioluokan koira voitti, edellä mainittu juniori oli toinen, valio kolmas ja meidän "sirkushevonen" Putkonen siis neljäs. Putkonen sai myös tanskalaisen vara-sertin, sertin mentyä junnulle. Kotiin viemisinä muistoksi vielä kaunis ruusuke sijoittumisesta neljänneksi.

Avoimen luokan narttuja oli kymmenen kappaletta. Veikkaan, että Murun sijoittuminen jäi tällä kertaa roikkuvista silmäluomista kiinni, sillä tuomari tykkäsi muuten Murusta. Murun sisko sijoittuikin luokassa kolmanneksi. Jälleen täytyy kehua tämän näyttelyn järjestelyitä. Jokainen koira sai laatuarvostelun jälkeen 90 kruunun (siis noin 12 euron) arvoisen lahjakortin, joka kävi näyttelypaikalla rotuaiheisia juttuja myyvän yrittäjän kojuun. Sain siis tehdä 270 kruunulla ostoksia "ilman edestä"! Asuntoautoon löytyi parit beagleaiheiset ikkunatarrat ja minulle söpö beaglerannekoru, ei hassumpaa.

Muru lauantaina

Murun kasvattajien omistama suloinen Dusty voitti lopulta lauantaina nartut ja oli VSP. Tässä erikoisnäyttelyssä oli myös erityinen Very Special Class, jonka tuli koostua kolmesta pentuesisaruksesta. Ensimmäistä kertaa Murun kasvattajilla oli mahdollisuus myös osallistua ja heidän VSS-ryhmänsä oli Muru, Murun sisko Casey ja veli Emil. Ryhmiä esitettiin yhteensä seitsemän. Olin todella iloinen Perin ja Karenin puolesta kun tuomari valitsi ryhmämme voittajaksi. He saivat kiertopalkinnon vuodeksi itselleen.

Kennel Sweet Courage VSS-ryhmä, sisarukset: Christmas Jones (Casey), Miss Moneypenny (Muru) ja Mr. White (Emil)

Näyttelyn jälkeen meillä oli niin uupunut olo, että hylkäsimme heti ajatuksen lähteä suoraan kotimatkalle. Ympäristö oli niin upea, että yövyimme lopulta maanantaihin asti Reersøssa ja teimme mistä eniten nautimme lomalla, kävelimme niin paljon kuin jaksoimme. Lenkkireitit peltojen keskeltä meren rantaan ja sieltä lopulta kauniiseen kylään olivat unohtumattomia ja koirat nauttivat loman tästä aspektista varmasti yhtä paljon kuin mekin. Säätkin suosivat meitä koko loman ajan, ei ollut helle vaan sopivan lämmin, eikä Tanskassa satanutkaan kuin yhtenä yönä. Tosin mitenkään kovin rentoutunut olo ei ollut, kun vihdoin torstaina iltamyöhällä saavuimme kotipihaan Kannukseen. Yksitoista vuorokautta reissussa ja auton mittariin oli kertynyt 4400 kilometriä eli keskimäärin 550 kilometriä jokaisena ajopäivänä. Polttoaineeseen meni rahaa ties kuinka paljon (seuraava luottokorttilasku jo hirvittää), leirintäalueilla yöpymiset maksoivat yhteensä noin neljäsataa euroa ja kalleimmat kilometrit ajettiin Juutinrauman sillalla, jonka ylitys asuntoautolla maksoi 105 euroa suuntaansa. Sellainen kutina kyllä jäi, että varmasti ajelemme Tanskaan tulevaisuudessa toisenkin kerran, ehkä koiranäyttelyyn tai sitten vain lomalle. Tanskalainen maaseutu kolahti meihin ja kovaa, jos meistä ei kerran tanskalaisia maajusseja voi tulla, ties vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa sieltä löytyisi meille eläkepäiville pieni tupa ja maatilkku.

Hiehoja laitumella leirintäalueen vieressä

Peltoja

Wannabe tanskalainen maajussi

Meren rantaa

Perheen ainoa tanskalainen kotimaansa kamaralla ikuistettuna.

Lenkkeilyä

Gallowayt laitumella

Ovatkohan nämä jyllanninhevosia? 

Kalundborgin kaupunkia

 

Kissa vieköön!

Tiistai 28.4.2015 klo 14.12 - Sanna

Tai jos ei kissa niin Kisu! Sunnuntai meni nimittäin näyttelyn merkeissä. Kiuruvedellä oli ryhmänäyttely, jonne olin ilmoittanut Kisun ja Melvinin. Beaglet, 10 kappaletta, olivat kehässä aamulla ensimmäisinä ja arvostelu alkoi jo kello yhdeksän. Eipä siis muuta kuin ennen kukonpierua ylös ja huristelemaan kohti Pohjois-Savoa heti kuuden jälkeen. Hannu joutui jäämään lampaiden takia taas pois reissusta ja muutama uusi pikkubääbää päivän aikana syntyikin.

Uroksia oli vain kolme. Melvin oli nuortenluokassa ainoana ja sai laatuarvostelussa erinomaisen, mutta ei SA:ta. SA:n puuttumisen syytä en tiedä ja eikä se varmasti pelkästään tästä johdu, mutta arvostelun viimeinen lause on: "Kirsupigmentti saisi olla tummempi." Kaikki tuomarit eivät tiedä tai ymmärrä, että kaksivärisellä beaglella pigmentti ei voi olla samanlainen kuin kolmivärisellä. Tätä voisi ehkä myös tuomarikoulutuksessa painottaa. Tämä johtuu värigenetiikasta. Vaaleammalla kaksivärisellä (lemon) kirsu voi olla lähes musta, mutta kun kyseessä on punasävyinen koira (tan/red) kirsu on vaaleampi, se ei voi olla musta. Melvin on tumma kaksivärinen ja sillä on itseasiassa erinomainen pigmentti, niin kirsussa kuin silmissä ja huulissakin.

Kisu esiityi tällä kertaa junioriluokassa kolmen muun junnunartun kanssa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen ja voitti luokkansa SA:lla. Edelleen Kisun ongelmana on hurja autopahoinvointi, mutta Kisu jaksaa hienosti tsempata kehään ja nytkin se esiintyi todella iloisesti. PN-kisa käytiin lopulta Kisun ja sievän nuortenluokan nartun välillä, Kisun viedessä voiton. Kun Kisusta vielä leivottiin rotunsa paras, sain jäädä koko päiväksi näyttelyyn odottelemaan iltapäivällä käytäviä ryhmäkilpailuita. Onneksi jäin, vaikka olinkin ensin vähän kahden vaiheilla tuntien odottelun suhteen. Ryhmäkilpailussa osa kutosia oli seitsemän kappaletta. Perinteinen voittaja, suomenajokoira, jäi tällä kertaa toiseksi kun meidän Kisu nappasi ryhmävoiton! Best in show-kisassa jäätiin sitten kolmansiksi, mutta hienolta tuntui päivän menestys joka tapauksessa :) Voittoisalla Kisulla oli kotiin tuomisina hienot ruusukkeet ja pokaalit sekä pari ruokapussia. Koska Kiuruvedeltä ei kuvia ole, laitankin tähän Vaasassa Kisusta ja Tupunasta otetut kuvat.  Vielä kaksiväristen pigmentteihin liittyen; Tupunallakin on hyvä sellainen kuten kuvista näkyy.

Kisu ja Vaasan palkinnot

Tupuna 4,5 kk

Vaasan KV

Tiistai 14.4.2015 klo 13.29 - Sanna

Meille on joka vuotinen perinne osallistua huhtikuussa Vaasan kansainväliseen näyttelyyn, joka onkin yksi kevään alkamisen merkkipaaluista. Tänä vuonna ilmoitin mukaan Kisun, Murun ja Putkosen. Lampaiden karitsointien takia vaati pientä sumplimista, että Hannukin pääsi näyttelyreissuun mukaan, mutta päivän lomitus oli lopulta sujunut oikein mallikkaasti vaikka pari uuhta oli pyöräyttänyt karitsansakin sillä välin. Beaglejen arvostelu oli heti aamulla ensimmäisenä ja siksi matkaan lähdettiin varhain. Kisun matkapahoinvointi on pikkuisen hellittänyt pentuajan kurjimmista yök-pask-yök-ajoista, mutta hieman ennen Kokkolaa Kisu oksensi autoon pihalta ilmeisesti aamupalaksi nauttimansa kakat ja täytyy sanoa, että minä joka en todellakaan ole herkkä minkään eläimistä tulevan eritteen hajuille, olin vähällä yökätä samaan syssyyn. Ajeltiin sitten ikkuna auki läheiselle huoltoasemalle siivoamaan jäljet niin autohäkistä kuin koirasta.

Beagleja oli ilmoitettu 14 kappaletta ja arvostelevana tuomarina toimi miellyttävä ruotsalainen herra. Uroksia oli vain kaksi, Putkonen ja toinen avoimen luokan uros. Molemmille eri:t ja SA:t ja lopulta kilpailuokassa Putkoselle voitto ja siitä tuli sitten saman tien PU-1. Harmittaa, etten ymmärrä tai puhu ruotsia muutamaa sanaa enenpää, joten tuomarin selostus valintakriteereistään jäi lähes kokonaan ymmärtämättä. Ilmoitin Kisun taktisesti (ja lopulta kannattavasti) nuorten luokkaan, kun KV-näyttelystä oli kerran kyse. Tuomari tykkäsi Kisusta kovasti ja luokkavoitto tulikin SA:lla höystettynä. Avoimen luokan nartuista vain Muru ja Katin Poppis saivat erinomaisen ja tuomarin itsensä sanomana kisa oli todella tiukka näiden kahden välillä, tällä kertaa Muru sijoittui kilpailuluokassa ensimmäiseksi. Onneksi Hannu oli matkassa mukana, sillä apukäsiä tarvittiin PN-luokkaan. Tuomari sanoi minulle, että löysien alaluomien takia sijoitti Murun PN-3, muuten Muru olisi voittanut. Voiton veikin sen sijaan suureksi yllätykseksi Kisu! Ja niin Kisu sai toisesta näyttelystään toisen sertinsä ja ensimmäisen Cacibinsa. Rotunsa- ja vastakkaisen sukupuolen parhaan valinta koiriemme väliltä oli tällä kertaa  "family affair" kuten tuomari totesi ja niin Putkosesta tuli ROP ja Kisusta VSP. Näyttelyä edeltävänä iltana sanoin nukkumaan mennessä Hannulle, että vaikka Vaasasta ei ikinä (Lyytin taannoista Cacibia lukuunottamatta) ole tullut meidän koirille menestystä, sinne on aina yhtä kiva mennä. Taisi olla kerrankin positiivista manausta ;)

Tupuna oli reissussa mukana turistina ja pääsi iltapäivällä suurimman väenpaljouden hälvennyttyä käymään myös näyttelyhallissa. Siellä se oli juuri yhtä reipas kuin kaikkialla muuallakin tähän asti, ja  jo oikein odotan että Tupunan kanssa päästään heinäkuussa kehän sisäpuolelle. Paikalla oli vaasalainen kuvausfirma, jonka ständillä sai käydä kuvauttamassa koiransa. Kisusta ja Tupunasta otettiin kuvia, toivottavasti joku onnistunutkin kappale, jotta voin laittaa niitä myöhemmin tännekin esille.

Putkosen kanssa kehässä

Kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta tässä todiste siitä että Kisukin oli paikalla. Tuomari katsoo liikkeitä.

ja Muruliini

Vielä Putkosen poseeraus

ja hetsausta ja harjoittelua luppoajalla :)

Sekä näyttelyharrastukseen ollennaisesti kuuluvaa odottelua.

Näyttelyvuosi 2015 korkattu alkaneeksi

Sunnuntai 11.1.2015 klo 14.59 - Sanna

Kajaanin näyttelypäivälle osui viisitoista astetta pakkasta ja sellainen viima, että kun perille saavuttuamme käytin naama jäässä koirat pissalla ennen halliin menoa, ehdin jo hieman katua koko näyttelyreissulle lähtöä. Sisällä ei onneksi sitten ihan niin kylmä ollut kuin mitä muistelin, mutta se koleus yhdistettynä väentungokseen, kaiken sotkevaan hiekkapohjaan ja kelmeän keltaiseen valoon saattaa pitää meidät pois tamminäyttelystä taas seuraavat pari vuotta (ellei satu tooosi mielenkiintoinen tuomari ;)). Valokuvia edellä mainitusta valaistuksesta johtuen ei valitettavasti paikanpäältä ole.

Mukava olimme siis neljän oman koiran voimin ja sijoitustyttö Putti oli paikalla Jennin kanssa. Beagleja oli kaikkiaan 29 kappaletta eli hieno määrä ja tasokas joukko paikalla. Putkosen ja Melvinin kanssa ei ollut mitään keskinäisiä ongelmia. Olemme nimittäin huomanneet, että poikien kahnaukset  jäävät kotipihan aidan sisäpuolelle. Lenkillä ne kulkevat hihnassa hienosti kylkikyljessä ja juoksevat ja leikkivät irtiollessaan keskenään. Siispä näyttelyreissukin sujui kaksikon kanssa niin hyvin, että itsekin tuntui hassulta ajatella kyseessä olevan urokset, joiden egot eivät mahdu saman katon alle sovussa elämään. Melvin oli mukana täysin näyttelyensikertalaisena, se ei ole koskaan ollut mukana missään missä olisi paljon ihmisiä ja koiria. Saatoinkin ilokseni todeta, että Melvin on luonteeltaan juuri sellainen, jonka soisin jokaisen  koirani olevan, niin yltiöpäisen itsevarma, että sen kanssa voi mennä minne tahansa eikä se hätkähdä mitään. Kehässä sillä oli niin kivaa, että liikkeet menivät vähän hyppimisen puolelle, mutta tosi vähäisiin treenauksiin nähden se jaksoi seisoa ihan nätisti (ainakin hetken kerrallaan) paikallaan. Melvin sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui kilpailuluokassa toiseksi SA:lla. Putkosella oli taas sellainen hassuttelu vaihde päällä, että sen esittäminen saa tuskan hiki karpalot vierähtämään otsalle, mutta ainakin koiralla oli kehässä hauskaa ja se varmasti näkyikin. Putkonen voitti avoimen luokan erinomaisella ja SA:lla. PU-kilpailuluokassa Hannu otti handlattavakseen Melvinin ja minä Putkosen. Melvin käteltiin kisasta ulos ja Putkonen sijoittui neljänneksi.

Kisu parka kärsii edelleen voimakkaasta autopahoinvoinnista ja sen takia se oli taas näyttelypaikalla aika surkea nyyryläinen. Onneksi pahoinvointi on hiukkasen helpottanut pentuajoista ja se ei sentään oksentanut tai kakannut autoon. Pahoinvoinnin aiheuttama kuolaaminen oli taas niin mieletöntä, että korvat olivat perille tullessa lähes puoleen korvaan kuolasta märät. Kehään Kisu kuitenkin tsemppaa tosi hienosti ja se esiintyi taas iloisesti. Tämä oli Kisun ensimmäinen näyttely virallisissa luokissa. Kisu sai laatuarvostelussa erinomaisen, lisämaininnalla viehättävä :) Putille laatuarvostelussa erittäin hyvä, joten Kisu voitti luokan ja sai SA:n. Avoimen luokan narttuja oli kuusi kuten avoimen luokan uroksiakin. Kolme avo-narttua sai erinomaisen ja lopulta Muru voitti luokan SA:lla. Paras narttua valitessa Hannu meni kehään Murun ja minä Kisun kanssa. Lopputulos ei meitä ajatellen parempi olisi voinut ollakaan, kun Kisu valittiin ensimmäiseksi ja Muru toiseksi! Kisulle siis ensimmäinen serti erittäin kovassa kisassa ja Murulle toinen Cacib vara-sertillä höystettynä. Muru ehtii (viimeistä) yli 2-v. sertiään tavoitella muualtakin ;) Eipä tätä uutta näyttelyvuotta paljon paremmin olisi voinut aloittaa. Tämän vuoden näyttelysuunnitelmat ovat paljolti vielä avoinna, mutta kunhan tuomaritietoja kevään näyttelyihin rupeaa ilmestymään, niin kalenterikin varmaan taas täyttyy samaa tahtia. Ohessa tyttöjen palkintopotretit :)

Kisu

Muru

Messarin tulijaiset ja jouluntoivotukset

Maanantai 22.12.2014 klo 18.40 - Sanna

Eilen 1-vuotis syntymäpäiviään viettivät viimeisin pentueemme eli Piparin ja Putkosen lapsoset: Poju, Loki, Paavo, Bono, Tilkku, Jumi ja Taiga. Onnittelut koko joukolle! :) Viime joulu menikin lähinnä valvoessa ja huolehtiessa näistä pennuista ja meillä jäikin oikeastaan koko joulu siinä viettämättä. Tänä vuonna on helppo todeta, että pennuton on huoleton! Vaikka kieltämättä kärsin jo jonkin asteisesta pentuekuumeesta kun Tellervokin syksyllä jäi tyhjäksi. Toivottavasti saisimme siihen ensi vuoden aikana helpotusta beaglevauvojen merkeissä.

Joka joulukuinen messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden viikonloppu vietettiin tänä vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin. Tällä kertaa meillä matkassa olivat Muru ja Putkonen. Menomatkalla kohti Järvenpäätä pysähdyttiin Jyväskylässä Piparin ja Putkosen poikaa Pojua moikkaamassa. Poju oli juuri niin suloinen, kun olimme odottaneetkin, eikä se näyttänyt pistävän lainkaan pahakseen leikkikaverien vierailua :) Kiitos vielä Pojun perheelle kyläilykutsusta, oli tosi mukava nähdä! 

Poju (Kertalaakin Täältä Tullaan)

Poju poseeraa ja Muru takana sohvalla järjestelee Pojun leluja.

Ei ole omena kauas puusta tipahtanut, tässä tapauksessa poika on kyllä niiiin äitinsä näköinen että! 

Muru ja Putkonen nauttivat jälleen kerran reissussa ollessaan kaupunkielämästä täysin siemauksin; uudet hajut ja lenkkipolut sekä erona kotielämään se, että koirat saavat näillä reissuilla nukkua halutessaan sängyssä vieressä (Muru käytti tämän tilaisuuden hyväkseen joka yö).

Lauantaina beaglet arvosteltiin vasta päivällä, joten meidän ei aamulla tarvinnut kiirehtiä messukeskukseen kovin aikaisin. Avoimen luokan uroksia oli vain kolme, joista kaikki saivat erittäin hyvän ja Putkonen oli luokassa EH1. Sen arvostelun viimeinen lause on mainio: "Esitetään taitavasti, mutta valitettavasti se ei aina riitä."  Muru sai avoimessa luokassa erinomaisen ja sijoittui luokassa kolmanneksi, mutta jäi ilman SA:ta. Beaglekehän päätyttyä veimme koirat asuntoautoon ja kävimme syömässä ja kiertämässä myyntikojut. Jotenkin minusta tuntui, että myyjiä oli edellisvuosia vähemmän tai sitten tunne johtui vain siitä, että millekään hankinnalle ei tällä kertaa ollut varsinaista tarvetta. Mitään heräteostoksiakaan ei tullut tehtyä.  Ostimme koirille ainoastaan ison satsin puruluita ja harjiksille paria erilaista ruokaa. Ne kun ovat perheessämme ainoat, jotka toisinaan nirsoilevat ruuan suhteen. Niiden mahat kestävät hienosti eri ruokamerkkien vaihtelut, mikä on hyvä asia kun pikkurouvat eivät suostu samaa pöperöä syömään ainakaan yhtä säkillistä pitempään. Vaihtelu siis virkistää myös ruokahalua.

Putkonen edustaa

On se vakavaa ;)

Murmeliini

Terhakkaana

Sunnuntaina beaglekehä starttasi heti aamu ysiltä, joten elokuun WDS:n ruuhkasta viisastuneena nousimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme ajelemaan Järvenpäästä heti puoli seitsemän jälkeen kohti messukeskusta. Mistään ruuhkasta tai edes autojonoista ei ollut tietoakaan, vaan pääsimme ajamaan aivan suoraan parkkiin. Mikäs siinä, paljon mukavampaa odotella arvostelun alkamista rauhassa valmistautuneena kuin autossa istuen ja hätäillen ehditäänkö ajoissa paikalle. Ehdin tehdä tosi edulliset puruluu- ja leluostoksetkin heti myyntipisteiden auettua. Beagleja oli kehässä hieman lauantaita enemmän. Putkoselle EH kuten edellisenä päivänäkin. Murulle vilautettiin samaa sinistä korttia, joka kieltämättä oli pettymys. Lähdimme ajamaan kotiin heti rodun arvostelun päätyttyä.

Tällä kertaa toimmekin tietämättämme kotiin ikävämpiä tulijaisia. Melvin nimittäin oksenteli muutaman kerran limaa keskiviikko aamuna. Melvin ei oksennellut aamun jälkeen, vaan oli lähinnä todella väsyneen oloinen. Ruoka tai edes juoksuinen Pipari ei kiinnostaneet sitä ollenkaan. Äärimmäisen ahneesta ja vilkkaasta naisten miehestä siis näki selvästi sen olevan todella sairas. Ehdin jo epäillä sen syöneen jotakin koiran sisään kuulumatonta ja saaneen tukoksen. Eläinlääkärin sain kiinni iltapäivästä, jolloin Melvinin vointi oli hieman parempi ja osasin jo epäillä jotain muuta syytä oksenteluun. Illalla Melvin sitten tekikin ensimmäiset vesiripulit kun kävimme ulkona ennen nukkumaan menoa. Torstaina aamulla Melvin oli niin väsyneen ja voimattomattoman oloinen, että lähdimme eläinlääkäriin nesteytystä varten. Melvin olikin tiputuksessa reilun tunnin ja sai pahoinvoinnin estolääkkeen nahan alle. Iltaa kohden Melvinin olo kohentui selvästi ja se söikin hieman ennen nukkumaan menoa.

Eläinlääkärissä

Olin jo netistä lueskellut monien koirien sairastuneen vatsatautiin ja kennelyskään messarin jälkeen. Melvinin oireet olivat juuri saman kuuloiset kuin muillakin sairastuneilla; liman oksentelua ja vesiripulia. Pelkoni siis toteutuivat kun Putkonen aloitti oksentelun torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin meni todella nopeasti voimattoman oloiseksi. Onneksi olimme saaneet yhden pistoksen pahoinvoinninestolääkettä Melvinille mukaan ja saimme sen avulla Putkosen pahoinvoinnin loppumaan heti alussa, kun nyt tiesimme, että kyseessä on sama juttu kuin Melvinillä. Viikonlopun aikana sairastuivat Pömppis ja Waakku. Niillä tauti oireili ainoastaan vesiripulilla ja ne eivät menneet ollenkaan niin kurjaan kuntoon kuin pojat. Molemmat pitivät yhden paastopäivän ja sen jälkeen paranivat nopeasti normaalilla ripulinhoidolla. Alkuviikosta sairastui vielä Tellervo, joka oksensi limaa pari kertaa ja ripuloi kahden päivän ajan. Tellervo ei ollut pöpöstä niin sairas, että olisi ollut syömättä, mutta hieman normaalia vaisumpi kuitenkin.

Sittemmin kaikki ovat parantuneet ja loput koirat ovat pysyneet terveinä. Nyt uskallan jo olettaa, että tauti on meidän laumasta käynyt läpi ne koirat, jotka olivat sairastuakseen. Todella inhottava ja ärhäkkä vatsavirus, jota en toivo kenenkään osalle. Harmillisesti meiltä jäi nyt parit tarpeelliset harjoitukset käymättä, mutta onneksi Kajaanin näyttelyyn on vielä muutama viikko aikaa ja mekin pääsemme sinne osallistumaan, jos kaikki koirat nyt pysyvät terveinä. Paljon näyttelyitä kiertävinä tämä oli toinen kerta kun koiramme ovat näyttelystä saaneet jonkin tartunnan, kerran aikaisemmin vuosia sitten koirat saivat kennelyskän, joten huonosta tuurista tämä nytkin oli varmaan kiinni. Ei voi muuta kuin toivoa, ettei kukaan tietoisesti toisi näyttelyyn sairasta koiraa! Kun paikalla on koiria sadoittain tai tuhansittain virus leviää joukossa helposti.

Mutta nyt on aika toivotella kaikille kasvatin omistajille, ystäville, tuttavilla ja muille meidän juttuja seuraaville RAUHAISAA JOULUN AIKAA! 

Junnutytöt kehässä

Sunnuntai 26.10.2014 klo 17.36 - Sanna

Tellervo olikin sitten vastoin odotuksia tyhjä ja odotettuja pentuja ei siten tullutkaan. Tiineysröntgentä edeltävinä päivinä Tellervon mahan kasvu pysähtyi kuin seinään. Vatsaa kuitenkin oli sen verran, että eläinlääkärikin tuumasi koiran nähdessään, että josko siellä kuitenkin olisi yksi pentu. Ultralla asia oli nopeasti selvitetty, eihän siellä ketään ollut ja Tellervo olikin siis vain tukevasti valeraskaana. Harmitti välittää nämä uutiset muutamalle pentua innokkaasti odottaneelle pennunkysyjälle. Tänä vuonna meille ei siis synny lainkaan pentuja.  Minua myös harmitti, että olen raivannut kalenterin tyhjäksi kaikesta muusta pentulomailua varten. Täyteen on ehtinyt tulla ja alkaakin pari minua kiinnostanutta handlerkurssia ja omia koiria en ole ilmoittanut sen paremmin näyttelyihin Seinäjoelle kuin Jyväskyläänkään. No, ehkäpä otetaan vahinko ensi vuonna takaisin.

Seinäjoen lauantaiseen kaikkien rotujen näyttelyyn olin menossa joka tapauksessa. Sinne oli ilmoitettu sijoitustyttö Putti sekä kasvattimme Taiga (Kertalaakin Tule Hyvä Kakku). Putti on jo melkoinen kehäkonkari kierrettyään ahkerasti harjoittelemassa haltijansa Jennin kanssa mätsäreissä ja pari kertaa pentuluokassa. Taiga ei aikaisemmin ollut missään vastaavan tyyppisessä paikassa tai tapahtumassa käynytkään. Molemmilla meni kehäesiintymiset hyvin, Putti esiintyi reippaasti ja varmasti ja Taigankin mielestä kehässä oli hauskaa, kun edellä ja viereisessä kehässä juoksi monta koirakaveria, joiden kanssa se olisi mielellään rynnännyt leikkimään. Kummatkin saivat laatuarvostelussa erinomaisen ja Putti sijoittui junioriluokassa ensimmäiseksi ja Taiga kolmanneksi, molemmille SA:t. PN-kehässä Taiga jäi neljänneksi, mutta Putti nappasi kirkkaimman sijoituksen saaden siis ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään ensimmäisen sertin! Putti oli lopulta VSP, parhaan uroksen viedessä voiton.

Kiva päivä siis kaiken kaikkiaan ja hieno aloitus kummallekin 10 kuukautta vanhalle beagletytölle! :)

Tässä odottelemme vuoroamme arvosteluun, minä ja Taiga sekä Jenni ja Putti.

Taiga

Putti palkintoineen :)

Näyttelyitä ja vähän muutakin

Tiistai 2.9.2014 klo 18.43 - Sanna

Taas on muutama viikko vierähtänyt, joten täytyy päivitellä meidän viime aikaiset (näyttely-)kuulumiset kertarykäyksellä. Elokuun puolivälissä käväistiin Iin ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Beagleja taisi olla kehässä 16 kappaletta. Kisu oli matkassa mukana turistina haistelemassa näyttelytuulia ja harmittelin vähän sitä etten ollut ilmoittanut  Kisua pentuluokkaan, kun ikä sinne olisi jo hyvin riittänyt. Putkonen oli rotunsa paras ja päivän päätteeksi se sijoittui ryhmässä neljänneksi. Muru oli parasnarttu kakkonen sertillä. Murun sertitili on nyt yhtä vaille täynnä, sillä tämä oli Murun viimeinen näyttely ennenkuin se täyttää 2-vuotta.

Muru Iissä PN2 sert

RN Ii 16.8. Putkonen ROP & RYP-4, Katin Plättä ROP-Vet ja VSP

Samana viikonloppuna pistettiin pentuetilaus menemään, kun Tellervo astutettiin onnistuneesti Koistisella. Nyt pitää pari viikkoa vielä jännittää tietoa siitä, onko meille tulossa pennuntuoksuinen loppuvuosi vai ei. Tällä kertaa taidan jättää tiineysultran väliin, jos vain suinkin maltan odottaa näkyviä tiineyden merkkejä. Mikäli tuleva pentue kiinnostaa, minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia. Juuri nyt maatilan hommat vievät paljon aikaani, joten sähköposteihin vastaaminen tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Nopeimmin minut saa kiinni puhelimitse ja useimmiten pystyn hyvin samalla rupattelemaan kun teen töitä.

Toissa viikonlopun vietimme Etelä-Suomessa kierrellen, kun saimme kasvattajavieraan Puolasta. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia beagleista, kasvattamisesta ja vähän kaikesta muustakin. Juttua riitti niin paljon, että sunnuntai-iltana minulta meinasi jo ääni lähteä kaiken puhua pulputtuttamisen seurauksena. Puolasta meille matkasi neljä kuukautta vanha Walentynka La Lu Riqueza, mielettömän reipas ja hauska beagletyttö. Etsin tälle pennulle yhteistykykyistä sijoituskotia mahdollisimman läheltä Kannusta. Soittamalla saa lisätietoja.

Zachariasz, Walentynka, minä ja Putkonen

Walentynka alias Waakku, joka osaa jo hypätä tuolille, pöydälle ja vaikka minne... lienee hyppyrottien sukua. Hyvin ehtiväinen ja kekseliäs beaglenalku. (P.S. kuva hämää, kunhan esittää tässä oikein suuuperkilttiä ;))

Tämän kesän näyttelysesongin päätti meidän osalta Limingan pentunäyttely viime sunnuntaina. Sää suosi meitä ihanan aurinkoisena ja lämpinä, kun edellisenä päivänä samalla paikalla pidetyssä ryhmänäyttelyssä oli kuulemma joutunut oikein palelemaan. Rotu oli pentunäyttelyssä hyvin edustettuna peräti viiden beaglekakakaran voimin. Meidän sakkia paikalla oli Kisu, sijoitustyttö Putti Kalajoelta ja Oulusta Piparin poika Loki (Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia). Loki sijoittui kahdesta uros pennusta ensimmäiseksi ja sai kunniapalkinnon. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 8 kk 

Fanta's Brand Red Riding Hood "Kisu" 8,5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro "Putti" melkein 9 kk.

Narttupentuja oli kolme. Kisu reesun matkapahointi ei juurikaan ole vielä helpottanut, mutta onneksi se pääsee aika nopeasti pahastaolostaan yli kunhan automatka on ohi. Kehässä Kisu esiintyi varsin iloisesti ja reippaasti, joten olin Kisuun oikein tyytyväinen. Hihnassa juoksemista meidän täytyy kyllä ruveta treenaamaan hieman useammin, sillä vauhtia Kisulta ei totisesti puutu, mutta se mielellään koukkaisi suoraan jalkojeni eteen sen sijaan, että ravaisi nätisti vierellä. Kisu sijoittui tytöistä ensimmäiseksi ja Putti kolmanneksi. Molemmat saivat kunniapalkinnon. Lopulta Kisu oli Rop-pentu ja Loki Vsp-pentu. Ryhmäkilpailussa Kisu sijoittui kolmen kutosryhmäläisen pennun pienestä joukosta toiseksi, dalmatiankoiran viedessä voiton. Kiva päivä, kiitokset siis vielä Heidi, Jani ja Jenni!

Kisu ryhmäkehässä

Kisu RYP-2 

Ja vielä viimeisenä: näyttelyt ovat pitkälti odottelua. Kisu kuuluu selvästi meidän sakkiin, se osaa ottaa yhtä rennosti kuin kokeneemmatkin kehätähdet.

Maailman Voittaja 2014

Perjantai 15.8.2014 klo 10.49 - Sanna

Viikko ennen kovasti odotettua WDS 2014:sta,  eli Maailman Voittaja 2014-näyttelyä, kävimme ryhmiksessä Siikajoella. Beaglejen arvostelu oli heti aamu ysiltä ja kukon laulun aikaan lähtötohinoissani unohdin ottaa matkaan Kisun, jonka olin ajatellut ottaa mukaan totuttelemaan näyttelyiden maailmaan. No onneksi matkasta ei sentään unohtunut mitään välttämätöntä. Helleaallon jatkuessa tämäkin näyttely sai paahtavasta kuumuudesta osansa.

Putkonen on pistänyt kehähommat nyt ihan lekkeriksi ja se meinaa, että "siinäs äippä yrität vääntää mua asentoon" ja tämä näkyy sen esiintymisessä (tai siis siinä, että se ei esiinny). Niin me sitten kehässä väännetään Putkosen kanssa kilpaa. Hirmuisen hauskaa sillä on, häntä heiluu ja se sai nytkin mainintaa iloisesta, pentumaisesta luonteestaan ja hyvästä temperamentista. Putkonen oli tällä kertaa PU2. Murusta tuomari tykkäsi kovasti ja Muru olikin lopulta PN1 sertillä ja vielä rotunsa paras. Arvostelun ensimmäinen lause on ihana: "Erinomainen esimerkki kauniista koirasta." Onneksi olimme liikkeellä asuntoautolla, sillä se pysyy helteelläkin viileänä ja vietimmekin lopulta siellä koirien kanssa lähes koko päivän odotellessamme ryhmäkehien alkua.

Ryhmässä koiria olikin ihan kivasti sillä kyseessä oli 4/6 eli mäyräkoirat ja kaikki rodut kutosryhmästä. Muru esiintyi terhakkaasti ja päivän pitkän odottelun kruunasi Murun sijoittuminen ryhmässä kolmanneksi. Miten hyvältä menestys voi joskus tuntuakaan! Tämä oli Murun ensimmäinen ryhmäsijoitus ja siksi minulle erityisen tärkeä :)

Muru 20 kk

Muru RYP-3

Maailman Voittaja reissulle lähdimme Murun ja Viivin kanssa torstaina. Yövyimme Järvenpäässä, kuten tavallisesti näillä Helsingin keikoillamme. On kivaa kulkea koirien kanssa, jotka eivät ole moksiskaan kerrostalo elämästä, vaikka eivät sellaiseen ole tottuneet tai mistään kaupungin vilinästä. Järvenpäässä oli samaan aikaan menossa joku Street Fest- musiikkitapahtuma ja tämä tiesi minulle huonosti nukuttuja öitä, kun musiikki pauhasi esiintymisteltassa suoraan isäni asunnon edessä ja kaupungilla juhlijat pitivät ääntä pitkälle yöhön. Hannun ja koirien unta ne eivät tuntuneet häiritsevän yhtään.

Oli mukavaa vaihtelua päästä koirien kanssa lenkkeilemään kaupunkimaisemiin. Ihan oma lukunsa tuolla ovat kesyt rusakot, joita nähtiin joka lenkillä useampia. Muru unohti olevan näyttelylinjainen beagle heti ensimmäisen pois päin pinkovan pupun nähtyään ja se päästikin melkoisen äläkän jokaisen myöhemmin näkemämme rusakon kohdalla. Siilejäkin osui useampi lenkkiemme varrelle, mutta niiden touhuja koirat vain katselivat uteliaina päät kenossa niin kuin mekin. 

Tässä on juuri tehty rusakkohavainto...

Viivi kävisi mielellään ihmettelemässä pitkäkorvaa lähempääkin, mutta mitään suuria tunteita ne eivät siinä herättäneet.

Murussa sen sijaan herättivät :D

Perjantaina vietimme näyttelyssä turistipäivän. Kiertelimme myyntikojut ja kun perjantaina ei esillä ollut oikeastaan yhtään meitä erityisemmin kiinnostavaa roturyhmää, emme jääneet seuraamaan mitään rotua kovin pitkäksi aikaa. Eniten aikaa kulutimme mäyräkoirakehien laidoilla. Olemme Hannun kanssa katselleet lyhytkarvaisia kääpiömäykkyjä ehkä hieman sillä silmällä, että kun aika joskus harjakoiristamme on jättänyt, sellainen voisi olla kiva perheen pikkukoiranvirkaa toimittamaan... Mutta sitä ei toivottavasti tarvitse ajatella vielä vuosiin!

Tälläinen olisi kovin soma!

Maailman Voittaja-näyttelyn kohdalla maa- ja metsätalousministeriön kielto typistettyjen koirien osallistumisesta koiranäyttelyyn ei päde, joten leikeltyjä koiria näkyi todella paljon, mikä ei ole tietenkään ihme kun osallistujia oli Venäjältä ja muista typistyksen edelleen sallivista maista tuhansittain. Osa kehistä oli valtavan koiramäärän takia ulkoteltassa. Perjantaina sinne oli mielestäni fiksusti sijoitettu laumanvartijoita ja muita molosseja. Ulkokehien alueella liikkuessa valtakielenä kuuluikin olevan venäjä ja ainakin keski-aasiankoirien kehässä typistettyjen joukossa näkyi vain pari kokonaista koiraa häntineen ja korvineen. 

Kehään mennessä vaihdetaan näyttelytalutin... eli kuonokoppa, vankka nahkapanta, kuormaliinaa muistuttava hihna ja hanskat, jotka helpottavat koiran pitelyä, jätetään hetkeksi sivuun. Tosin mielummin näin kuin ne rotutoverit, jotka olivat ohkaisen hihnan varaan jätetty yksinään tolppaan kiinni tai nämä kaksi näyttelyhäkeissä aggressiivisesti kaikille haukkuvaa, joiden omistajaa ei mailla halmeilla näkynyt. Kovin tukevaa tekoa nuo kevytmetallihäkitkään eivät ole, mutta ilmeisesti ovat kestäneet noiden koirien rymistelyt kun mitään ikäviä uutisia näyttelystä ei ole kantautunut ainakaan minun korviini.

Jotenkin luulottelin itselleni ettei näin isoon näyttelyyn tuoda ulkomailta muita kuin erinomaista laatua olevia koiria. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta tämä espanjanmastiffi kehällä kuvaamani koira oli suorastaan järkyttävä. Koska minulla ei ole perjantain luetteloa, en ole katsonut minkä maalaisesta koirasta on kyse, mutta suomalainen tämä ei ollut. Ihan näin puutteellisia takakulmauksia en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja kun kyseessä on vielä erittäin raskas koira, on vaikea kuvitella sen elävän kivutonta elämää näin pahan rakenteellisen virheen kanssa. Sääliksi käy koira parkaa. Jos kyseessä olisi oma koirani mielessä kävisi lähinnä lopetus, eikä matka Maailman Voittaja-näyttelyyn. Mutta omistajalle reissu oli varmaan jokseenkin onnistunut, sillä tuomarin mielestä tämä koira oli erinomainen ja hän sijoitti sen vielä kilpailuluokassakin, vaikka osa erinomaisella palkituista koirista jäi ilman sijoitusta. Eli tuomarin mielestä esillä oli huonompiakin koiria.

Tälläisessä isossa tapahtumassa on kiva kulkea ja katsella niin koiria kuin omistajiakin. Handlerit panostavat kehäpukeutumiseen ja koirat on kunnostettu viimeisen päälle. Ison maailman meininkiä oli tietysti mukana. Yorkshirenterrierin vieressä trimmauspöydällä tönötti piilottelematta koiraa suurempi lakkapullo, jolla turkki viimeisteltiin. Yhdellä koiralla näin aavistuksen tulehtuneen kulmahampaan reiän persposkessa ja väitän, että menossa oli antibioottikuuri. Ihan beaglekehän laidallakin näin kuinka kaksiväriselle kilpakumppanille laitettiin kirsuun pigmentit tussilla ennen kehään menoa. Meistä suomalaisista näytteilleasettajista suurin osa on rehellistä porukkaa ja noudattaa näitä doping-sääntöjä, lääkitysten ja turkinkäsittelyn ynnä muiden osalta, joista monet ulkomaalaiset piutpaut välittävät. Tämä ei tietenkään aseta meitä samanarvoiseen asemaan. Ikävää oli nähdä näyttelyssä kaksi niin nuorta pentua, että niillä ei missään nimessä ole rokotukset voineet olla kunnossa. Kaikkien turistikoirien tuominen alueelle oli ehdottomasti kiellettyä ja näyttelyyn ilmoitetullekin koiralle piti ostaa kallis kulkulupa, jos sen halusi tuoda näyttelyyn jonain muuna kuin omana päivänään. Joillain vaan on pokkaa tehdä tasan mitä haluavat ja jossain päin röyhkeys tuntuu suorastaan olevan maan tapa. 

Argentiinandoggeja

Näyttelytunnelmaa

Lauantai oli sitten beaglepäivä. Lähdimme muka hyvissä ajoin Järvenpäästä kohti messukeskusta. Siinä missä perjantai aamuna pääsimme hyvin vähillä jonotuksilla ajamaan perille, lauantaina seisoimme autojonossa Koskelantieltä parkkiin 45 pitkältä tuntuvaa minuuttia. Minulla rupesi hermo kiristymään kellon lähestyessä yhdeksää ja kun pääsimme purkupaikalle ottamaan tavarat ja Murun autosta, olikin kello jo yhdeksän kun pääsin kehien luo kaikkien kamppeideni kanssa. Onneksi minulla ei ollut pentu- tai junnuluokan koiraa näyttelyyn ilmoitettuna. Jännitin kehään menoa niin paljon, etten voinut edes kuvitella valokuvaavani kehässä olevia koiria ennen Murun esiintymistä. Muru esiintyi vuorollaan ihan kivasti ja sai erinomaisen. Kilpailuluokassa sijoitus jäi valitettavasti saamatta.

Huomasin etten oman kehässä käynnin jälkeen pystynyt keskittymään valokuvaamiseen, joten annoin kameran olla lopulta repun pohjalla. Rakastan näyttelyissä valokuvaamista ja beaglet ovat tietysti lempikuvattavani, mutta olen nyt todennut, että tämän asian kanssa se on vähän niinkuin joko tai. Joko vien kehään omia koiria ja voin seurustella samalla muiden näyttelyssä olevien ystävien ja tuttujen kanssa tai sitten olen ilman koiria ja valokuvaan, mutta se vie käytännössä kaiken keskittymiseni koska en osaa asennoitua niin, että räpsisin kuvia vähän sinne päin.

Viivi suoritti oman kehäesiintymisensä suunnilleen samoihin aikoihin jälleen kasvattajansa Heikin taitavasti handleroimana. Iloinen uutinen oli, kun Hannu soitti ja kertoi Viivin olleen viidestä porcelainesta ROP ja siten uusi MV-14 tittelin haltia. 

Logpoint Dalila SERT, CACIB, ROP,WW-14

Ostoksia tehtiin aika hillitysti. Tarjonta ei juurikaan eronnut normaalista joulukuun messarista. Mukaan tarttui karva-alustoja kuten aina ja tietysti uusia leluja. Mitään äärettömän ihanaa pakkosaada heräteostosta ei tullut vastaan. Käytin Murun kanssa hyödykseni Laboklinin tarjouksen ja kävimme heidän ständillään otattamassa Murusta näytteet muutamaa geenitestiä varten. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi tulosten tulla minulle sähköpostiin.

Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina. Meille tarjoutui mahdollisuus treffata ennen kotiin lähtöä Pömppiksen veli Sulo perheineen eli Kertalaakin Ei Kun Menoksi. Sulosta oli kasvanut kerrassaan mahtava luonteinen ja vauhdikas komistus! Nimi on tainnut olla enne :D Kiitos vielä, oli todella hauska treffata teidät! :) 

Kertalaakin Ei Kun Menoksi "Sulo" 12 kuukautta. Tässä kuvassa Sulossa on valtavasti yhdennäköisyyttä Wilson isän kanssa. Nämä E-pennut viettivät 1-v. syntymäpäiviään 12.8.

Koirakavereita ja aurinkoa Oulussa

Torstai 22.5.2014 klo 11.25 - Sanna

Viime viikonlopun näyttelyannos nautittiin Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä sunnuntaina. Beaglejen arvostelu oli omassa kehässään viimeisenä iltapäivällä ja olin laskeskellut, että niiden arvostelu alkaa yhden kieppeillä. Iloitsin etukäteen siitä, että ehdimme hoitaa tilan työt aamulla kaikessa rauhassa ennen matkaan lähtöä. Aina meillä lähtö jostain syystä venähtää, tapahtuu jotain aikaa vievää ja jälleen kerran tien päälle päästiin reilusti suunniteltua myöhemmin. Hieman jo epäilin, että ehditäänkö kehään ajallaan. Ihan turhaan, kun kehä eteni loppuseltaan niin verkkaisesti, että oltaisiin voitu startata Kannuksesta vaikka puolitoista tuntia myöhemminkin ja ehtiä silti mainiosti.

Ilma oli mainio ja seura vielä mainiompaa. Meitä tuli moikkaamaan Oulussa asuva Piparin ja Putkosen poika Loki omistajiensa Heidin ja Janin kanssa. Oli aivan ihanaa nähdä miten reipas  ja aika komea (vaikka itse sanonkin ;)) poika Lokista on jo kasvanut. Sijoitustyttö Putti oli myös paikalla omistajansa Jennin kanssa. 

Kertalaakin Tekipäs Eetvarttia "Loki" 5 kk.

Loki 5 kk.

Hessin Una Amor Del Zorro eli "Putti" 5,5 kk ja Loki painin pyörteissä.

Putti osaa jo kyykyttää poikia :D

Lokin yhdennäköisyys Putkosen kanssa on niin huomattava, että tuntuu aivan kuin katselisi omaa koiraa pentuna jälleen :)

Isi ja poika yhteispotretti

Kun beaglejen arvostelu sitten vihdoin viimein alkoi, iltapäivä oli jo pitkällä. Nyt ei voi tuomaria syyttää ainakaan siitä, etteikö hän olisi käyttänyt aikaa jokaiseen koiraan ja kunnolla. Sai juosta ja sai seisoa paikoillaan. Wilson oli nuortenluokassa ainoa ja se sai erinomaisen sekä SA:n. Putkonen voitti avoimen luokan SA:lla sekin. Kati toimi apuohjastaja PU-kehässä Wilsonille. Tuomarin lähes tuskastuttavan pitkän tuumailun jälkeen urokset saatiin vihdoin järjestykseen; Wilson oli PU4 ja Putkonen voitti urokset, sai sertin sekä ensimmäisen CACIB:nsa :) Muru oli nuortenluokassa ainoa narttu, Murullekin erinomainen ja SA. Avoimessa luokassa avustin Katia vähän Poppiksen kanssa, kun Katin molemmat nartut kilpailevat samassa luokassa. Avoimen luokan jälkeen äkkiä Muru hihnan päähän ja taas juoksemaan kehää ympäri. Tällä kohtaa minusta tuntui, että ehkä olisi syytä aloittaa jonkinlaiset ympyrän juoksuharjoittelut, ettei minulla loppuisi kehässä kunto kesken. Onneksi en sinne kuukahtanut, vaikka se kovin mahdolliselta tuntui. Muru sijoittui neljänneksi, syynä "luisu kallo", jonka tarkoitusta en täysin ymmärrä. Ehkä tuomari olisi toivonut Murulle selkeämpää otsapengertä? Nelosellekin riitti vara-sert kotiintuomisiksi. Sitten vielä pari kierrosta kehää ympäri Putkosen kanssa, joka tällä kertaa oli VSP. 

Ventaped-alustoja olen nakellut roskiin viime viikkoina taas aimo läjän, joten yksi iloinen asia lisää oli, että niitä löytyi yhdeltä myyjältä ihan sopuhintaan. Palkintovaihtoehtoina oli ShowLinkin lahjakortit ja minä en hölmönä ottanut niitä vaan pokaalit, kun en sillä hetkellä keksinyt mitään mihin olisin lahjakortteja käyttänyt. Heti kotimatkalla harmittelin asiaa, kun olen tykännyt tosi paljon Kennelliiton "WDS 2014" T-paidoista. Olisinpa keksinyt tämän ajoissa, sillä olisin mielummin hakenut yhden sellaisen lisää, kyltittömien pokaaleiden sijasta. Pitääkin vähän urputtaa nyt siitä, että miksi näyttelynjärjestäjät eivät raaski edes isossa näyttelyssä ottaa pokaaleihin kylttejä!?! Murrrr...

Vasta kotona huomattiin kuinka petollinen kevätaurinko voi olla. Hannulta oli auringossa palanut huomaamatta koko pää ja minulta kärähti naama ja rintakehä. Seuraaviin kesän näyttelyihin täytyykin muistaa varustautua aurinkorasvalla. Ylihuomenna on vuorossa Tuurin kaikkien rotujen näyttely, johon sääennusteet povaavat tällä hetkellä täyttä hellettä. Aika kaivaa siis näyttelytelttakin naftaliinista :)

Muistakin Piparin pennuista omistajat ovat lähetelleet kivoja kuvia, joten laitan niitä myöhemmin tänne blogiin esille :)

Onnea ja epäonnea

Tiistai 13.5.2014 klo 17.23 - Sanna

Lauantaina sää ei meitä juuri suosinut Nurmon ryhmänäyttelyn aikaan. Kehä oli aikataulusta jonkin verran jäljessä ja ilma oli tuulinen ja tihkutti vettä. Onneksi oltiin liikkeellä asuntoautolla, joten pakkauduttiin välissä koirinemme takaisin sinne odottelemaan kehän etenemistä. Pömppis esiintyi nyt pentuluokassa kolmatta kertaa. Sen kanssa kehään meneminen on mukavaa, nyt kun olen saanut huomata, että se esiintyy reippaasti. Kivalla arvostelulla Pömppikselle kunniapalkinto ja ainoana pentuna se oli sitä myöten automaattisesti myös rotunsa paras pentu. Wilson pääsi edustamaan meidän miesjoukkoa. Sillä oli kehässä pikkuisen väärä vaihde päällä, se millä kaikki tapahtuu vähän liian vauhdikkaasti ja kaikki neljä jalkaa eivät tahdo pysyä maassa edes silloin kun ei liikuta minnekään. Koiran näköinen arvostelu saatiin ja erinomainen ja SA. 

Pyysin Hannua tässä välissä ottamaan Murun häkistä ja liikuttelemaan koiraa lämpimäksi sillä aikaa, kun odotin Wilsonin kanssa PU-kehää. Hannu kiersi näyttelyalueella Murun kanssa ja yht'äkkiä kauhukseni huomasin, kuinka kahden kehän päässä kaksi kultaistanoutajaa tempaisivat itsensä omistajansa otteesta ja säntäsivät Murun päälle! Omistaja kaatui maahan pitkin pituuttaan ja Hannu yritti yksinään pitää koiria pois Murusta. Minä lähdin Wilsonin kanssa juoksemaan paikalle avuksi ja siellä lähettyvillä seisoi samaan aikaan monta ihmistä tumput suorina, eikä kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen tätä maahan kaatunutta naista tai Hannua koirien kanssa. Suututtaa moinen välinpitämättömyys! Muru säikähti tietysti paljon, kun aivan yllättäen kaksi isoa koiraa pölähtää niskaan. Koirat eivät purreet, mutta tapahtuma oli todella ikävä ja aikaisemmin äärettömän reipas Muru kulki tämän jälkeen näyttelypaikalla häntä alhaalla ja pälyili aina välillä taaksepäin, varmistellakseen onko joku jostain hyökkäämässä kimppuun. Sen kehäesiintyminen oli ehkä kymmenen minuuttia tapauksen jälkeen ja kehässä se oli onneksi oma itsensä, paitsi häntä tipahti alas heti kun se vilkaisi kultsukehään. 

Olemme näyttelypaikoilla liikkuessamme tästä syystä aina erittäin varovaisia, sillä näyttelyissä näitä vastaavia (ja huomattavasti vakavampia hyökkäyksiä ja purematapauksia) näkee valitettavan usein. Nytkin Hannu oli kiertänyt nämä kehän laidalla olleet koirat monen metrin päästä, eikä Muru ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Silti koirat päättivät syösyä Murun päälle. Vahinko voi tietysti sattua kenelle tahansa, mutta jokaisen näyttelyitä harrastavan tulee muistaa, että näyttelypaikalla muita koiria on joka puolella. Omien koirien käytöstä täytyy tarkkailla herkeämättä, jotta siihen pystyy puuttumaan ajoissa ja niillä täytyy olla sellaiset pannat ja hihnat, että ne eivät pääse riistäytymään käsistä. Mikäli koirilla on kokoa niin paljon, että ne voivat tempaista omistajan nurin niin halutessaan, on vastuu vieläkin suurempi. Näyttelyhäkki on erinomainen apuväline, paitsi että se tarjoaa koiralle turvallisen paikan levätä, voi omistaja itsekin rennommin seurailla kehän kulkua, kun koira samaan aikaan nukkuu tyytyväisenä häkissä. Tällä kertaa mitään fyysisiä vammoja ei onneksi tullut, mutta saa nähdä jäikö Murulle tästä jotain traumoja. Harmittaa ja suututtaa koiran puolesta aivan älyttömästi, näitä vahinkoja ei vaan saisi sattua!

Wilson sijoittui PU2 ja sai vara-sertin. Murun kehäesiintyminen sujui siis tapahtuneeseen nähden kuitenkin ihan hyvin. Se sai hyvän arvostelun ja ainoana kahdesta nartusta erinomaisen sekä SA:n. Murulle siis serti lisää. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi voittaneen uroksen ja me pääsimme kylmissämme ja väsyneinä kotimatkalle VSP:n kanssa. Pikku kamerakin oli ollut matkassa, mutta kuvaamatta jäi kurjan kelin takia. Otettiin palkintopotretit sitten vasta kotona.

Muru Murmeli ja viides serti :)

Lauantai Kalajoella

Maanantai 5.5.2014 klo 15.37 - Sanna

Lauantai sujui taas koiranäyttelyn merkeissä, tällä kertaa olimme lähinäyttelyssä eli ryhmiksessä Kalajoella. Roihukin oli ilmoitettu, mutta se ehti pudottaa karvansa ihan tyysti, joten sen mukaan ottamista ei tarvinnut edes harkita. Beagleja oli ilmoitettu ihan mukavasti, 18 kappaletta ja koirat jakaantuivat kivasti kaikkiin eri luokkiin. Näyttelypäivälle keli oli kohtuullisen hyvä, vaikkakin kirkkaasta auringon paisteesta huolimatta melkoisen viileä. Eipähän onneksi satanut mitään. Olimme näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin, kun beaglet olivat kehässä vasta puolenpäivän jälkeen. Ikäväkseni totesin, että muuten niin reipas Pömppis säpsähteli kuulutuksia. Niitähän sitten riitti, kuuluttajaksi oli nimittäin valittu henkilö, joka rakasti omaa ääntään ja katsoi oikeudekseen hölistä mikrofoniin kaikkea turhanpäiväistä ja kutsui jopa lapsia ihanasti mikkiin hihkumaan! Erityislisänä näyttelyssä soi kaiuttimista irlantilaista kansanmusiikkia taustalla koko ajan... Nyt oli järjestäjiltä päässyt pahasti unohtumaan, mitä ihmiset tulevat koiranäyttelyyn tekemään. Kivahan se olisi kuulla mitä tuomari esillä olevista koirista yleisölle kertoo, ellei joku einari samaan aikaan halua jakaa metsästyskokemuksiaan koko näyttelyväelle mikrofonin kautta. No, ei siinä mitään, nimittäin siihen mennessä kun Pömppiksen kehävuoro tuli, se oli jo ehtinyt tottua kuulutuksiin täysin ja leikki niiden aikana vapautuneesti kanssani kepinpätkällä. Siis jotain hyvääkin tässä erityisen ärsyttävässä ylimääräisessä kuuluttelussa ;) 

Pömppis kehässä

Pömppis 8,5 kk.

Pömppis esiintyi taas reippaasti kuten viime viikollakin. Nyt täytyy lisäksi todeta, että tuvassa koirien vapaassa käytössä seisova trimmauspöytä on vaikuttanut positiivisesti koirieni pöytäkäytökseen. Vaikka siinä ei mitään ongelmia ole koskaan ollut, ikinä aikaisemmin koirani eivät ole olleet näin rentoja pöydällä. Nyt kun ne kotona kiipeilevät trimmipöydälle edes takaisin omia aikojaan ja jopa nukkuvat siinä, siitä on tullut niille oikein mieluinen paikka. Jos Pömppis oli viikko sitten aivan liian pitkä beagleksi, se ei ollut sitä nyt. Erityismaininta tuli "hyvästä pyllystä", joka tosin jäi kirjallisesta arvostelusta pois. Kunniapalkinto napsahti siis tällä kertaa ja kun uroksissakin oli kunniapalkinnolla palkittu pentu, saatiin oikein kilpailu rotunsaparhaasta pennusta käytyä. Tuomari oli Pömppikseen mieltynyt ja Pömppärellasta leivottiin Rop-pentu. Arvostelussa "ihana temperamentti" saa hymyn huulille, pidän itse Pömppiksen luonteesta kovasti :)

Putkonen 23 kk

Putkonen on kerrassaan mainio tyyppi, mutta sen kanssa kehään mennessä saa varautua suunnilleen sirkustemppuihin. Nyt möyheä ulkokenttä oli niin kiinnostava, ettei Putkonen olisi malttanut seisoa paikoillaan nanosekuntia pitempään, vaan maan tonkiminen olisi ollut paljon hauskempaa. Isona uroksena sitä saa ihan tosissaan yrittää vääntää asentoon silloin kun se ei ole yhteistyöhaluinen. Hirmuisen hauskaa sillä taas oli kehässä ja se iloisuus huokuu siitä varmaan ulospäinkin. Oikein hyvällä arvostelulla Putkonen oli lopulta PU1 sertin kera.

Muru 17 kk

Murunkin mielestä pehmeä kenttä oli oivallinen kiitorata ja raviaskeleita se ei ainakaan junnuluokan yhteiskierroksella tainnut ottaa ainuttakaan. Kati kilttinä kuvasi koirat kamerallani ja kotona kuvia selatessani olen todennut, että ihan yhtä hukassa ne raviaskeleet taisivat olla vähän joka koiralla :D Olin ilmoittanut Murun junioreihin, vaikka nuortenluokkaan luulin ilmoittaneeni. Junnunarttuja taisi olla viisi kappaletta. Muru voitti luokan erinomaisella ja SA:lla. PN-kilpailuluokassa koiria oli neljä. Katin upea Klaara vei oikeutetusti voiton ja Muru tuli hyväksi kakkoseksi. Koska Klaaralla sertit on jo täynnä, sertti jaetiin Murulle. Putkonen oli tällä kertaa VSP, Katin Klaaran viedessä lopulta melkein koko näyttelyn voiton, se oli päivän päätteksi hienosti BIS-2 :) Kehäkuvat jälleen (c) Kati Heikkinen, kiitos!

Turistina meillä oli matkassa joukkomme uusin jäsen, Kisu, josta en ole vielä ehtinytkään kirjoitella. Kisulla on ikää nyt 4,5 kuukautta. Ensin näyttelypaikka vähän jänskätti, mutta ihan reippaasti pieni tyttö siellä käyttäytyi. Ja pitihän sitä tietysti vähän treenatakin :)

Fanta's Brand Red Riding Hood eli "Kisu"4,5kk (tässä tosin liian venytettynä)

Narun nokassa juoksuharjoitukset.

Ihan vaan istuskelemassa.

Taas viikon tauko näyttelyistä ja sitten ensi lauantaina suunnataan Seinäjoelle!

Näyttelykausi avattu!

Torstai 1.5.2014 klo 19.42 - Sanna

Nyt on meidänkin lauman näyttelykausi vihdoin startattu, eikä lainkaan hassummin tuloksin. Lauantaina olin Pyhäjärven ryhmänäyttelyssä Putkosen ja Murun kanssa. Hannunkin oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta yksi uuhi näytti yöllä sellaisia merkkejä, että poikii päivän aikana (kuten sitten tekikin), joten Hannu joutui jäämään näistä kinkereistä kotimieheksi. Beagleja oli näyttelyyn ilmoitettu vain kuusi kappaletta, joista ystävien koiria Katin Poppis ja Erjan Siita. Kehä oli heti aamusta. Beaglekehä oli sisällä jäähallissa ja tietysti ilmojenvaltias antoi auringon paistaa ulkona täydeltä terältä ja kevätpäivä oli mitä parhain, joten ulkona olisi ollut huomattavasti lämpimämpi kehän paikka tällä kertaa. Putkonen esiintyi iloisesti ja vauhdikkaasti. Se oli ainut uros erinomaisella ja sa:lla. Tuomari toivoi koiraan enemmän kulmauksia, kuten minäkin, mutta piti erityisesti Putkosen liikkeistä (kuten minäkin ;)). Putkonen siis PU1 ja serti. Murun kehäesiintymiseen olen myös hyvin tyytyväinen. Se oli iloinen ja reipas itsensä. Murulle tuomari toivoi kauniimpaa päätä, eikä minulla siihenkään ole mitään vastaansanomista. Murullekin siis erinomainen ja sa. Paras narttu luokassa kilpakumppanina oli Erjan kunnioitettavassa iässä  oleva, 10-vuotias veteraani Siita. Muru oli tällä kertaa PN2 ja serti. Putkonen vei rotunsaparhaan tittelin, joten meillä oli pitkä päivä odotella ryhmäkehien alkua iltapäivällä. 

Muru ja Pyhäjärven serti kotipihassa ikuistettuna.

Ryhmäkilpailuiden aloitus sitten venyi ja venyi... Edellisen yön unet oli lampaiden takia jäänyt vähäisiksi ja minua väsytti ja palelsi. Koirien kanssa kävin moneen otteeseen ulkona lämmittelemässä ja autossakin istumassa. Siinä tuli taas hetkittäin mietittyä, mikä tässä harrastuksessa onkaan niin hauskaa. Ryhmäkilpailut alkoivat vihdoin ja viimein klo: 17 jälkeen eli järjestäjillä aikataulut menivät pieleen pahan kerran. Jossain kohtaa mutisin, että en olisi jäänyt kehiä odottamaan, jos olisin tiennyt siinä menevän seitsemän tuntia. Mutta ilo on koirat, jotka eivät pitkästäkään odotuksesta pahasti väsähdä. Varsinkin Muru on sellainen ilopilleri, että sen mielestä aina on hauskaa! Odottelu kannatti, ryhmäkilpailussa oli tällä kertaa seitsemän 6-ryhmäläistä. Kun suomenajokoira sijoitettiin toiseksi, olin ihan varma että kauniisti esiintynyt amerikankettukoira vie voiton, vaan senpä veikin meidän Putkonen! :) Näyttelyn kauneinta valitessa Putkonen sijoitettiin kolmanneksi, ei hullummin; tähän ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 530 koiraa. Kotimatka meni aivan hujauksessa, niin pöllämystyneen onnellinen olo minulla oli. Kotona heti töiden pariin ja illalla kymmenen aikaan vielä pesin Pömppiksen ja Wilsonin, jotka lähtivät sunnuntaina mukaan Vaasaan.

Putkonen BIS-3 ja palkintosaalis. Järjestäjille ruusuja tosi hienosta BIS-ruusukkeesta!

Sunnuntaina Vaasassa beaglet olivat kehässä aamulla eli se tarkoitti taas kukon laulun aikaan heräämistä lampolan töiden takia, että saatiin aamuhommat tehtyä ennen näyttelyyn lähtöä. Nyt Hannukin pääsi reissuun mukaan, sillä koko joukosta enää yksi uuhi oli karitsoimatta, eikä se näyttänyt tippaakaan siltä, että meinaisi synnytellä samana päivänä. 

Minua jännitti, koska Pömppis oli reissussa mukana ihan ekakertalaisena tarkoituksenaan osallistua pentuluokkaan. Jännitin aivan suotta, sillä Pömppis ei ollut näyttelypaikasta moksiskaan, vaan käyttäytyi iloisesti ja reippaasti koko ajan, vaikka ei koskaan aikaisemmin vastaavassa väen ja koirien paljoudessa olekaan ollut. Sen kehäesiintymiseen olen todella tyytyväinen, sillä Pömppärella esiintyi kuin kokenut kehäkonkari. (Perjantai-illat kennelpiirin näyttelytreeneissä eivät siis ole menneet hukkaan ;)) Vaan kunniapalkinto jäi saamatta. Pömppis on pitkärunkoinen, tiedän oikein hyvin, että sillä on pitkä lanneosa. Kuitenkin se on mielestäni aivan tunnistettavissa rotuisekseen ja kehäkäytös oli sen mukaista, että olisin sen KP:n sille mielelläni ottanut. No jokainen tietysti tyylillään. Wilsonille erinomainen, mutta suoran etuosan takia ei sa:ta. Sillä tosiaan on suora olkavarsi, mutta oletettavasti se ei viime kesästä ole suoristunut, jolloin sama tuomari palkitsi sen vara-sertillä. Murulle odotin kehästä tältä tuomarilta näiden jälkeen hyvää tai erittäin hyvää, sillä pitkärunkoinen sekin on. Ei se kuitenkaan pitkältä nyt näyttänyt ja erinomaisen sai, mutta ei sa:ta, sillä on vielä kesken kehityksen. Ei liene ihme, kun koira on vasta 17 kuukautta vanha. Eli ei meidän päivä tällä kertaa. Katin ihanainen Klaara oli Vsp.

Vaasan kehäkuvat (c) Kati Heikkinen. Kiitos Kati!

Pömppis ihan ekaa kertaa kehässä <3

Pömppis

Edellisen iskä, Wilson.

Muruliini Vaasan kehässä.

Näin sitä mennään...

Ulkomaalaiselta myyjältä löysin ihanan namipalapussin kaksivärisellä beaglella varustettuna, joten sehän oli pakko ostaa. Toivottavasti en onnistu hukkaamaan sitä ihan heti, sillä olen varsinainen mestari niiden kadottamisessa. Vaikka menestystä ei tullut, päivä oli tosi onnistunut. Olipas taas kerran mukavaa viettää päivä ystävien ja tuttujen seurassa ja vaihtaa ajatuksia koirista. Se on tämän harrastuksen suola, menestys silloin tällöin on vaan plussaa siihen päälle :) Vaasa on edelleen sisänäyttelyistä ehdoton suosikkini, Botnia-hallissa on aina hyvin tilaa ja isot kehät.

Mun uusi namipalapussi ja pikkuinen savibeagle.

Kotona meitä odotti lampolassa tuore äiti karitsansa kanssa eli juuri se uuhi oli poikinut, joka ei aamulla näyttänyt merkkiäkään aikeistaan. Nyt kevään uuhiryhmä on karitsointinsa suorittanut ja meno on kuin Piippolassa konsanaan, mää mää siellä ja mää mää täällä, yhteensä uuhia ja karitsoita on nyt himppasen vajaa 400 kappaletta. Lehmien poikimiset ovat parhaillaan menossa ja niitä on poikimatta reilu parikymmentä lehmärouvaa. Kesää kohti ollaan siis kovaa vauhtia menossa.

Näyttelyissä voi ottaa rennosti ;)

Voittajanäyttelyiden saldo

Keskiviikko 18.12.2013 klo 18.55 - Sanna

Nyt jos sitä olisi viimein toipunut messariviikonlopusta sen verran, että jaksaisin kuulumiset päivittää tännekin. Viime viikko oli varsin kiireinen ja siksi en ole Piparin mahan kasvustakaan kirjoitellut. Meille haettiin itsenäisyyspäivänä lammaskatraaseen 66 uutta uuhta, joiden kanssa on ollut myyjästä johtuvista syistä paljon, paljon ylimääräistä hommaa. Kaiken huippu oli, kun jouduimme sitten lopulta viime keskiviikkona kirjaamaan jokaiselta lampaalta eu-tunnukset korvamerkeistä ylös, myyjällä kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä eläinyksilöitä hän oli meille edellisellä viikolla myynyt! Kaikista rekisteri- ja paperiepäselvyyksistä puhumattakaan... Joillakin näyttää olevan tapana jättää tämmöisten asioiden hoito retuperälle. No ei siitä sen enempää.

Tortaina startattiin jo aamutuimaan kohti Etelä-Suomea. Menimme asuntoautolla ja kyytiin pakattiin näyttelyyn ilmoitetut Viivi ja Wilson. Jokavuotinen perinne eli Ikeassa käynti liitettiin tähänkin messarimatkaan. Tällä kertaa päätettiin hoitaa Ikeassa käynti jo menomatkalla, pysähtymällä Tampereella. Mitään ihmeitä minun ei ollut tarkoitus ostaa, ostoslistalla oli lähinnä uudet sohvanpäälliset olohuoneen Ektorpeihin. Tietysti jotain pientä tarttui mukaan myymälän puolelta, mutta ikävä yllätys odotti varastossa, sieltä kun ei löytynyt kuin yksi kappale haluamaani päällistä. Todettiin sitten, että ehditään perjantaina pysähtyä näyttelystä Järvenpäähän ajaessa Vantaan Ikeassa, ostamassa toinen päällinen sieltä. Kun menomatkalla käytiin vielä ruokaostoksilla kello olikin jo kymmenen kun illalla päästiin perille Järvenpäähän isäni luo. Torstain ja perjantain välisenä yönä myrskysi. Tuuli pauhasi niin kovasti, että heräilin siihen yöllä välillä. Parkkipaikan reunassa kasvoi muutama julmetun iso kuusi ja yölläkin ajattelin, että jos ne siitä kaatuvat, puun viereen parkkeerattu asuntoautomme olisi entinen. Aamulla kellon herättäessä katsoin ikkunasta ensimmäisenä parkkikselle ja totesin yhden kuusen kaatuneen. Kerrankin meillä oli onni matkassa, puu oli nimittäin rojahtanut vastakkaiseen suuntaan siitä, missä meidän asuntoautomme seisoi. Jonkun vähemmän onnekkaan farmari oli jäänyt kaatuneen kuusen alle.

Wilson kehässä perjantaina.

Meillä oli joka näyttelypäivälle kummankin rodun arvostelujen arvioitu alkavan vasta puolenpäivän kieppeillä. Joka aamu lähdettiin kuitenkin jo pian yhdeksän jälkeen ajamaan Messukeskukseen. Aikaisempina vuosina ruuhka on välillä ollut tosi kova, pahimmillaan ollaan jonotettu kilometrin pituisessa letkassa parkkihalleihin lähes tunti. Nyt minään aamuna minkäänlaista jonottelua ei ollut, vaan sisään parkkialueelle sai ajaa suoraan. Aikatauluissa beaglet ja porcelainet olivat joka päivä samaan aikaan. Perjantaille Viivin veljen omistaja oli luvannut esittää tarvittaessa Viivin. Beagle kehä alkoi kuitenkin onneksi ajallaan ja nuorten luokan urokset oli nopeasti arvosteltu. Wilsonille erinomainen ja sijoitus luokassa neljänneksi. Ehdinkin sitten itse Viivin kanssa kehään, mutta beagle kehä jäi muuten näkemättä. Kesällä jo vannoin etten esitä Viiviä enää koskaan itse, mutta jospa tämä oli nyt se viimeinen kerta, kun siitä jäi kiva muistokin. Viivi oli ihan iloisella mielellä kanssani kehässä, sai hyvän arvostelun ja oli VSP, Louis veljen ollessa rotunsa paras. Perjantailta Viiville siis HeW-13 titteli :) Palkintopokaalit olivat yhtä mitättömät kuin messarissa aiempinakin vuosina, joten kiva, että nyt oli valittavissa niiden sijaan lahjakortit, joilla sai maksaa suurimman osan voittajaruusukkeen hinnasta. Ostettiin siis iso ruusuke tittelistä muistoksi.

Ison kehän tunnelmia Hew-13

Asuntoautolla oltiin liikkeellä ihan sen takia, että kun molemmat koirat olivat kehäesiintymisensä suorittaneet, saimme viedä koirat lämpimään autoon nukkumaan rauhassa ja kierrellä näyttelyssä ja ostoksilla ilman koiria. Mukaan tarttui taas iso läjä uusia venta-alustoja. Nuorisomme viimeisintä hupia on nimittäin repiä nämä karvapedit tuhannen silpuksi ja olen joutunut heittämään roskiin niitä sitä mukaan, kun niistä on enää riekaleet jäljellä. Ruotsalaisilla kauppiailla oli edulliseen hintaan kaikenlaisia herkkuja, sieltä ostettiin 2,5 kiloa sian korvantyviä ja 50 kappaletta naudan korvia. Isompi trimmauspöytä oli siintänyt mielessäni jo pitkään, vanha kun on aikanaan harjiksille ostettu ja sitä varten beagleille aavistuksen pienen puoleinen. Näillä myyjillä oli passelin näköinen pöytä myynnissä ja hintakin tipahti kivasti heti kättelyssä, joten ostettiin sitten sekin ja saatiin vielä muutama vinkulelu kaupantekijäisinä. Kotona laitoin uuden trimmipöydän kasaan toissa päivänä ja hitsi, että olenkin siihen tyytyväinen. Tosi tukeva ja hyvä pöytä tuli hankittua. Kun ostokset oli tehty, siiryimme seuraamaan ryhmäkilpailuja katsomosta. Ryhmien välissä arvostellut veteraanit ja kasvattajaryhmät veivät aikaa niin paljon, että mäyräkoiraryhmän kohdalla päätettiin luovuttaa ja suunnata Vantaan Ikeaan ja ruokakaupan kautta Järvenpäähän. Vantaan Ikeastakin löytyi tasan se yksi kappale tarvitsemaani sohvanpäällistä, joten onneksi ostin toisen jo Tampereelta. Niin pitkäksi päivä kaikkineen vierähti, että Järvenpäässä oltiin taas vasta ilta yhdeksältä. Eipä siinä tarvinnutkaan enää kuin ruokkia ja ulkoiluttaa koirat ja mennä nukkumaan.

Lauantaille näyttelyyn oli ilmoitettu pelkästään Viivi. Heikki otti Viivin hoteisiinsa ja minä suunnistin kameran kanssa beaglekehän laidalle. Harmillisesti tuomaripöytä oli neljän kehän keskellä, joten mitään mahdollisuuksia ottaa koirista seisomakuvia ei oikeastaan ollut. Lauantain kuvasaldo ei siksi kovin kummaiseksi muodostunut. Sisähalleissa kuvatessa valaistuksen vähäisyys on ainainen ongelma ja onnistuneita liikekuvia on hankala saada aikaiseksi, vaikka minulla valovoimainen objektiivi onkin. Arvostelun seuraaminen oli mielenkiintoista ja beagleihmisten kanssa seurustelu mukavaa. Hannu kävi välissä katsomassa porcelainejen arvostelut ja tuli sieltä muikean näköisenä takaisin. Viivi oli korjannut lauantain potin Heikin kanssa olemalla rotunsa paras ja niin Viivin nimen eteen saatiin Pohjoismaiden Voittaja -13 titteli. Kehän jälkeen Kennelliiton edustaja oli tullut ilmoittamaan, että Viivi on valittu doping-testattavien koirien joukkoon. Mikäs siinä, paitsi jos hihnan päässä sattuu olemaan narttu, joka voi mainiosti olla pissaamatta vaikka koko päivän vieraassa paikassa... Heikki onneksi piti Viivistä huolta ja minä sain jatkaa beaglejen arvostelun seuraamista. Ikäviä uutisia tuotiin siinä vaiheessa, kun näytteen ottaja oli koiran kyykätessä pissaamaan vahingossa kolhaissut Viiviä polvellaan, jolloin se oli säikähtänyt ja pissaamiset oli tietysti jäänyt siihen. Näytteenottaja sitten valvoi Viiviä herkeämättä puolisen toista tuntia, jonka jälkeen tehtiin uusi ja tällä kertaa onneksi onnistunut yritys pissanäytteen otossa :D Kyllä niitä doping-näytteitä näyttelyissä siis otetaan, jos joku on asiaa epäillyt. Minua moinen ei haittaa tai pelota, sillä koskaan en ole lääkkeiden varoaikoja jättänyt noudattamatta, vaan siitä syystä on viime kesänäkin jäänyt näyttelyyn ilmoittamani Viivi Oulun KV-näyttelyistä pois. Beaglejen arvostelun loputtua kävimme Hannun kanssa syömässä armottoman kalliit eli messari hintaiset ja pienet pizzanslicet. Heikki valmistautui Viivin kanssa isoon kehään ja me menimme katsomoon parivaljakon esiintymistä jännittämään. Olen tosi ylpeä Heikistä ja Viivistä. Heikin kanssa Viivi on kehässä kuin toinen koira, se esiintyi ryhmäkilpailussa mielestä hienosti ja tuomari valitsikin sen jatkoon jäävien joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta saipahan Viivikin hetkensä valokeilassa :) Isot kiitokset vielä Heikille!

Viivi ja Heikki isossa kehässä lauantaina.

Valokeilassa

Sunnuntaina saavuttiin messariin taas hyvissä ajoin. Beagle kehä oli tosi iso ja sen ympäriltä pääsi ihanteellisesti kuvaamaan. Ainut miinus oli kehän sijainti yhden sisäänkäynnin ja koirien ulkoilutusalueen välissä eli jatkuvan vedon takia paikka oli varmasti kylmin koko hallissa. Wilsonille nuorten luokasta erittäin hyvä ja sijoitus luokassa neljännenksi. Sainkin sitten keskittyä kaikkien koirien kuvaamiseen ja kehän seuraamiseen. Viivi kävi taas Heikin kanssa edustamassa sillä välin kun olin beaglekehällä. Tulos oli tismalleen se, minkä aamulla Heikiltä "tilasin" eli VSP ja Viivistä tuli Voittaja -13. Beaglejen arvostelun päätyttyä pääsimme heti lähtemään 500 kilometrin kotimatkalle kohti Kannusta. Ajokeli ei illan pimetessä ollut mikään paras mahdollinen kun tuiskutti lunta ja huomattavasti lisäjännitystä kotimatkaan toi se, kun auton lyhyet valot alkoivat sammumaan joka kerta kun Hannu kytki vastaantulevan autoilijan takia pitkät valot pois päältä, eikä niitä tahtonut saada syttymään takaisin. Hannu yritti tien laidassa löytää todennäköiseen kosketushäiriöön syyn ja korjata sen, mutta ei onnistunut. Tippaakaan ei naurattanut kun 30 kilometriä ennen Kannusta auton lyhyet valot sitten lopettivat toimintansa lopullisesti. Kotiin onneksi päästiin ehjin nahoin ja perillä oltiin yhdeltätoista illalla. Oli todellakin reissussa ryytynyt olo, mutta hauska viikonloppu oli ehdottomasti sen arvoinen. Tämä oli meille hieno näyttelyvuoden päätös ja viikonlopussa ehdottomasti parasta oli taas kaikkien ystävien ja tuttujen tapaaminen, sekä tutustuminen jälleen kerran uusiin ihmisiin!

Viivi ja Hannu Järvenpään Rantapuistossa aamukävelyllä.

Tuusniemen reissu

Tiistai 26.11.2013 klo 13.10 - Sanna

Viime perjantaina pakattiin matkailuauto reissukuntoon ja suunnattiin Pohjois-Savoon Tuusniemelle. Matkaan lähteminen meni taas kerran niin myöhään, että perille näyttelypaikalle saavuttiin neljän tunnin ajon jälkeen vasta kymmenen kieppeillä illalla. Eipä siinä illaksi silloin tarvitse muuta suunnitella kuin koirien lenkittäminen ja sitten nukkumaan. Auto pysyi ihan kohtalaisen lämpimänä, mutta minä vilukissana palelin kuitenkin kolmen peiton alla suurimman osan yöstä. Unikaan ei tahtonut tulla millään ja vielä puoli kolmen aikaan yöllä luulin, että taidan valvoa samoilla silmillä aamuun asti. Seitsemän aikaan aamulla  herättiin ääniin, kun näyttelyn talkoolaiset tulivat töihin. Hyvin ehdittiin rauhassa nousta ja ulkoiluttaa koirat ennen kehän luo menoa. Tuusniemen taimitarha on mielestäni kiva paikka ryhmikselle ja siksi sinne viitsii ajella pitemmänkin matkan päästä. Lämmin halli ei ole, mutta asfalttipohjaisena ja tosi valoisana huomattavasti parempi vaihtoehto moneen muuhuun vastaavaan verrattuna. Tosin tällä kertaa asfaltti oli ikävästi aivan märkä, halli oli ilmeisesti pesty vasta edellisenä päivänä?

Beagleja oli ilmoitettu 19 kpl. Pitkästä aikaa saatiin Hannun kanssa yhteistyöllä kuvattua kaikki osallistuneet beaglet. Putkonen oli nuorten luokassa ja sen Jyväskylän väsähtänyt-väkisin-esiintyminen oli kuin kaukainen muisto vain! Nyt Putkonen oli normaalivireessään, virtaa riitti temppuiluunkin ja sillä oli kehässä tosi hauskaa. Putkosen esittäminen ei ole helpoin tehtävä kun se laittaa villivarsavaihteen päälle, mutta pääasia että koira nautti :) Tuloksena luokkansa voitto sa:lla. Paras uros kilpailuluokassa Putkonen sijoittui kolmanneksi. Ihan tyhjin käsin ei jääty, vaan Putkonen sai vara-sertin.

Muru kilpaili junnuluokassa kolmen muun nartun kanssa. Murun esiintymiseen olen tällä kertaa myös tosi tyytyväinen, se oli reipas ja liikkui iloisesti koko ajan, vaikka tuomari meitä melko paljon juoksuttikin. Murullekin luokkavoitto sa:lla ja lopulta PN-kehässä sijoittuminen ensimmäiseksi ja Murun toinen serti kotiin tuomisiksi. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi oikeutetusti ihastuttavan veteraaniuroksen, Murun ollessa siis VSP.
Muru pöydällä

Muru 12 kk

Beaglejen arvostelun loputtua kipaisimme nopeasti autolle vaihtamaan lämpimämmät vaatteet päälle ja vaihtamaan koiria. Beaglet pääsivät päiväunilleen ja seuraavana esiintymisvuorossa oleva Roihu näyttelyhihnan päähän. Pystykorvia oli 27 kpl. En tiedä mitä Roihu purennan tarkastamisessa tuomarissa säikähti tai miksi, mutta niin vaan kävi. Se oli kuitenkin tomerasti häntä pystyssä, kun tuomari ei sitä lähestynyt ja liikkui nätisti ja voitti luokkansa erillä ja sa:lla. Muutaman muun koiran kohdalla kävi samalla tavalla ja tuomari jo ääneen ihmetteli, että mikähän ihme hänessä saa tänään koirat kavahtamaan. Arvasin jo etukäteen, että PU-kilpailuluokassa Roihu tulee väistämään tuomaria ja niin valitettavasti tapahtui. Ymmärrettävästi   tuomarin ainut mahdollisuus oli jättää Roihu huonoimmalle sijoitukselle tämän takia eli vain kolmen uroksen saatua sa:n, Roihu oli siis PU3. Tuomari tykkäsi Roihusta todella paljon ja sanoikin myös yleisölle, että se olisi sijoittunut aivan toisin, jos olisi käyttäytynyt normaalisti. Harmittaa siis ihan mahdottomasti. Kehän ulkopuolella Roihu suhtautui vieraisiin ihmisiin kuten yleensä eli teki mielellään tuttavuutta, jos joku osoitti mielenkiintoa sitä kohtaan. Eipä auta muuta kuin kokeilla joskus uudestaan. Hieno arvostelu arvostamaltani tuomarilta sentään lämmittää emännän mieltä. Kehän jälkeen suunnattiin kotimatkalle väsyneinä.

Nyt vuorossa on muutaman viikon hengähdystauko näyttelyistä ennen messukeskuksen näyttelytriplaa ja ihan ajallaan, sillä kaksi peräkkäistä viikonloppua näyttelyissä yöpymisineen vaatii jaksamiselta veronsa. Messarin jälkeen vietetään pentulomaa ja edessä on muutenkin pidempi näyttelytauko talven takia. Ensi vuoden alkupuoliskon tuomaritietoja odottelen jo kovasti, jotta pääsisin suunnittelemaan meille näyttelylistaa.

Pömppärella on edelleen täällä meidän ilonamme, kun sopivaa sijoituskotia sille ei vieläkään ole löytynyt. Sen verran minun täytyy jo sijoituskodin hakuehtoihin lisätä, että Pömppis ei muuta ainoaksi koiraksi. Niin paljon se nauttii koirakavereiden seurasta.

Pömppärella (15 vkoa), isi Wilson, Pipari ja Muru kauneusunilla.
Pömppärella 15 vkoa.

Jyväskylän tulijaiset

Sunnuntai 17.11.2013 klo 19.09 - Sanna

Perjantaina pakattiin autoon Putkosen ja Roihun lisäksi näyttely- ja yöpymiskamppeet ja suunnattiin Jyväskylään. Erinäisten pohdintojen jälkeen päätimme yöpyä näyttelyä edeltävän yön hotellissa, ettei meidän tarvinnut ajella edestakaisin samaa matkaa lauantaina  ja istua autossa melkein seitsemää tuntia. Yövyimme hotelli Albassa, jonka sijainti Paviljongin suhteen oli mainio ja kivat lenkkireitit vieressä, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Huone oli nimittäin niin kylmä, että nukuin yön pitkät kalsarit, fleecehousut, pitkähihainen paita ja poolovillapaita sekä sukat ja villasukat jalassa ja silti palelin! Ei juuri huvittanut aamulla mennä suihkuun kun kylpyhuone oli tasan yhtä kylmä. Noottia täytyy antaa myös kaapista löytyneestä ylimääräisestä tyynystä, jonka tyynyliina oli niin täynnä mustia hiuksia, että se ei ole kyllä pesukoneessa käynyt edellisen käyttäjän jälkeen, yök! Olisi sittenkin kannattanut nukkua asuntoautossa ja säästää hukkaan heitetyt hotellirahat.

Aamulla suunnattiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle Paviljonkiin. Aikataulut eivät olleet meille suosiolliset, pystykorvien ja beaglejen arvostelu oli aikisten mukaan jotakuinkin päällekkäin ja kehät kaukana toisistaan. Valmistauduimmekin siihen, että Hannu esittää Roihun ja minä Putkosen. Sovimme, että kipitän vikkelästi pystykorvakehälle heti kun beaglekehältä pääsen, toiveissa siis että josko kuitenkin ehtisin Roihun kanssa itse kehään. Putkonen oli näyttelypaikalla alusta asti erittäin flegmaattinen, eikä siis ollenkaan oma itsensä. Sen verran ahdasta oli etten mahtunut liikuttelemaan sitä käytävällä juuri ollenkaan ja kehässä se oli suorastaan perässä vedettävä ja esiintyi ilottomasti. Mistä lienee nyt kiikasti, koska viimeksi Seinäjoella se ennen kehää tarjosi minulle osaamiaan temppuja ja oli iloinen ja hauska oma itsensä, joten tuntuu hassulta, jos Putkonen nyt olisi reagoinut hallinäyttelyyn näyttelypaikan takia kummallisesti? Laatuarvostelussa Putkoselle EH ja tuomarin sanoin: "He's basically a nice dog but unfortunately too fat at the moment." Eli kotiin ja dieetille :D Beaglet jäi sitten valitettavasti siitä eteenpäin minulta näkemättä, kun kiirehdin heti pystykorvakehälle. Siellä oltiinkin lopulta aikataulussa niin paljon jäljessä, että olisin aivan hyvin ehtinyt katsoa ja kuvata beaglet. Harmitti. Oikein hyvä mielikuva ei jää tuomarista, joka vähän väliä pitää tupakkatauon ja kehä seisoo. Pystykorvia oli 14 kappaletta, joista peräti seitsemän oli nuortenluokan uroksia. Roihulle laatuarvostelussa erinomainen. Kilpailuluokkaan tuli kolme koiraa erinomaisella ja neljä erittäin hyvällä. Roihu sijoittui kolmanneksi, vain ensimmäiselle luokassa SA.

Ostoksia tuli tehtyä näyttelystä suunniteltua enemmän. Tarkoitus oli ostaa uusi kankainen kevythäkki, sillä kotoa lähtiessämme totesimme entisen mystisesti kadonneen jonnekin. (Varmaan se löytyy pian jostain kummallisesta paikasta. Jääkaappiin se ei sentään mahdu...) Uusi kevythäkki hankittiin siis kadotetun tilalle. Näyttelyä sponssanneella Planet Pet Societylla oli hyvä myyntistandi, josta ostettiin koirille kolme muovista kaukalopetiä, jotka olivat vain 10 €/kpl eli tosi halpoja, muutama ihana ja edullinen lelu sekä pakastekuivattuja nameja kotiin tuomisiksi.

Reissun jännittävin ja tärkein tulijainen tarttui matkaamme pitemmän taipaleen takaa. Putkosen kasvattajalle Katerinalle syntyi heinäkuussa pentue, josta meidän pentua ehdittiinkin jo kovasti odotella. Sopivasti pentu matkasikin Suomeen pietarilaisen näyttelymatkaajan mukana; kyllä koiraihmiset ovat ihanan avuliasta porukkaa. Virallisemmin pikkuherra on nimeltään Art-Fantasy Maxi Drive. Kutsumanimi on vielä tällä hetkellä mietintämyssyssä. Pentu on luonteeltaan uskomattoman reipas, se ei tunnu olevan maiseman tai lauman vaihdoksesta moksiskaan. Yksinkertaisesti siis ihana! Mikäli kohdalle sattuisi sopiva ja yhteistyökykyinen sijoituskoti jostakin lähistöltä, voisin harkita tämän pennun sijoittamista ;)

Art-Fantasy Maxi Drive 17 vkoa

Sohvalle pääsee jo sujuvasti itse, Pömppis yrittää ihan tosissaan perässä, mutta ei vielä onnistu...

Uudet ystävät ja uusi kissavinkulelu näyttelytuomisina.

Pömppiksestäkin yksi söpöilykuva :)

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pitkälle sunnuntai aamuun meillä riehui Eino- myrsky. Unet karisivat silmistä aamulla kertaheitosta kun rupesin päästämään koiria tapani mukaan aamupissalle. Ehdin päästää Roihun, Murun ja pennut ovesta ulos, ennenkuin tajuntaani iski, että nyt tielle on vähän turhan hyvät näkymät! Osa piha-aidasta oli tuulen riepotuksessa kaatunut ja isosta koivusta yksi haaroista katkennut. Onneksi sain koirat heti takaisin sisälle ja sitten vain hihnassa hoitamaan pissatuksia. Riittää siinä hommaa tällä laumalla, vaikka osa ulkoilee kauniisti irrallaan ilman aitaakin. Toisellekin puolelle pihaa oli yksi koivu katkennut ja tietysti aidan päälle. Onneksi verkkoaita oli mennyt vain vähän lakoon, eikä kärsinyt yhtä suurta vahinkoa kuin puuaita, jota korjatessa Hannulla menikin aamupäivä. Onneksi aita on nyt taas kunnossa, jälleen kerran oli puhetta siitä, että jos piha-aluetta päästään aitaamaan lisää, siitä aidasta tehdään pomminkestävä.

Tälläinen näky meitä aamulla odotti.

Visiitti Pohojanmaan lakeuksilla

Tiistai 22.10.2013 klo 20.13 - Sanna

Talvi yllätti saapumalla Keski-Pohjanmaalle perjantain ja lauantain välisenä yönä kerta rykäyksellä. Onneksi autossa oli jo talvirattaat alla, niin pieni tuiskukaan ei haitannut ja ehdimme lauantaina ajoissa Seinäjoelle. Päivä vietettiin koiramaisissa merkeissä Seinäjoen KV-näyttelyssä parin kuukauden näyttelytauon jälkeen. Areenalla oli ahdasta, niinkin kovasti, että jätettiin paikalle otettu toinen näyttelyhäkki kasaamatta ja koirat saivat sulassa sovussa mahduttautua yhteen ja samaan häkkiin. Mukana oli Putkonen, Wilson ja Muru. Ensimmäistä kertaa esitin pojat eri luokissa, Wilsonin nuorissa ja valmiimman Putkosen avoimessa luokassa, jotta pystyin viemään ne kehään itse. Wilson oli nuorten luokassa ainoa uros ja se sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sa:n.  Putkosella tuntui olevan mitä lie tervaa tassuissa, kun kehässä sitä sai lähes maanitella eteenpäin. Putkonen oli avoimessa luokassa toinen ja lopulta paras uros kolmonen. Hannu pääsi narun jatkoksi paras uros kehään ja pokkasi Wilsonin kanssa ykkössijan. Wilsonille kotiintuomisiksi serti ja ensimmäinen Cacib. Putkonenkaan ei jäänyt ihan ilman mitään, vaan se sai vara-sertin.

Putkonen PU3 vara-sert

Wilson sert, cacib & Rop

Murulle tämä oli toinen esiintyminen junnuluokassa ja sen takia olin jo vähällä menettää yöuneni, niin paljon minua jännitti. Muruhan päätti kesän ahkeran pentuluokissa pyörähtelyn jälkeen ettei vieraiden ihmisten tarvitse katsoa sen hampaita tai mitata sitä. Onneksi kuulin reilu viikko sitten Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin Kannuksessa järjestämistä näyttelyharjoituksista. Perjantai iltana kävin Murun kanssa ensimmäisen kerran vähän treenaamassa ja jo yksi käynti teki merkittävän eron hampaiden katsomisen suhteen. Kehäesiintyminen sujui lauantaina ongelmitta ja Murulle junioriluokan voitto sa:lla. Koska ilmoitettuja koiria oli paljon poissa, paras narttu luokassa oli lopuksi vain kaksi koiraa. Erittäin iloinen yllätys oli Murun sijoittuminen ensimmäiseksi. Ja Murulle siis ensimmäinen serti, cacibia se ei junnuna voinut ottaa vastaan. Rotunsa paras valittiin lopulta Wilsonin ja Murun väliltä. Odotetusti Wilson voitti. Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä ja tultiin valituksi kuuden joukkoon jatkoon, mutta sijoituksille ei nyt ylletty. Palkinnoksi saadulla FinDogsin lahjakortilla maksettiin osa Murulle ostetusta ihanasta, vaaleanpunaisesta blingbling-kaulapannasta, jota Wilson joutui nöyryyttävästi sovittamaan, Murun jo kuorsatessa autossa. 

Muru sert & Vsp

Pönqvist muutti viikonloppuna ikiomaan kotiinsa Vantaalle ja sai nimekseen Sulo. Onneksi Pömppärella ei ole vielä lähtenyt mihinkään, muuten minuun olisi iskenyt pahanlaatuinen tyhjänpesänoireyhtymä. Pömppärella on saanut huomiota nyt sitten kahden edestä, siitä taitaa tulla varsinainen lellipentu, mutta kun se vaan on niin ihana! Sunnuntaina kaivelin harjisten vaatevarastoja ja löysinkin Pömpsykälle sopivan fleecehupparin. 

Pipari on nyt tänään astutettu ja aion pitää seuraavat neljä viikkoa sormet ristissä, että seurauksena olisi pennuntuoksuinen joulu. Mikäli Pipari tulee kantavaksi, pentueen laskettuaika on jouluaattona. Neljän viikon päästä voidaan ultralla käydä tarkistamassa, oliko meillä onni matkassa. Edessä piiitkän, pitkän tuntuiset neljä viikkoa...