Chesterfield 10.12.2011 - 28.1.2012

Kylällämme järjestettiin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen taas antiikkihuutokauppa ja mekin suuntasimme sinne toiveissa hyvät huudettavat. Eipä sieltä ihme kyllä tällä kertaa meille oikeastaan mitään löytynyt, joten kotiinkin lähdimme jo ennen huutokaupan loppumista. 

Koirat, vahvasti vaistoavina eläiminä, taisivat aavistaa missä olimme ja auttavaisina olentoina olivat sillä välin tehneet tilaa mahdollisille uusille löydöille. Sanotaan, että "vahinko ei tule yksin" ja se pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Kaikki enteet olivat kyllä ilmassa, mutta en nähtävästi osannut tulkita niitä niin hyvin, että olisin henkisesti osannut valmistautua revittyyn sohvaan kun kotiuduimme huutokaupasta.

Kun eilen tulin aamunavetasta, Lyyti järsi tyytyväisenä tuvassa lattialistaa. No, se on varmasti tuttu näky monessa koirataloudessa. Tämän tapauksen teki erikoiseksi se, että koirat olivat irroittaneet listan seinästä ja Lyyti rouskutti sitä keskellä tuvan lattiaa. Jotta siinä ei olisi ennettä tarpeeksi, tänä aamuna istuin tapani mukaan teekupin kanssa tietokoneen ääreen vain todetakseni, että laajakaista ei toimi. Joku oli joutessaan lyhentänyt vähän turhia johtoja, jotka tietysti on yritetty piilottaa koirien ulottumattomiin.

Olen tässä yrittänyt lohdutella itseäni sillä, että ehkä olin tietämättäni jo pikkiriikkisen kyllästynyt tuohon Chesterfieldiin. (Ainakin koetan vakuutella itselleni niin, ettei itkettäisi.) Onneksi se ei ollut kallis. Laskin että päivähintaa sille kertyi nyt rapiat puolitoista euroa. Olin kuitenkin turhan toiveikas kun oletin, että tällä sohvalla oltaisiin menty edes kesään asti.

Taatusti koirilla on ollut hauskaa sohvan syväluotaamisessa; kiltiltä äiskän pikkuenkeliltä eli Bulmalta oli ponnarikin vauhdissa tipahtanut otsatukasta.

Kiitos Chesterfield näistä 49 päivästä.